Koitteko te muut lapsena myrkyllistä käytöstä kavereiden vanhemmilta?

Meidän perheen lapset ei päässyt naapurikaverin luo koskaan muut naapurin lapset pääsi. Kerran mentiin sen kaverin luo ku hänen äitinsä ei ollut kotona ja ku hän palas kotiin niin alko mäkätys että ei saada olla siellä. Tapasin tuon äidin aikuisiällä kuntouttavassa työtoiminnassa ja oli ku mitään ei ois tapahtunut ja oli ystävällinen mua kohtaan 

yritti saada kaveria lopettamaan kaverisuhteen muhun.

ihan jatkuvasti, vertailua kaveriin, perheeni arvostelua

En tiedä onko tämä myrkyllistä käytöstä, mutta omituista kuitenkin.

Olin päiväkoti-ikäisenä parhaita ystäviä naapurin saman ikäisen lapsen kanssa ja koska asuimme vierekkäin, niin vietimme paljon aikaa toistemme kodeissa. Hänen vanhemmillaan oli sääntö, että heidän kotona ei syö muut kuin heidän lapset. Ei siinä mitään, sääntönsä kullakin. Mutta jos kaverini ystävällisyyttään antoi mulle leivän tai jonkun lihapullan ja vanhempansa sattuivat huomaamaan niin tulivat mulle vihaisena räyhäämään, että heidän kotinsa ei ole "mikään ravintola" ja ottivat ruoat pois multa. Enhän mä 4-5-vuotiaana tuollaista ymmärtänyt, lähinnä säikähdin aikuisten vihaista reaktiota; enhän mä pitänytkään heidän kotiaan ravintolana ja luulin asian olevan ok jos kaverini kerran jotakin tarjosi. Lisäksi kaverini saivat aina syödäkseen mun kotonani, joten en pitänyt kavereiden luona syömistä erikoisena tai pahana asiana.

Olisivat sitten sopineet asiasta joko mun vanhempien kanssa tai sitten painottaneet omille lapsilleen, että kavereille ei saa antaa ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverin isä oli kylämme kuuluisimpia pedoja ...joten...

Ne muut oli ilmeisesti vähemmän kuuluisia. Paljonko niitä sitten oli tuolla kylässänne? Luulisi, että esimerkiksi Minfosta löytäisi juttua tuollaisesta kauhukylästä.

Parhaan ystäväni äiti yritti painostaa tyttärensä katkaisemaan välinsä minuun, koska olen muka huonoa seuraa. Hän väitti ystävälleni, että olen juoppoh*ora. Olin 13-vuotias, varsin naiivi tyttö, vuotta nuorempi kuin ystäväni.

Myöhemmin kävi ilmi, että ystäväni äidillä oli jo tuolloin käynnissä suhde naimisissa olevan mieskollegan kanssa. Päästäkseen keskenään naimisiin, ystäväni äiti hajotti oman perheensä ja mies omansa. Avioerot vaikuttivat useaan lapseen.

Vielä aikuisenakin olin nolo ja häpeissäni ystäväni äidin lähellä, vaikka en ollut tehnyt mitään väärää tai pahaa. Hän katseli minua aina sellainen vino, pirullinen hymy huulillaan.

Muistan tilanteita joissa käyttivät minua häpäisemään omaa lastaan. "Ai Penny sai kiitettävän? Mikset sinä ole yhtä ahkera koulussa?" tms. Tuli aina paha mieli kaverin puolesta.

Meillä, jos tuli kavereita kylään, äiti oli kätevästi järjestämässä työtehtäviä kaikille.  Ei sietänyt laiskana vetelehteviä nuoria.  No, pikkuhiljaa kavereiden käynti väheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin isä oli kylämme kuuluisimpia pedoja ...joten...

Ne muut oli ilmeisesti vähemmän kuuluisia. Paljonko niitä sitten oli tuolla kylässänne? Luulisi, että esimerkiksi Minfosta löytäisi juttua tuollaisesta kauhukylästä.

Ehkä tietyn uskonlahkon aluetta, sen piirissä on paljon.

Kaverin isä pilasi mun elämää vielä aikuisenakin valheillaan. En ole tuohon kaveriinkaan yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverin isä pilasi mun elämää vielä aikuisenakin valheillaan. En ole tuohon kaveriinkaan yhteydessä. 

