Lue keskustelun säännöt.
Dementoituva vanhempi ärsyttää
05.05.2025 |
Tiedän että ei pitäisi hermostua, kun vanhemmalla on alkava dementia, mutten voi sille mitään.
Toinen vanhempi kuoli jo muistisairauteen ja oli aina mitä säälittävin ja herttaisin vanhus. Hänellä muistisairaus ei koskaan ärsyttänyt yhyään, vaan herätti hoivavietin.
Tämä toinen vanhempi on toista maata. Hän ei itse tiedosta, että on jo dementiaa, ja hän on ilkeä, ylimielinen ja vittuileva. Mulla meinaa mennä hermo. Miten kestätte sellaisia vanhuksia?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostathan sen että jos molemmilla vanhemillasi on muistisairaus niin olet tod näk perimässä sen myös.
Että koita kestää ja mieti millainen tulevaisuus on mahdollisilla lapsillasi aikanaan.
Tiedostan kyllä, enkä aio jäädä lasteni vaivoiksi tänne.
Ap
Kannattaa lopettaa itsensä sitten viimeistään 50 vuoden iässä, etenkin, jos on sukurasitetta, jolloin tauti voi alkaa yllättävän aikaisin. Alkava tauti voi muuttaa persoonaasi, jolloin et ole enää välttämättä yhtä halukas pitämään tuota aikomustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostathan sen että jos molemmilla vanhemillasi on muistisairaus niin olet tod näk perimässä sen myös.
Että koita kestää ja mieti millainen tulevaisuus on mahdollisilla lapsillasi aikanaan.
Tiedostan kyllä, enkä aio jäädä lasteni vaivoiksi tänne.
Ap
No tässähän tuli yksi syy sille, miksi asiaan suhtautuminen sairautena on sinulle erityisen haastavaa. Koet, että mikäli isäsi olisi ollut yhtä jalo ylevä moraalisesti, kuin sinä, niin hän olisi surmannut jo itsensä ja säästänyt sinut tuolta mielipahalta. Tämä osaltaan oikeuttaa ärtymyksesi.
Vierailija kirjoitti:
Aloitekyvyttömyys voi olla myöskin asia, jota on vaikea ymmärtää.
Jos vanhempasi on aloitekyvytön, niin olet onnekas. Saakeli näitä sählääjiä ja säätäjiä, jotka eivät enää kykene ajattelemaan eivätkä tajua olevansa ihan pihalla.
Koko ajan on jokin ongelma ja melkein suututaan, kun yrittää selittää tai neuvoa, että ei sitä sinun lukkoa ole kukaan käynyt vaihtamassa, vaan yrität mennä väärällä avaimella sisään, kun unohdit oikean avaimen sisälle. Ja ei, kukaan ei pöllinyt sinun laturia, vaan piilotit sen itse jonnekin, kun pelkäsit pikku-ukkojen vievän sen.
Jutuissa ei päätä eikä häntää. Juostaan asioilla ja ostellaan kaikkea outoa ja turhaa kaapit täyteen ja sitten onkin hyvä piilotella kaikki tärkeät asiat niiden sekaan, joten kaikki on aina hukassa. Ulkoa keräillään roskia kuin jotain aarteita. Tupsahdetaan käymään kesken etätyöpäivän. Joka toinen päivä suunnitellaan muuttoa, mutta kukaan ei tiedä minne ja miksi. Laitteet "ei toimi", kun siis ei osaa käyttää. Kaikki, aivan kaikki on armotonta säätämistä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedä ,s eon he,,,tin rasittavaa. Monellakin muistisairaalla menee estot kaikki pois ja siksi on niin vittumainen. Tähän kun lisää ,että ymmärrys on poissa ,,, sietämätöntä. Ja kun on pakko asua semmoisen kanssa,,,itse myös iäkäs,mutta vielä teräväpäinen.Huoh!
Miksi triplapilkutat??
Koettu on!
Herttaisesta ja sydämellisestä mummosta kehkeytyi ilkeä ja valehteleva dementiavanhus.
Vaikeaa se on, jotenkin vaan pitäisin takoa omaan päähän että "se on sairaus, se on saoiraus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha verrata johonkin lastenhoitoon. Jos et ole joutunut hoitamaan aikuisen kokoista 5-vuotiasta, jota et ole itse halunnut ja hankkinut ja jonka ylitse sinulla ei ole määräysvaltaa ja joka saa huidella yksin kylillä, omistaa puhelimen ja pankkikortin, niin et tiedä yhtään mistä puhut.
Minultakin menee ajoittain hermo. Lähden silloin yleensä pitkälle kävelylenkille. Asia on sellainen että ei sille oikein mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas on hyvä kun lapset asuvat kaukana. Saan ihan rauhassa dementoitua, ei ärsytä ketään. En mene ovikelloja pimputtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostathan sen että jos molemmilla vanhemillasi on muistisairaus niin olet tod näk perimässä sen myös.
Että koita kestää ja mieti millainen tulevaisuus on mahdollisilla lapsillasi aikanaan.
Tiedostan kyllä, enkä aio jäädä lasteni vaivoiksi tänne.
Ap
Kannattaa lopettaa itsensä sitten viimeistään 50 vuoden iässä, etenkin, jos on sukurasitetta, jolloin tauti voi alkaa yllättävän aikaisin. Alkava tauti voi muuttaa persoonaasi, jolloin et ole enää välttämättä yhtä halukas pitämään tuota aikomustasi.
