Kukaan ei pidä enää yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Minun isä ei ole pitänyt yhteyttä 40 vuoteen. Lähti kun olin 5 vuotias. Lähetti kyllä rahaa kerran eka 5000 euroa ja sitten 200000 euroa koska halusi korvata kun hylkäsi. Muuten ei ole käynyt tai soitellut.

Onpa outo tapa osoittaa välittämistään. Mikään raha ei korvaa lapselle yhdessä vietettyä aikaa.

Nykyisin melkein aina, kun huomaa, että johonkin on viesti tullut, niin ensimmäinen ajatus on, että mitäköhän palvelusta pyydetään tällä kertaa. Muuttoapua, rahaa tms. On jo melkein harvinaisuus, ettei yhteydenottajilla olisi jokin oma lehmä ojassa. Kun yrittää itse ottaa yhteyttä ihan noin muuten vain, niin vastaukset ovat yhden, tai korkeintaan muutaman mittaisia, ja varmasti sen sävyisiä, että nyt häiritsit.

Vierailija kirjoitti:

Nauttikaa, ihmisistä on vain harmia

Ei ollut harmia ennen, kun tavattiin kasvokkain.  Nykyään tutuista kuulee vain, kun valittavat jostain asiasta somessa. Se on kuluttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan saman. Nyt, kun ei tule edes soiteltua kuin harvoin ja yleensä itse silloinkin olen soittanut.

Itse asiassa kukaan ei pidä yhteyttä muuten kuin netissä. Kukaan ei soita edes.

Kylässä ei käydä enää koskaan. Sairastuttuani en ole kyennyt enää harrastamaan ja ne samaa lajia harrastavat tuntuvat vaihtuneen nuorempiin.

Siis silloin kyllä riitti juttua ja yhteistä tekemistä jne.

Eikä niihin sen aikuisiinkaan kehtaa ottaa yhteyttä. Kait tässä jotain täytyy alkaa keksiä.

 

Kyläilyissäkin tuntuu nykyisin kaikilla osapuolilla olevan aina kauhea kiire. Kun joku tulee nykyisin käymään, niin tulee ehkä max. puoleksi tunniksi, kun pitää ehtiä vielä sinne, tänne ja tuonne. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan mahtavaa, kun ei tarvitse enää muka pitää yhteyttä. 

Niin on :)

p.s. Haluaisitko olla mun ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauttikaa, ihmisistä on vain harmia

Ei ollut harmia ennen, kun tavattiin kasvokkain.  Nykyään tutuista kuulee vain, kun valittavat jostain asiasta somessa. Se on kuluttavaa.

Niin ei uskallettu harmitella, kun vetäisit siitä herneet nokkaan. Onneksi somen kautta voi edes valittaa. Ennen tietyllä tavalla käyttäytyminen oli kuluttavaa. Nyt siitä ei tarvitse välittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauttikaa, ihmisistä on vain harmia

Ei ollut harmia ennen, kun tavattiin kasvokkain.  Nykyään tutuista kuulee vain, kun valittavat jostain asiasta somessa. Se on kuluttavaa.

Olet just niitä tyyppejä joita vältän tapaamasta kasvokkain nykyään. 

Minä olen se, joka soittelee. On tosiaan alkanut jurppia, kun "häviää" ystävyyden ruletissa älypuhelimelle. Kutsun ihmisiä kylään, mutta minua ei kutsu kukaan.

Soittelu on kamalaa. Viestittely on jees.

Vierailija kirjoitti:

Soittelu on kamalaa. Viestittely on jees.

Viesteihin ei enää vastata. Aina näkyy se, että toinen on viestin lukenut, mutta ollaan kuitenkin mykkinä. Se vähän ihmetyttää.

Vierailija kirjoitti:

Muuten vain soittelu on tuntunut kokonaan jäävän. Aina pitäisi olla jotain asiaa, ja mieluiten sotilaallisen tärkeää asiaa, että hyväksytään soittamisen aiheellisuus. Nykyään jos soittelee tai viestittelee ihan muuten vain, niin pidetään jotenkin outona. Viestitellessäkin on tuntunut lyhyessä ajassa tulevan jonkinlainen vastaamattomuuden kulttuuri. 

Ennen ei tarvinnutkaan puhelimeen tai kirjeeseen vastata vessassa, saunassa,  bussissa,  kaupassa,  lenkillä, kyläpaikassa,  ravintolassa, uimarannalla,  hiihtämässä,  mökillä, terveyskeskuksen odotustilassa jne jne. 

Ennen kirjoitettiin kirjeitä.

Oudosti niitä muka yhä toivoo saavansa, kuten muinoin.

Aina mukamas pettyy, kun laatikosta löytyy pelkkiä mainoksia....