Eihän se kaveri ole vastuussa isänsä teoista

Varastettiin kaverin kanssa kaupasta karkkia joskus kymmenen vanhoina ja jäätiin tietysti kiinni. Soittivat kotiin ja kaverin äiti tuli hakemaan. Saatiin kumpikin vitsaa paljaalle oikein kunnolla kuin pikkulapset. Huusin kuin syötävä eikä siinä mitään mahtanut. Kaverin äiti oli soittanut meille kotiin ja sopineet siinä piiskauksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen lapset ei päässyt naapurikaverin luo koskaan muut naapurin lapset pääsi. Kerran mentiin sen kaverin luo ku hänen äitinsä ei ollut kotona ja ku hän palas kotiin niin alko mäkätys että ei saada olla siellä. Tapasin tuon äidin aikuisiällä kuntouttavassa työtoiminnassa ja oli ku mitään ei ois tapahtunut ja oli ystävällinen mua kohtaan 

Kumpi teistä oli kuntouttavassa, sinä vai hän?

Kaveri menetti lapsena molemmat vanhempansa ja siksi asui isovanhempiensa luona. Tämä mummo oli aika ilkeä ihminen, aina keskustellessa alleviivasi, miten meidän "Annalla" on ollut paljon rankempaa kuin sinulla, et voi kuvitellakaan mistä "Anna" on selviytynyt ja kyllä meidän "Anna" pärjää aina, toisin kuin te jotka ette ole kokeneet mitään oikeita vastoinkäymisiä. Äitienpäivänä hoki miten muiden lasten pitäisi olla kiitollisia siitä että heillä on vanhemmat, sekä haukkui meidän opettajaa joka ei ollut antanut kaverin olla pois koulusta äitienpäiväkorttien tekemisen aikana.

Vierailija kirjoitti:

kaverien vanhemmat juorusivat että olin huonoa seuraa ja lopulta kukaan ei saanut olla kanssani.

Minulla sama. Ja kaikki vain sen takia, että isäni oli alkoholisoitunut rähisijä. Pienenä, arkana tyttönä en ymmärtänyt, miksi minuun kohdistettiin se halveksunta ja vihamielisyys toisten lasten vanhemmilta. 

Joo. Ysärin lamassa kasvoin köyhässä kaupungissa sellaisella pienellä vanhalla omakotitaloalueella.

Hauska, että silloin lapsena oikeasti ajatteli, että nämä aikuiset tietää kaiken ja toimivat oikein.

Nykyään ymmärtää, että aika harva niistä oli hyvä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä, jos tuli kavereita kylään, äiti oli kätevästi järjestämässä työtehtäviä kaikille.  Ei sietänyt laiskana vetelehteviä nuoria.  No, pikkuhiljaa kavereiden käynti väheni.

Jaa. Parhaan ystäväni isä laittoi meidät aina töihin. Kannettiin puita tai maalattiin tms. Ei se kyläilyintoa heikentänyt, molemmista tuli aikuisena yrittäjiä.

En kokenut, myrkyllinen käytös tuli ihan omilta vanhemmilta. Yksi esimerkki: Leikin tokaluokkalaisena vuotta vanhemman, päätä pidemmän kaverin kanssa ponitallia. Leikin aikana olin reppuselässä, hän oli siis poni. Olin lapsena vähän pyöreä mutta en mikään valas. Kun kaveri lähti kotiin niin äiti tuli silmät mustina sähisemään että miten sinä KEHTASIT roikkua Maijan (nimi muutettu) selässä? Ihmettelin että mitä olen tehnyt väärin, äiti selitti että Maija on niin ihastuttavan siro lapsi ja sinä, no sinä olet tuollainen, ja halveksuva katse päästä varpaisiin. Ja tämä ei ollut pahimmasta päästä ja näitä tuli lähes päivittäin. 

Kavereiden äidit olivat yleensä tosi kivoja, mutta meidän äidin takia meillä ei käynyt kavereita. Hän oli avoimen vihamielinen muiden lapsia kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin isä pilasi mun elämää vielä aikuisenakin valheillaan. En ole tuohon kaveriinkaan yhteydessä. 

Eihän se kaveri ole vastuussa isänsä teoista

No se ramppasi aina lapsena kysymässä tuolta isältään, että "nyt se sano niin ja niin, mitä vastaan" tjs. Niin kysyköön nyt isältään, miksi en ole kaveria hänen kanssaan. Jos edes kiinnostaa..