Myinpä sitten vaatteita tutun tutulle:(
Meillä jää pieneksi tosi paljon vaatteita ja koska en ole lähiaikoina menossa kirppikselle enkä jaksanut kuvata huuto.nettiin niin myin vaatteet tutun tutulle.
En odottanut mitään suuria summia todellakaan mutta tuntuu että kyllä ihmisillä on suhteellisuudentaju helposti ihan kateissa!Kiikutin hänelle vaatteita ison kasan joista suurin osa oli kuin uusia.Varsinaisia merkkivaatteita ei ollut mutta tyyliin H&M jne. ja todella vähän pidettyjä.No, tämä ihminen alkoi tinkiä tyyliin en maksa tästä kuin 10 senttiä bodysta jne.Ok sinällään mutta harmitti hirveästi kun olin pessyt ja silittänyt vaatteet ja sitten tämä ihminen olisi maksanut koko kasasta vain 7e!!
Pakkohan ei ole myydä mutta itsestäni tuntuu ihan kahjolta että joku kehtaa tinkiä ja tinkiä vaikka näkee että hyväkuntoisia vaatteita on paljon.Oli kyllä tasan viimeinen kerta kun myyn kenellekään puolitutulle mitään, ennemmin kiikutan vaatteet sellaisille jotka niitä oikeasti tarvitsevat!
Eikä tämä muuten ollut mikään mainosilmoitus:/
Kommentit (26)
Esikoinen on nyt jo 12-vuotias, mutta kun odotin häntä hyvä ystäväni odotti myös vauvaa, joka syntyi 7 kuukautta myöhemmin kuin oma lapsemme. Olimme tuolloin opiskelijoita mieheni kanssa ja varat olivat vähissä. Ostimme vauvallemme käytetyt vaunut ja ompelin lähes kaikki vauvan vaatteet. Ne mitä ostin, ostin alennusmyynneistä.
Ystäväni olisi halunnut välttämättä lainata meidän vauvan varusteet. Lähes kaikki vaatteet! En suostunut! Halusin pitää ne ja meidän kaksi seuraavaa lastamme on paljolti käyttänytkin samoja peruskamppeita, jotka tuolloin ostin ja ompelin. Meillä ei ole yksiäkään sukulaisia, joilta olisimme saaneet jotakin kierrätettynä tai lahjaksi. Ystäväni mies oli tuolloin töissä ja he ostivat vauvalleen upouudet vaunut ja turvakaukalot. Meidän vauvamme käytti neuvolasta lainaksi saatua kaukaloa! Mutta minun olisi pitänyt antaa uudet omalle vauvallemme hankitut vaatteet heidän vauvalleen. En voi millään vieläkään ymmärtää! He saivat lisäksi sukulaisilta kierrätettyinä ulkohaalareita ja lahjoina vaikka mitä...
Vieläkin harmittaa. Miksi minun olisi pitänyt antaa ne vaatteet hänelle? Ymmärtääkö joku?
Kaverini satunnaisesti tuo lainaan kassillisen hänen poikansa vaatteita, jotka sitten palautan, kun jäävät pieniksi. Toki tuossa lainaamisessa hänen kannaltaan on se riski, että vaatteet kuluvat, tulee tahroja tms., mutta hän on ollut ihan ok asian kanssa. Kyse on kuitenkin sellaisesta H&M-tason kamasta, josta ei mitään huippuhintoja saisi myymällä. Kalleimmat jutut, tyyliin haalarit ja isommat lastentarvikkeet, kaveri sitten myy huutiksessa tai kirppiksellä.
Itse taas annan osan poikani liian pienistä vaatteista veljeni perheeseen. He ovat tarjonneet rahaa, mutta toisaalta heiltä on tullut aika hienoja joulu- ja synttärilahjoja, olemme usein käyneet heidän luonaan syömässä jne. eli rahaliikenteessä todennäköisesti me olemme saaneet enemmän, jos nyt oikeasti aletaan laskea. Kalleimmat tarvikkeet minäkin yleensä myyn, tyyliin Reimatecit (tosin silloinkin olen kysynyt veljen perheeltä ensin kiinnostusta ostaa).
Eli tuollaisen halvan peruskaman kierrätyksessä tuttavaverkko ainakin toimii. Perusvaatteiden (trikoopaidat, collegehousut, ulkovaatteiden kohdalla lähinnä H&M-/ Lindex-kamaa) myyminen on itsessään jo niin iso vaiva, ettei se suhteessa saatuun hintaan oikein kannata.
Pöydän vuokraan viikoksi ja ilmeisesti hinta-laatusuhde on kohdallaan, kun pöytö on joka kerta ollut lähes tyhjä viikossa. Onhan tuossa hinnoittelun ja järjestelyn vaiva, mutta kiva kun saa vähän rahaa ja tilaa kaappeihin, säilytystilaa kun on vähän.
