Miksi moni neurokirjolla oleva väärinymmäretään tai joutuu silmätikuksi herkästi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin sosiaaliset tilanteet on niitä joissa en vaan ymmärrä "kirjoittamattomia sääntöjä". Koen myös ärsyttävänä kaikenlaisen "klikkiytymisen" ja oman edun tavoittelun. Aika usein porukassa yritetään löytää "yhteinen vihollinen" ja sitten vahvistetaan keskinäistä yhteishenkeä haukkumalla tätä vihollista, oli se sitten toinen ryhmä, asia tai aate. Vihaan kilpailuhenkisyyttä ja epärehellisyyttä yli kaiken. Ymmärrän monenlaista huumoria mutta vihaan small talkia ja selän takana puhumista. Olen juuri se outo ja rasittava työkaveri joka tekee tunnit ja lähtee kotiin. Ei minua silti tarvitsisi kiusata. 

Ilmeisesti muita ärsyttävät sinun vihasi ja ärsyyntymisesi ja kokevat ne kiusaavina elementteinä. Kuka haluaa olla ihmisen seurassa, joka vihaa muiden olemista ja käytöstä?

Koska me muut ollaan sellaisia että otetaan silmätikuksi herkästi (samalla kun väitetään olevamme päinvastaista)

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin sosiaaliset tilanteet on niitä joissa en vaan ymmärrä "kirjoittamattomia sääntöjä". Koen myös ärsyttävänä kaikenlaisen "klikkiytymisen" ja oman edun tavoittelun. Aika usein porukassa yritetään löytää "yhteinen vihollinen" ja sitten vahvistetaan keskinäistä yhteishenkeä haukkumalla tätä vihollista, oli se sitten toinen ryhmä, asia tai aate. Vihaan kilpailuhenkisyyttä ja epärehellisyyttä yli kaiken. Ymmärrän monenlaista huumoria mutta vihaan small talkia ja selän takana puhumista. Olen juuri se outo ja rasittava työkaveri joka tekee tunnit ja lähtee kotiin. Ei minua silti tarvitsisi kiusata. 

Kirjoitit elämäntarinani. Tässä taas miettinyt oman kapean sektorin osaamistani, se on hitto soikoon todella kovaa tasoa alallani. Todella todella kovaa. En kuitenkaan osaa tuoda itseäni yhtään esille enkä kehua menemään, hoidan asiat tiptop ja siinä se. (Huom, asiat, persoonat asioiden taustalla eivät liity työhöni mitenkään, nämä kun kaikki eriyttäisivät)

Työtäni on sabotoitu, on kiusattu, on eristetty, on puhuttu pahaa. Peilistä katsoo tasan asiansa hoitanut ihminen, joka on vaan totaalisen pihalla neurotyypillisten kiusaus peleistä. 

Antaa olla, enää en jaksa yrittää. Sijoitukset sileäksi, velat pois ja loppuelämäksi tekemään tasan omia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on OCD. En tuo sitä esiin mitenkään tarkoituksella, mutta vaikeaa sitä on myöskään peitellä. Pystyn elämään ihan normaalia elämää, käymään töissä ja hoitamaan lapsia, kunhan tajuan pysyä erossa parisuhteista. Olen kokeillut 3 eri naisen kanssa avoliittoa ja se saa riittää. Olen huomannut että kovin vähän on tarjolla empatiaa miehelle, joka ei pysty olemaan "normaali".

Kokeile välillä epänormaalia naista, niin sitä empatiaa voisi ollakin tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan sen takia että olette voittopuolisesti huonostikäyttäytyviä, sosiaalisista säännöistä ja tavoista piittaamattomia "suorasuita". 

Kaikki epäsosiaalinen käytös on teillä sitä ilmasta revityn kirjainyhdistelmän syytä ja ette sille muka voi mitään, ja lisäksi päälle tulee luja usko siihen, että kaikki mitä normaalit ihmiset tekevät, on "laumasieluisuutta" ja typeryyttä. 

Ei teitä ihan oikeasti kukaan normaali jaksa, olette se äänekäs vähemmistö joka pilaa sekä työpaikan että harrastukset. 

Sitten jos joku kyllästyy ja ärähtää tai ojentaa, niin johan ollaan nyrkit pystyssä tai nurkassa nyyhkyttämässä, että "sorretaan" ja "kiusataan". 

Tässä lyhykäisesti. 

Ei nyrkit pystyssä, vaan käräjillä. Näiden kanssa ollaan käräjillä. 

Minulla on sinulle ammattilaisten salainen neuvo: älä riko lakia, et häviä käräjillä. Siinähän koittavat käräjöidä, ei mitään väliä, jos oma pesä on puhdas.

Mistähän johtuu, että tulee korvauksia maksettavaksi? Olisikohan kuitenkin tullut lakia rikotuksi, ihan vastapuolen ominaisuuksista riippumatta.

Niinpä

Minä olen neuroepätyypillinen, ja minua on kiusattu ihan joka ikisessä koulussa, jossa olen ollut. Alle 30 vuotiaana kiusaajat olivat pääsääntöisesti oppilaita/opiskelijoita, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän kiusaajat ovat olleet opettajia.

