Miksi moni neurokirjolla oleva väärinymmäretään tai joutuu silmätikuksi herkästi?

Heille on vaikea "lukea" sanatonta viestintää ja siten sosiaaliset tilanteet voi mennä tahtomattasti päälaelleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisyys on sellaista, lammasmainen laumasieluisuus ei siedä erilaisuutta, ja varjoinen demonisuus nousee heti kun joku poikkeaa ns normaalista. Se on pahuutta.

Onko, jos enemmistö pitää neurokirjolaista itse pahuutena? Kumpi on oikeassa?

Heitä pidetään "pahoina" siksi, että heissä on vika. Eli löydetään vain heikko yksilö, jolla on jo leima, minkä perusteella voi polkea maahan. Normoilla kaveripiirien liima on monesti joku, jota kiusataan porukalla. 

Sosiaalisiin taitoihin kuuluu kyky ymmärtää kuka huoneessa varakkain ja arvovaltaisin henkilön. Hänen jutuilleen kuuluu nauraa teennäisesti, tätä ei keh ari autistit halua ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisiin taitoihin kuuluu kyky ymmärtää kuka huoneessa varakkain ja arvovaltaisin henkilön. Hänen jutuilleen kuuluu nauraa teennäisesti, tätä ei keh ari autistit halua ymmärtää.

Tuo kyllä kertoo vain siitä, että ahne pyrkyri pyrkii hyötymään toisen ihmisen statuksesta/varallisuudesta. Se on ahneutta, ei mitään sosiaalisia taitoja.

Ihmiset tyypittävät ihan liikaa ihmisiä nykyään. Ei normot ole mitään yhteistä laumaa tai klikkiä, samoin se menee kirjolaisillakin. Huono käytös ja muiden huomioon ottamattomuus on vain epäkunnioittavaa, olet sitten normo tai kirjolainen tai mikähittolieYÄÖABC.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Mulla ainakin sosiaaliset tilanteet on niitä joissa en vaan ymmärrä "kirjoittamattomia sääntöjä". Koen myös ärsyttävänä kaikenlaisen "klikkiytymisen" ja oman edun tavoittelun. Aika usein porukassa yritetään löytää "yhteinen vihollinen" ja sitten vahvistetaan keskinäistä yhteishenkeä haukkumalla tätä vihollista, oli se sitten toinen ryhmä, asia tai aate. Vihaan kilpailuhenkisyyttä ja epärehellisyyttä yli kaiken. Ymmärrän monenlaista huumoria mutta vihaan small talkia ja selän takana puhumista. Olen juuri se outo ja rasittava työkaveri joka tekee tunnit ja lähtee kotiin. Ei minua silti tarvitsisi kiusata.'

Aamen tälle!

+

Kun luonteessa ei ole piiruakaan opportunistia.

Kun oikeudentunto on maksimaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisuus triggeröi sellaisia, jotka itse pyrkivät mukautumaan laumaan, ja varsinkin sellaisia, jotka pyrkivät saamaan statusta ja valtaa. 

Tämä. Tämän vuoksi ajattelen Ilmajoen koulussa sattuneen autistin kaltoinkohtelun (henkilökunnan taholta) tapahtuneen - ja sen täysin käsittämättömän painamisen villaisella. Tuo aluehan ei hyväksy mitään erilaisuutta, ylpeys, narsismi ja vallanhalu ovat pinnalla. Käytännössä _pahuus_. Ja tuolla se sitten kiteytyi.

Tämä oli kieltämättä paha. Eteläpohjanmaa ja Vaasa ovat kiusaamisvyöhykettä muutenkin, mutta että aikuiset ammattilaiset. Ja avutonta lasta.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisiin taitoihin kuuluu kyky ymmärtää kuka huoneessa varakkain ja arvovaltaisin henkilön. Hänen jutuilleen kuuluu nauraa teennäisesti, tätä ei keh ari autistit halua ymmärtää.

K ehari on se joka nuolee noiden pyllyä ja saa silti nolla euroa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisyys on sellaista, lammasmainen laumasieluisuus ei siedä erilaisuutta, ja varjoinen demonisuus nousee heti kun joku poikkeaa ns normaalista. Se on pahuutta.

Onko, jos enemmistö pitää neurokirjolaista itse pahuutena? Kumpi on oikeassa?

 

Heitä pidetään "pahoina" siksi, että heissä on vika. Eli löydetään vain heikko yksilö, jolla on jo leima, minkä perusteella voi polkea maahan. Normoilla kaveripiirien liima on monesti joku, jota kiusataan porukalla. 

En kysynyt tätä ja tämän jo tiesinkin.

