Laihduttaminen on todella työlästä 5-kymppisenä, ei voi mitään

Ai, olet mies? No naisena vielä vaikeampaa.

Mä olen viisikymppinen nainen, ja laihduttaminen on ollut suhteellisen helppoa, vastoin odotuksiani. Mutta se on ollut yllätys, että naama on rupsahtanut laihduttaessa aivan järkyttäväksi, ja kroppakin on kuten ap:kin sanoo, vain pienentynyt, ei muuttanut malliaan. Esim. edelleen on iso maha ja tikkujalat, vaikka se maha onkin pienentynyt. Olin nuorempana tiimalasimallinen, mutta nyt omena, ja tuntuu että omenaksi jäänkin, vaikka sitten pienemmäksi omenaksi kuin lihavimmillani. Löysää nahkaa myös jää paljon, ryppyinen tyhjä nahka alkoi näkyä paikoitellen jo 10 kg pudotuksen jäkleen, 30 kg kohdalla sitä oli joka puolella. En kyllä ala mihinkään isoihin leikkauksiinkaan sen takia menemään, heilukoon heltat sitten, pääasia että nyt taas jaksaa liikkua.

En tiedä miten olisi nuorena laihdutus mennyt, koska olin hoikka tuonne vähän allle 50v asti. Nyt on paino pikkuhiljaa noussut kymmenen kg. Olen putsaillut syömisiäni ylimääräisestä leivän ja tietenkin niiden päällisten sekä leivonnaisten syömisestä, lisännyt kasvijuttuja ja paino on pudonnut jo 4kg muutamassa kk.

Jos kerran saa seksiä ylipainoisena (joka on jo suuri ihme) niin mitä järkeä laihduttaa? Toki jos on naimisissa ja haluaa vaihtaa nuorempaan, fiksua.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran saa seksiä ylipainoisena (joka on jo suuri ihme) niin mitä järkeä laihduttaa? Toki jos on naimisissa ja haluaa vaihtaa nuorempaan, fiksua.

Ihan oman hyvinvoinnin takia haluan olla normaalipainoinen. Mitä mä olin nuorempana. Saan seksiä ja olen parisuhteessa. Seksi kuuluu parisuhteseen.

55v.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran saa seksiä ylipainoisena (joka on jo suuri ihme) niin mitä järkeä laihduttaa? Toki jos on naimisissa ja haluaa vaihtaa nuorempaan, fiksua.

Itseäni ei ole seksi yli 10 vuoteen enää edes kiinnostanut. Eikä miehet yleensäkään. Tykkään olla yksin. Halusin laihduttaa, koska lihavuus rajoitti tekemisiäni, esim. saattoi käydä niin etten mahtunut elokuvateatterin tuoliin tai kampaamossa pesupaikan tuoliin. Kengännauhojen solmiminen oli vaikeaa ja hengästyin muutaman minuutin kävelystäkin pahasti, lisäksi jalkateriin tuli kipuja isommasta kävelemisestä. Eli oman toimintakyvyn takia laihdutan, miehistä viis.

Joo, 51 vuotta (nainen) ja huomannut saman. Harrastan liikuntaa oikeastaan joka päivä, mutta enimmäkseen aerobista ja lihaskuntotreeni on aika kevyttä, joten ei varmasti lihaksiakaan ole kummemmin kaloreita kuluttamassa.

Syömiset sitten ovat vielä asia erikseen. Pieni koko, toimistotyö, ylipaino vielä lievän puolella (BMI 29) tekee sen, että kulutus on ihan minimaalista. Tottakai haluaisin olla hoikempi, mutta jos meinaan laihtua, ei riitä, että jättää viikonloppuviinit tai suklaat, vaan pitää todella tarkkaan laskea jokainen ateria ja nipistää myös terveellisistä syömisistä.

Ylipainosta ei tosin ole mulle muuta haittaa kuin esteettisyys: olen terve ja hyvinvoiva, veriarvot ja nivelet kunnossa, jaksan juosta yms. Huomasin myös, että vaikka olen nyt yhtä ylipainoinen kuin joitakin vuosia sitten, jolloin en liikkunut juuri yhtään, nyt samat vaatteet mahtuvat paremmin päälle ja vyötärönympärys on "vain" 81 cm. Eli kai sillä liikunnalla jotain vaikutusta on. Luultavasti paras vaihtoehto mulle nyt olisi vaan jatkaa liikuntaa ja lisätä sen intensiteettiä ja raskautta lihaskuntotreeniin, kun ravinnon rajoittaminen on niin hankalaa. Ei ehkä laihduta, mutta ainakin pitää terveenä ja toimintakykyisenä. 

Olen 49-vuotias mies. Oli keskivaikeaa uniapneaa jne. Laihdutin juuri 18 kiloa tammikuun puolesta välistä alkaen. Paino tuli alas 1 kg viikossa korjaamalla ruokavalio, lopettamalla alkon kittaminen kokonaan 3,5 kuukaudeksi (käytön rajoittaminen pysyvästi) ja aloittamalla säännöllisen liikunnan (3 salitreeniä, 2 kovempaa aerobista, ja 2 8-10 km kävelylenkkiä viikossa). Ruokavalion korjaaminen ei tarkoita mitään diettejä tai kieltäytymistä mistään. Syön vain ruokaympyrän mukaan kasvispainotteisesti, määrät ovat maltillisia ja herkupäiviäkin on. Nyt alkaa olla paino ja kunto sellaisella tasolla, että tästä eteen päin on jo vaikeampaa, mutta eipä ole tarvettakaan enää. Ja uniapnea lähti samalla. En enää kuorsaa, eikä älykello rekisteröi hengityshäiriöitä ilman cpap-konettakaan kuten aiemmin.

Oliko vaikeaa? No ei ollut. Vaati töitä, mutta lopulta oli hyvin yksinkertainen prosessi. Pitkään uskottelin itselleni, että tässä iässä laihtuminen ja kuntoon pääseminen on vaikeaa. Olihan se aiemmin, koska elintapojen muuttaminen ei onnistunut eikä ollut motivaatiota. Kun sain motivaation päälle, homma alkoi sujua muutamassa viikossa kuin itsestään. Kun painoa alkoi pudota, se vain lisäsi motivaatiota. Kroppa on nyt paremmassa kuosissa kuin 3-kymppisenä.

Ruokavalio on kaiken avain. Kalorien syöminen on pirun helppoa, mutta kuluttaminen vaikeaa. Liikunta ainoastaan tukee laihduttamista, mutta se ei yksistään riitä jos ruokavalio on perseellään ja alkoa menee runsaasti.