Minulle sopii tämä myynti, jossa vaatteet viedään pöytään, eikä tarvitse kuunnella rasittavia tinkijöitä. Jos tuote ei kiinnosta sen voi jättää ostamatta.
Viime aikoina pelkkaa huonoa kokemusta vaatteiden myynnista. Myin kerran tutun tutulle vaatteita (n. 1-2e kpl, Burberryt ja muut merkkivaatteet max 10e/kpl). Hyvin meni.
Seuraavalla kerralla sama tyyppi tuli valitsemaan kasan vaatteita - ainakin 3 muovikassillista, paljon merkkivaatteita, kenkia, haalareita... Kaikki hyvakuntoisia ja tosiaan itse sai valita mita haluaa. Sovittiin etta maksaa summan mita pitaa itse hyvana. Sain... tsadaa... en mitaan. " Hauskinta" oli, etta muutamat hanelle myymistani vaatteista olin myynyt huutiksessa ja saanut n. 10-20e/kpl, mutta tama ostaja palautti (!) vaatteet vajaan puolen vuoden kuluttua (kayttamattomina siis, kun ei tarvinnutkaan). Koska maksun kanssa oli ollut ongelmia (kuka tulee hakemaan vaatteita ilman rahaa??), mutta olin halunnut vaatteista eroon, annoin ne silloin hanelle (entinen vakiostaja). Ei kai muuta vaihtoehtoa ollut kuin ottaa ne takaisin - oli jo eri sesonki jne. eli arvo oli jo alentunut.
Nyt loysin kaksi hyvaa ostajaa taman palstan kautta (moi!) mutta kun toiselle piti toimittaa vaatteet, han havisi - ei ole tullut maksua, en ole voinut lahettaa vaatteita (tapahtui 1kk sitten). No, toinen ainakin vaikuttaa ihan kivalta, eli toivottavasti saan uuden vakiostajan :)
Ostan paljon vaatetta ja haluan edes vahan vaatteista rahaa kun ne myyn, ihan periaatteen vuoksikin... Mielellani jollekin kaverille lahjoittaisin, mutta kun ei ole oikein oikeaa sukupuolta tutuilla.
Summa summarum - (puoli)tutuille en enaa myy. Ei tule kuin paha mieli.
...ystävältä vaatekassin lainaan. Rakensimme samaan aikaan, joten kaikki aika ja energia ja toki rahakin meni rakentamiseen. Silloin olin tosi kiitollinen ko. kassista. Ei tarvinnut sännätä vaateostoksille, vaikka poika kasvoi nopeammin kuin talo ;) Olenkohan edes muistanut kunnolla kiittää... pitääkin keksiä jotain kivaa hänen lapsilleen.
Isommalla lapsella lainatut vaatteet tuntuisi aika oudolta. Johan ne kuluukin käytössä niin, ettei palautettavaa välttämättä jää. Ja nyt toisen lapsen syntyessä olen ollut turhankin kovassa shoppailukunnossa, enkä siksi ole ollut halukas ostamaan isompia vaate-eriä käytettynä.
Tuosta tutuille myynnistä: se on usein hiukan vaivaannuttava juttu. Toinen ei kehtaa pyytää ja toinen ei kehtaa kieltäytyä ostamasta. Itse välttelen tuttavankauppoja. Hyvät ystävät on toki toinen juttu. Silloin ei rahasta puhuta. Muuten on jotenkin selkeämpää myydä huutonetin tai tämän lehden sivujen kautta. Ja itsekin olen kokenut tuon ' ostetaan lapsen päältä' jutun. Tulee aika hassu olo, kun tuttu kehuu pojan vaatteita ja toteaa perään, että tuo tuleekin sitten seuraavaksi meille. Kai se pitäisi ottaa jonkinlaisena kohteliaisuutena ;)
Tosin en ole varma, ovatko kohteeni samaa mieltä. ; ) Omien lasteni vaatteet kiertää sekä kavereilla että sukulaisilla. Lähinnä olen antanut lainaksi ja ihan aidosti sillä periaatteella, että jos jotain katoaa tai hajoaa, sillä ei ole väliä. Ts. jos jotain tulee käyttökelpoisena takaisin, otan mieluusti takaisin. Ihan kaikkia en ole antanut, sillä säästääkin haluan. Osalle " kohderyhmääni" olen antanut vaatteet, kun olen tiennyt, ettei käyttäjää meillä ole vähään aikaan. Yksi sukulaisista on halunnut niistä maksaa ja olen sanonut, että saat maksaa, jos se oloasi helpottaa, mutta mitään en ole vailla. Ilo on ollut puolellani, että voin jotain ilahduttaa. Isommassa perheessä pientä vaatetta kerääntyy paljon, enkä pysty kaikkea säilömään. Myyminen on työlästä ja lisäksi aika epäkiitollista hommaa. Työtä on hirveästi ja vaatteiden pitäisi olla mahd. edullisia ja takuulla vähintään uuden veroisia.