Monen esiin nostama erilaisuus triggeröi joitain ihmisiä. Lisäksi ainakin autisminkirjoon liittyy kommunikoinnin erilaisuus suhteessa neurotyypillisiin. Esim. Autisti voisi kysyä vieraalta, milloin aiot lähteä. Tämä tarkoittaa, että hän haluaa tietää, milloin vieras aikoo lähteä. Useimmat neurotyypilliset tulkitsevat kuitenkin vihjaukseksi, että toisen pitäisi lähteä mahdollisimman pian. Jos autisti toivoisi vieraan poistuvan, hän kysyisi, voitko lähteä. Tämän taas moni neurotyypillinen tulkitsisi todella töykeäksi. Sama toki toiseen suuntaan, jos neurotyypillinen vihjaa jotain, viesti jää helposti ymmärtämättä. Näin syntyy helposti väärinymmärryksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on OCD. En tuo sitä esiin mitenkään tarkoituksella, mutta vaikeaa sitä on myöskään peitellä. Pystyn elämään ihan normaalia elämää, käymään töissä ja hoitamaan lapsia, kunhan tajuan pysyä erossa parisuhteista. Olen kokeillut 3 eri naisen kanssa avoliittoa ja se saa riittää. Olen huomannut että kovin vähän on tarjolla empatiaa miehelle, joka ei pysty olemaan "normaali".

Empatiaa on tarjolla niille jotka ovat sen arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa ilkeillä hän ei esim tahallaan ymmärrä huumoria vaan kertoo kaikille totena sen mitä sanoit vitsillä.

Joo ja nolaa kaikkien edessä. Ensin kahdestaan ollaan vastavuoroisesti heitetty puolin ja toisin läppää, naurettu kippurassa ja hyperventiloitu vatsalihakset kipeiksi nauraen.

Sitten kun muita on paikalla ja halutaan nolata, niin vedetään matto alta, yhtä äkkiä se huumorintaju on tipotiessään, ja ollaan vielä uhreja. Saadaan itselle sympatiaa ja toisesta paha demoni.

Ainakin autistit on todella itsekeskeisiä, eivätkä osaa kommunikoida empaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Mulla ainakin sosiaaliset tilanteet on niitä joissa en vaan ymmärrä "kirjoittamattomia sääntöjä". Koen myös ärsyttävänä kaikenlaisen "klikkiytymisen" ja oman edun tavoittelun. Aika usein porukassa yritetään löytää "yhteinen vihollinen" ja sitten vahvistetaan keskinäistä yhteishenkeä haukkumalla tätä vihollista, oli se sitten toinen ryhmä, asia tai aate. Vihaan kilpailuhenkisyyttä ja epärehellisyyttä yli kaiken. Ymmärrän monenlaista huumoria mutta vihaan small talkia ja selän takana puhumista. Olen juuri se outo ja rasittava työkaveri joka tekee tunnit ja lähtee kotiin. Ei minua silti tarvitsisi kiusata.'

Aamen tälle!

+

Kun luonteessa ei ole piiruakaan opportunistia.

Kun oikeudentunto on maksimaalinen.

 

Naurettavaa itsekehua. Tässä taas nähdään, että ei ole minkäänlaista kykyä nähdä asiat toisen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin sosiaaliset tilanteet on niitä joissa en vaan ymmärrä "kirjoittamattomia sääntöjä". Koen myös ärsyttävänä kaikenlaisen "klikkiytymisen" ja oman edun tavoittelun. Aika usein porukassa yritetään löytää "yhteinen vihollinen" ja sitten vahvistetaan keskinäistä yhteishenkeä haukkumalla tätä vihollista, oli se sitten toinen ryhmä, asia tai aate. Vihaan kilpailuhenkisyyttä ja epärehellisyyttä yli kaiken. Ymmärrän monenlaista huumoria mutta vihaan small talkia ja selän takana puhumista. Olen juuri se outo ja rasittava työkaveri joka tekee tunnit ja lähtee kotiin. Ei minua silti tarvitsisi kiusata. 

Tämä voisi  olla minun kirjoittamani kommentti. Sanasta sanaan samaa mieltä ja sama kokemus. 

Joiltakin neuroepätyypillisiltä puuttuu tietynlainen hienotunteisuus ja muiden huomiointi, mikä aiheuttaa närää. Joojoo, olet nepsy, mutta se ei oikeuta olemaan m*lkku. 

Ystäväni on autismikirjolla ja joskus se tekee hänestä vähän raskaan. Esim asiat pitää aina mennä hänen tavallaan, jos vaikka unohdan huuhdella puhtaan kahvikupin ennen kuin tarjoan hänelle kahvia, hän alkaa murjottaa ja jää "jumiin" siihen, että unohdin huuhdella sen kupin. Yksikin juhannus sain yli tunnin maanitella häntä ulos grillaamaan, koska hän suuttui vääränmerkkisestä makkarasta. Asiat täytyy myös aina suorittaa tietyssä järjestyksessä ja jos näin ei mene, hän on poissa tolaltaan. Reissuseuraksi häntä harvemmin pyydän, koska matkustelu selvästi rasittaa häntä ja hänen huonot ominaisuutensa alkavat korostua. 

Sitten on anoppini, jolla on adhd ja joka ei käytä lääkkeitä. Se meno näyttää välillä samalta kuin päättömän kanan katsominen. Jos vaikka pyydän häntä auttamaan kahvin kattamisessa pöytään, hän aloittaa kahvinkeiton, kesken purujen laiton lähtee hakemaan keksejä, keksit onkin vääriä, koittaa syöttää keksejä koiralle, koira näyttää että sillä on pissahätä, lähtee viemään koiraa ulos. Sitten kun anoppi on lähdössä koiran kanssa lenkille, minä lopulta laitan sen kahvin tippumaan. 

