Lue keskustelun säännöt.
Olen taiteilija, enkä uskalla raskautua koska pelkään joutuvani valitsemaan joko äitiyden tai taiteilijuuden.
Kommentit (54)
Vanhemmuudessa menettää joka tapauksessa oman elämän 18-vuodeksi, kannattaa tarkkaan harkita haluaako niitä lapsia oikeasti, antaa paljon mutta kyllä se myös ottaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet luontaisesti korkeaenerginen ja sinulla on normaalisti vakaa vireystaso sekä olet terve ja sosiaaliset turvaverkostosi ovat hyvät, taiteilijuuden ja äitiyden yhdistäminen onnistunee todennäköisemmin? Puolison kanssa voi sopia etukäteen vanhemmuuden tehtäväjaosta.
Harva se päivä näkee tiedotusvälineissä suomalaisia taiteilijanaisia jotka ovat myös äitejä. Heillä vaikuttaa olevan mm. edellä listaamillani tavoilla hyvät ominaisuudet ja olosuhteet.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän se syy syntyvyyden laskuun on. Naiset joutuvat miettimään, valitako lapset vai muu elämä (työ, harrastukset, sosiaaliset suhteet yms.). Miehillä tällaista ongelmaa ei jostain syystä ole.
Jos lasten saaminen vaikuttaisi naisten elämään yhtä vähän kuin miesten, uskon että lapsia syntyisi paljon nykyistä enemmän.
Ihan samalla tavalla mekin ollaan ne valinnat tehty, luovuttu harrastuksista, jatko-opinnoista jne.
Aina kun valitset elämääsi jotain, joudut luopumaan jostain. Meillä kaikilla on käytettävissä ne sanat 24/7, väitit mitä tahansa.
Harrastaminen on eri asia kuin ammatinharjoittaminen, ja kokemuksesta tiedän että lapset antavat enemmän kuin ottavat.
Ei se ole tietoa, se on vain sinun kokemuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän se syy syntyvyyden laskuun on. Naiset joutuvat miettimään, valitako lapset vai muu elämä (työ, harrastukset, sosiaaliset suhteet yms.). Miehillä tällaista ongelmaa ei jostain syystä ole.
Jos lasten saaminen vaikuttaisi naisten elämään yhtä vähän kuin miesten, uskon että lapsia syntyisi paljon nykyistä enemmän.
Ihan samalla tavalla mekin ollaan ne valinnat tehty, luovuttu harrastuksista, jatko-opinnoista jne.
Aina kun valitset elämääsi jotain, joudut luopumaan jostain. Meillä kaikilla on käytettävissä ne sanat 24/7, väitit mitä tahansa.
Harrastaminen on eri asia kuin ammatinharjoittaminen, ja kokemuksesta tiedän että lapset antavat enemmän kuin ottavat.
Ei se ole tietoa, se on vain sinun kok
Kokemustietoa, saatana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuudessa menettää joka tapauksessa oman elämän 18-vuodeksi, kannattaa tarkkaan harkita haluaako niitä lapsia oikeasti, antaa paljon mutta kyllä se myös ottaa paljon.
Olipa julmasti sanottu. Olet taatusti täyspaska vanhempi lapsillesi. Miksi sinulla on lapsia? Onko sinun oma elämäsi vain sitä että olet yksin ja teet itsekkäästi mitä haluat? Ja loppuuko vanhemmuutesi siiten kun lapsesi täyttävät 18 vuotta?
Mieti myös että sinun äitisi menetti oman elämänsä kun päätti synnyttää sinut. Pilasit hänen elämänsä olemalla olemassa.
Taiteilija tarvitsee ahkeran puolison. Ajattelisin, että jos jäät lapsen kanssa yksin, vaikea olla taiteilija ennen kuin lapsi menee päiväkotiin. Sen jälkeen kyllä sinulla on vähintään päikkypäivän verran aikaa tehdä taidetta. Jos et käy päivätöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Jos olet luontaisesti korkeaenerginen ja sinulla on normaalisti vakaa vireystaso sekä olet terve ja sosiaaliset turvaverkostosi ovat hyvät, taiteilijuuden ja äitiyden yhdistäminen onnistunee todennäköisemmin? Puolison kanssa voi sopia etukäteen vanhemmuuden tehtäväjaosta.
Harva se päivä näkee tiedotusvälineissä suomalaisia taiteilijanaisia jotka ovat myös äitejä. Heillä vaikuttaa olevan mm. edellä listaamillani tavoilla hyvät ominaisuudet ja olosuhteet.
