Muita joiden lapset eivat ole juurikaan tai hyvin vahan tekemisissa isovanhempiensa kanssa joko valimatkan, valinpitamattomyyden tai isovanhempien puuttumisen vuoksi?

viimeistään silloin kun hoksaavat että kavereilla on.



Itselläni ei ollut yhtään isovanhempaa elossa, kun olin lapsi ja karvaalta tuntui kuunnella muiden mummola-juttuja.

ja hyvä niin,lapset voivat paremmin!

isovanhemmat ovat ihan terveitä ja hyväkuntoisia ja myös järjissään, eikä yhteydenpidon laimeus ole muuta kun laiskuutta tai varmaan sitä että ihan oikeasti heitä ei kiinnosta. Toiseen mummolaan on pitkä matka, mutta ei pieni askartelija saa koskaan puhelua tai kiitoskorttia lähettämistään jutuista. Tärkeintä kun niissä aina on ollut, että mitä mummo ja pappa tykkäsi niistä.



Toiset isovanhemmat ovat vaan jotenkin vaivautuneita olemaan lasten kanssa, eivät halua ottaa heitä edes pariksi tunniksi ilman vanhempiaan eli siis meitä, ja joka kerta kauheat (turhat) järjestelyt lasten tulon takia (siivous ettei sitten heitä syytetä lapsen allergiasta tai yskästä, monenlaisia ruokaostoksia että varmasti on oikeaa tarjottavaa, aina sattuu niin että lasten takia pitää perua joku tärkeä meno vaikka itse saavat päättää koska lapset tulevat). Ei todellakaan olla ladattu paineita tällaiseen vieraanvaraisuuteen, vaan sanottu että talossa talon tavalla! Mutta he itse haluavat tehdä siitä näin vaikeaa, ja saavat siten hyvän syyn kieltäytyä.



Onneksi lapsilla on ihana varamummola muista ikäihmistuttavistamme johtuen, mutta kyllä se varmaan jossain vaiheessa nousee pintaan, että miksi omat isovanhemmat eivät ole niitä jotka tulevat synttäreille ja muistavat kysellä ja huomioida kaikin tavoin.



ap

Tuntuu, että tekivät isovanhemmat, etenkin appi ja anoppi, mitä vaan, aina menee pieleen. Pakosti siinä tulee araksi.