Tuo kuulostaa pahalta. Olen nimittäin tosissani, etten halua olla muistisairas ja lapsille taakkana. Toivottavasti tajuan sairauden alkaneen ajoissa ja niin, että silloin vielä itsellä ajatus kulkee. Suvussa on muitakin vanhuksia, joilla muistisairaus on, osa on tajunnut sen alkaneen ja mennyt itse lääkäriin hakemaan lääkkeitä, osa taas ei suostu myöntämään dementiaansa ja kieltäytyy lääkkeistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedä ,s eon he,,,tin rasittavaa. Monellakin muistisairaalla menee estot kaikki pois ja siksi on niin vittumainen. Tähän kun lisää ,että ymmärrys on poissa ,,, sietämätöntä. Ja kun on pakko asua semmoisen kanssa,,,itse myös iäkäs,mutta vielä teräväpäinen.Huoh!
Omasta mielestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Voi kun sais sille hoitopaikan.
Kannattaa aloittaa hyvissä ajoin hoivakotipaikan hakeminen. Kestää parhaimmillaankin kuukausia.
Nykyisin kotihoidolla pyritään siirtämään hoivakodin tarve mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ikävä, jos "laitteet ei toimi". Omalla kohdalla käynyt usein niin, että soitetaan sitä asiaa oikein asiakseen, että puhelin ei toimi. Pitäisi saada uusi puhelin.
Olen myös livenä nähnyt, että puhelin valuu pikkuhiljaa poskelle, kaulalle tai peräti "kainaloon". Käsi ei jaksa pitää korvalla. Sitten ihmetellään, kun ei kuulu mitään. Kun sitten itse olen toisessa päässä linjaa, niin tiedän jo, että mistä on oikeasti kysymys, kun ääni katoaa.
Pienissä erissä. Äitini on pahasti dementoitunut ja hoitokodissa. Hoitajat lohduttavat että sairaudesta se johtuu kun äiti on ilkeä. En ole viitsinyt kertoa että se on aina ollut kammottava akankuvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monetkin sairaudet ovat sellaisia että vittuilukyky ja aggressio kyllä toimivat. En tiedä miksi niin on.
Aivot on epäkunnossa.
-ei se sairas mahda sille mitään.
Lue muistisairauksista.
Tutki. Kuuntele.
Näe se vanhempasi sairaus. Näe se ihminen.
ei hän tahallaan ole hankala.
Kun tietyssä aivojen osassa on vamma/vaurio/ sairaus, niin se aiheuttaa tietynlaisia oireita.
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha verrata johonkin lastenhoitoon. Jos et ole joutunut hoitamaan aikuisen kokoista 5-vuotiasta, jota et ole itse halunnut ja hankkinut ja jonka ylitse sinulla ei ole määräysvaltaa ja joka saa huidella yksin kylillä, omistaa puhelimen ja pankkikortin, niin et tiedä yhtään mistä puhut.
Olisiko nyt aika siirtää vastuu sille lapselle. Kun se vanhus ei enää pysty.
Lääkäriin!
Pitäisi saada lääkitys, joka auttaisi tuohon sekoiluun. Onhan niitä kaikenlaisia rauhoittavia. Alan geriatri esim. osaisi arvioida sen lääkityksen. B-vitamiinit pitäisi tutkia ehdottomasti, vaikka olisi vuosi sitten tutkittu. Syöminen kun on sitä sun tätä.
Dementikot osaavat olla hermostuttavia. Vaikka pitäisi ymmärtää, että on sairaus, niin kyllä siihen väsyy. Siksi olisi hyvä, jos dementikkoa kävisi kotona puhuttelemassa välillä kotipalvelun hoitaja. Se voisi sitä huomiohakuisuutta vähentää.
Omaisille on myös vertaisryhmiä tarjolla ja jutella pitää hoitavan lääkärin kanssa tilanteesta. Lääkäri katsoo miten tilannettasi saataisiin helpotettua.
Vierailija kirjoitti:
Monetkin sairaudet ovat sellaisia että vittuilukyky ja aggressio kyllä toimivat. En tiedä miksi niin on.
Ap:n vanhemmalla voi olla Levyn tauti. Se kuulemma saa mukavan ihmisen muuttumaan todella ilkeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet dementoitunut, v.ttuileva kakara.
Ime paskaa
Niinpä niin ....millaisenhan hoitopaikan saatkaan sitten kun aika tulee.... toivottavasti olet köyhä ja sinulla ei ole lapsia. KURJUUS KUTSUU
Vierailija kirjoitti:
Monetkin sairaudet ovat sellaisia että vittuilukyky ja aggressio kyllä toimivat. En tiedä miksi niin on.
Näille vanhuksille on myös erityishoitopaikkoja, kun ei enää kotona pärjätä.
Näinhän ihmiset aina uhoaa, mutta todellisuus on toinen. Jopa maissa, joissa eutanasia on sallittu, kuten Hollannissa, käy melko usein niin, että hoitotahtoonsa eutanasian kirjannut muistisairauspotilas vastustaa h-hetkellä voimakkaasti omaa eutanasiaansa, jolloin näitä ei yleensä tehdä. Välillä kun on tehty, niin sitten on väännetty oikeudessa mur hasyytteestä.