Että tämmöiset ominaisuudet tekevät varmasti helposti silmätikuksi, etenkin jos toinen osapuoli ei tiedä olevansa tekemissä nepsyn kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisyys on sellaista, lammasmainen laumasieluisuus ei siedä erilaisuutta, ja varjoinen demonisuus nousee heti kun joku poikkeaa ns normaalista. Se on pahuutta.

Onko, jos enemmistö pitää neurokirjolaista itse pahuutena? Kumpi on oikeassa?

Voi neurokirjolainenkin olla paha. Ei se määrittele luonnetta. Mutta eivät ne neuroepätyypillliset piirteet tee ihmisestä pahaa.

Vierailija kirjoitti:

No ihan sen takia että olette voittopuolisesti huonostikäyttäytyviä, sosiaalisista säännöistä ja tavoista piittaamattomia "suorasuita". 

Kaikki epäsosiaalinen käytös on teillä sitä ilmasta revityn kirjainyhdistelmän syytä ja ette sille muka voi mitään, ja lisäksi päälle tulee luja usko siihen, että kaikki mitä normaalit ihmiset tekevät, on "laumasieluisuutta" ja typeryyttä. 

Ei teitä ihan oikeasti kukaan normaali jaksa, olette se äänekäs vähemmistö joka pilaa sekä työpaikan että harrastukset. 

Sitten jos joku kyllästyy ja ärähtää tai ojentaa, niin johan ollaan nyrkit pystyssä tai nurkassa nyyhkyttämässä, että "sorretaan" ja "kiusataan". 

Tässä lyhykäisesti. 

Yleensä kysymys on siitä että ollaan se hiljainen vähemmistö joka ei ota osaa siihen small talk paskaan. Ja tämähän ei myöskään kelpaa näille "normaaleille" paskan länkyttäjille. Teille tuntuu olevan ongelma se, että ette saa meistä mitään henkilökohtaista tietoa mitä voisitte sitten käyttää meitä vastaan. Käyn töissä hankkimassa rahaa, en "kavereita".

Vierailija kirjoitti:

No ihan sen takia että olette voittopuolisesti huonostikäyttäytyviä, sosiaalisista säännöistä ja tavoista piittaamattomia "suorasuita". 

Kaikki epäsosiaalinen käytös on teillä sitä ilmasta revityn kirjainyhdistelmän syytä ja ette sille muka voi mitään, ja lisäksi päälle tulee luja usko siihen, että kaikki mitä normaalit ihmiset tekevät, on "laumasieluisuutta" ja typeryyttä. 

Ei teitä ihan oikeasti kukaan normaali jaksa, olette se äänekäs vähemmistö joka pilaa sekä työpaikan että harrastukset. 

Sitten jos joku kyllästyy ja ärähtää tai ojentaa, niin johan ollaan nyrkit pystyssä tai nurkassa nyyhkyttämässä, että "sorretaan" ja "kiusataan". 

Tässä lyhykäisesti. 

Hyvä vastaus! Olen adhd ja melkoisen elämän elänyt aikana, jolloin diagnooseista ei ollut vielä hajuakaan. Vasta keski-iässä terapeutti työnsi testeihin, eikä diagnoosi yllättänyt ketään. Jännää oli kuitenkin se, että vasta diagnoosin myötä minusta tulikin sitten juuri  se "huonostikäyttäytyviä, sosiaalisista säännöistä ja tavoista piittaamattoman suorasuu"" Sitä ennen olin ahkera, asiansa selkeästi ilmaiseva värikäs persoona. Luova, iloinen, vastuuntuntoinen, hyvä keskustelija, aina innostunut muidenkin uutisista jne. Matala suuttumiskynnykseni tiedettiin, mutta aika moni tajusi että suutuin aiheesta- toki turhan voimalla. Ihmiset sitten vain asennoituvat ihan hetkessä minua kohtaan toiseksi ja työpaikallani kohdeltiin kuin olisin joku täysin idiootti. Se kyllä satutti! LOpetin työsuhteen ja antauduin täysin adhd-ihmisen elämääni keskittyen luovaan ammattiin sekä tekemällä asioita niin kuin adhd:t tekevät rohkeasti, uteliaana ja keskittyen mitä epäollennaisimpiin asioihin maailmassa. Sanon kenelle vain suoraan, jos näen ns normin puitteissa toilailevan tielläni ihan missä tahansa koska vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisyys on sellaista, lammasmainen laumasieluisuus ei siedä erilaisuutta, ja varjoinen demonisuus nousee heti kun joku poikkeaa ns normaalista. Se on pahuutta.

Onko, jos enemmistö pitää neurokirjolaista itse pahuutena? Kumpi on oikeassa?

Niin kumpi on pahuutta: kun porukka kiusaa yhtä uhriksi valittua vai se että ko uhri on esim "laukonut" jotain vilpittömästi ilman suodatinta? Kumpihan tuossa nyt sitten edustaa pahaa, hmmmmm.