Olen ollut opiskelijana, opettajana ja muissa kuin opetustehtävissä koulun henkilökuntana. Viimeksi, kun olin koulussa, olin opiskelija, ja muutama opettaja "ryhmäytyi" tekemään pilaa minun kustannuksellani.

Vierailija kirjoitti:

Koska me muut ollaan sellaisia että otetaan silmätikuksi herkästi (samalla kun väitetään olevamme päinvastaista)

Just näin: Väitätte olevanne kavereita, ja kun se neurologisesti poikkeava alkaa vähän luottamaan, isketään isketään häneltä "silmä mustaksi" tai käännetään selkä ja jätetään yksin.

Sanon asiat usein suoraan, ilman filtteriä. Siksi en ole kovin suosittu työ- ja muissa yhteisöissä, vaikka olen erinomainen ammattilainen ja saan asiakkailta kiitosta.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisiin taitoihin kuuluu kyky ymmärtää kuka huoneessa varakkain ja arvovaltaisin henkilön. Hänen jutuilleen kuuluu nauraa teennäisesti, tätä ei keh ari autistit halua ymmärtää.

Ja keharinormon mielestäkö tuo on siis oikea tapa toimia, nuolla sen arvovaltaisimman peetä? Ja mikä olikaan syy tälle ylevälle toiminnalle? Kerrotko ystävällisesti kehariautistille, joka ei tosiaan ymmärrä? Kuka muuten antaa sille arvovaltaisimmalle jonkin erityisaseman? Se rikkausko sen määrittää? Oikeastaan en ehkä haluakaan ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut tekemään asiakkaan ominaisuudessa tiivistä yhteistyötä mun näkemykseni mukaan neuroepätyypillisten ihmisten kanssa. Mun tulkinta voi tietysti olla aivan väärä. Mutta 'yhteistyö' on ollut yhtä sähläämistä, se ei ole käytännönläheistä tai ratkaisukeskeistä. Ihmiset saa olla sellaisia kuin ovat, mutta multa on jo mennyt hermot, asiat eivät suju ja lasken päiviä siihen, että yhteistyö päättyy. Jos se on tuollaista, niin en ihmettele, jos joutuu silmätikuksi tms. 

Minulla on ystävä, joka on myös selkeästi neuroepätyypillinen ja hänen kanssaan toimiminen on varsinaista sähläämistä. Kuten totesit, mikään ei suju. Silti hän on mukana monessa, niin työelämässä, järjestötoiminnassa, seurakunnissa, politiikassa kuin parisuhdemarkkinoillakin.

Hän osaa lyhyellä aikavälillä aika taitavasti peittää todellisen minänsä ja skarpata. Pääsee mukaan moneen ja tulee auttamishaluisena ja asemankipeänä valituksi erinäisiin luottamustehtäviin. Totuus alkaa kuitenkin paljastua aika nopeasti, ja ymmärrän täysin jos esimerkiksi työpaikoilla menee ihmisillä hermot, kun hommat menee täysin sekaisin ja metsään heti kun ystäväni ilmestyy paikalle. Siksi kohtelu muuttuu joidenkin osalta kalseaksi.

Olen itsekin hetken ollut hänen esihenkilönään silloin kun ei vielä niin hyvin tunnettu, ja parissa kuukaudessa oli pakko sulkea hänet kaikkien palaverien ja asiakastapaamisten ulkopuolelle kun hänestä oli niissä enemmän haittaa kuin hyötyä. Yhdellä työpaikalla tiedän hänen joutunee puheluboikottiin, organisaation ulkopuolelta tulevat puhelut ohjattiin hänen puhelimestaan muille henkilöille, ettei sotkisi asioita.

Kaikki ei ole samanlaisia, mutta ainakin tässä tapauksessa ymmärrän täysin, jos kaikkien empatiakyky ei vaan riitä. 

Oma epätyypillisyyteni näkyy taas siinä, että en sählää ja lisäksi muiden sählääminen sekä poukkoilu vaikeuttaa tai jopa estää työskentelyni.

Fokusoin tavoitteet, selvitän keinot ja alan painamaan hommia. Tämä on hyvin usein näyttäytynyt laiskuutena, kun en hypi aikaansaamattomana ympäriinsä valittaen kiirettä vaan alan tylsästi hoitamaan asian ydintä.

Tähän päälle vielä täysi sosiaalinen sokeus (vaikka voi miten mielelläni osaisin olla ihmisten kanssa :( ) on tehnyt minusta kovan sosiaalisen jännittäjän, kun en vaan osaa olla "oikein".

Oma kammio, omat työhommat siellä yksin, näin meni hyvin aiemminkin, joten enköhän palaa takaisin tuohon. Ei tule mitään siellä maan pinnalla, yritetty on! Itseasiassa neurologian erikoislääkäri tokaisi viime vuonna erään kerran "Ei sua ainakaan voi yrittämisen puutteesta syyttää!" kun katseli työhistoriaani.

Up

Yllättävän usein kyse on ihan vaan siitä, että neurotyypillinen ei kestä sitä, että nepsy ei katso häntä silmiin ja tervehdi "normaalisti". Ei siinä muuta tarvita. 

Joo o. Nii i.