Ihan vasta oli lehdessä juttu kirjailijasta, jonka aika kirjoittaa tuli vasta kun lapset lensi pesästä. Ex-mies, myös kirjailija, oli koko ajan tyytyväisenä jatkanut uraansa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuudessa menettää joka tapauksessa oman elämän 18-vuodeksi, kannattaa tarkkaan harkita haluaako niitä lapsia oikeasti, antaa paljon mutta kyllä se myös ottaa paljon.
Rehellistä, on vastullista pohtia asioita rehellisesti jotta ymmärtää mahdollisimman paljon.
Liian monet valittavat kun oma aikakin jää lasten saatua ja rahaakin kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutaanko tässä nyt vain kuvataiteista? Tiesitkö että on olemassa muitakin taiteita?
Minä olen elättänyt itseni ja perheeni taiteilijana yli 30 vuotta. Vuositulot vaihtelevasti 80.000-100.000e.
Vierailija kirjoitti:
Tässähän se syy syntyvyyden laskuun on. Naiset joutuvat miettimään, valitako lapset vai muu elämä (työ, harrastukset, sosiaaliset suhteet yms.). Miehillä tällaista ongelmaa ei jostain syystä ole.
Jos lasten saaminen vaikuttaisi naisten elämään yhtä vähän kuin miesten, uskon että lapsia syntyisi paljon nykyistä enemmän.
Pitää olla hyvä mies.
Tulee mieleen heti pari taiteilijanaista joista toisella 4 lasta ja toisella lähemmäs 10.
Miehethän niillä on sen perhe-elämän ja käytännön asiat pitkälti hoitaneet, kun naisen taitelijanura on elättänyt perheen. Tuo toinen on myös aika boheemi luonteeltaan, niin sen mies on hoitanut myös firman asiat ja myynnin ja ilmoittanut milloin mennään NYCiin johonkin työtapahtumaan, hoitanut liput ja tapaamiset ym.
Ei naisilla onnistu mikään vaikka lahjoja olisi, jos miehenä on joku sellainen mies joka ei tajua niitä naisen lahjoja ja panosta itsekin niihin. Tulee mieleen myös yksi suomalaisnainen joka on WHO:lla joku kansainvälinen pamppu, silläkin monta lasta ja mies hoitaa lasten asiat.
Jos perheessä sattuu olemaan naisella ne tsäänssit luoda uraa, niin kannattaa tehdä noin. Ja jos molemmilla, niin au pairit ym. Perusasetus useimmissa perheissä on se, että mies luo uraa ja nainen huolehtii muusta, mutta jos tilanne on toinen, niin pitää elää sitten toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuudessa menettää joka tapauksessa oman elämän 18-vuodeksi, kannattaa tarkkaan harkita haluaako niitä lapsia oikeasti, antaa paljon mutta kyllä se myös ottaa paljon.
Olen eri mieltä. Ei vanhemmuudessa omaa elämää menetä - ihan omaa elämää tässä ollaan eletty, siihen elämään vaan kuuluu myös lapsi(a).
Eikä vanhemmuus lopu siihen, kun lapsi täyttää 18v. Vanhemmuus on loppuelämän juttu, ei se lopu koskaan. Sitä on hautaan asti äiti.
Eli molemmista kanssasi eri mieltä: oma elämä ei lopu eikä sitä menetä vanhemmuuden myötä vuodeksikaan, ja vanhemmuus jatkuu loppuelämän eli 18v on vain se raja kun alaikäisen huolto loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuudessa menettää joka tapauksessa oman elämän 18-vuodeksi, kannattaa tarkkaan harkita haluaako niitä lapsia oikeasti, antaa paljon mutta kyllä se myös ottaa paljon.
Olipa julmasti sanottu. Olet taatusti täyspaska vanhempi lapsillesi. Miksi sinulla on lapsia? Onko sinun oma elämäsi vain sitä että olet yksin ja teet itsekkäästi mitä haluat? Ja loppuuko vanhemmuutesi siiten kun lapsesi täyttävät 18 vuotta?
Mieti myös että sinun äitisi menetti oman elämänsä kun päätti synnyttää sinut. Pilasit hänen elämänsä olemalla olemassa.
Hienoa että osaat esittää eriävän mielipiteesi noin kypsästi ja fiksusti. Harvalla on noin ihanaa ihmistä vanhempana/kumppanina/työtoverina.
Melkein kaikki naiset, joilla on lapsia, ovat yhdistäneet uran ja äitiyden. Ei lapsi ole este, korkeintaan hidaste, mutta sinulla voi olla elämää jäljellä vielä useita vuosikymmeniä.