Kuka edes kirjoittelisi niitä enää?

Kun itse kunnostauduin siinä hommassa ja kirjoitin oikein kaunokirjoituksella ja vanhanaikaisia kirjeitä sukulaisilleni ja ystävilleni ihan vaan heitä ilahduttaakseni ja hauskasti yllättääkseni niin sain huomata joidenkin oikein säikähtäneen kirjettään ja pelänneen minun mielenyerveyteni menneen, joten lopetin sen sellaisen hassuttelun ja nyt sitten vain odottelen josko joku täällä kävisi.

Kortteja eivät sentään säiky.

Vierailija kirjoitti:

Muuten vain soittelu on tuntunut kokonaan jäävän. Aina pitäisi olla jotain asiaa, ja mieluiten sotilaallisen tärkeää asiaa, että hyväksytään soittamisen aiheellisuus. Nykyään jos soittelee tai viestittelee ihan muuten vain, niin pidetään jotenkin outona. Viestitellessäkin on tuntunut lyhyessä ajassa tulevan jonkinlainen vastaamattomuuden kulttuuri. 

Voisko syynä olla nykyinen ilmapiiri? Kuka enää uskaltaa soitella tai viestitellä muuten vaan höpötelläkseen, kun jos sanot väärän sanan, kommentoit jotain uutista tai käy ilmi että sulla on vaikka väärä ruokavalio tms niin alkaa tuomitseminen. Ihmiset sietää nykyään hyvin vähän erilaisuutta ja mielipiteitä tuodaan esiin kärkkäästi

Sitä voi odottaa että kumpa joku kävisi, mutta onko siitä käynnistä loppujen lopuksi mitään iloa ainakaan  näin varttuneemmalla iällä. " ai sekinkö kuoli, sairastui...jne

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Juuri noin. Joillakin tuo alkaa jo nuorena. Ihmiset hieman passiivisia ja heillä omat piirit muualla. Ehkä autismi kasvoi piikitysten myötä? Ei ole enää aloitekykyä, kukaan ei uskalla lähestyä toista, jos tulee vaikka erimielisyyksiä. Ellei ala toimia hyvin.

Noh, ei se autismi enää aikuisiällä ilmesty, oli piikitetty tai ei. Mutta tämä kaikki outous alkoi kyllä niihin aikoihin. Osalla ehkä vaikutti eristäytyminen: jotkut huomasivat, että eivät edes kaipaa ihmisten seuraa ja jotkut vain jotenkin syrjäytyivät ja masentuivat.

Piikkivouhotus rikkoi ihmisten, jopa perheenjäsenten, välejä ja loi hirveän epäluottamuksen railon niihinkin, jotka eivät huudelleet somessa törkeyksiä tai vainonneet piikittömiä. Ihan ylipäätään iski ainakin itselleni tajuntaan, että jotkut ihan järkevinä pitämäni ihmiset ovatkin ihan psykoottisia h u lluja, jotka haluaisivat pistää minut kesk.leirille, jos tietäisivät, etten ottanut piikkejä. Ja vain sen vuoksi. Media ja poliitikothan heidät aivopesivät, mutta silti.

Joten kyllä siinä vähän meni usko koko ihmiskuntaan ja siihen, että voisin enää luottaa ihmisiin. Otin etäisyyttä kaikkiin vouhottajiin. Lähennyin hieman joidenkin toisten piikittömien kanssa, tai sellaisten piikitettyjen, jotka toivat esille valinnanvapauden. Mutta piikittömien piireissäkin on pieni äänekäs vähemmistö, joka on yhtä sekoa kuin nuo vouhottajat.

Aika yksinäiseksi siis kävi elämä. Yhteiskunta ja vouhottajat halusivat eristää meidät, joten odotan että aloite lähentymiseen tulee siltä suunnalta. Varsinkin kun olimme koko ajan oikeassa, vaikka eihän siitäkään ole Suomessa mitään uutisoitu. Julkisia anteeksipyyntöjä odotellessa.

Sama juttu. Kaikki sosiaaliset suhteeni ovat itseni varassa. Jos en pitäisi yhteyttä ystäviini, aika yksin olisin. Kukaan ei tee aloitetta, juuri koskaan ei edes viesti. Mutta kun ehdotan tapaamista, ilahtuvat. On vaan aika raskasta olla aina se, joka joutuu tekemään aloitteen ja ideoimaan ja ehdottelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ei ole voimavaroja yhtään. Kohta tulossa vieraiita yökylään pitkästä aikaa ja verenpaine on pompannut pilviin. Ne kolme päivää tuntuvat jo nyt ylivoimaisen vaikeilta.

 

Meneekö ihmisten voimavarat ruuduille?

Tuttuni sanoi, että otti näppäinkännykän takaisin käyttöön ja nyt on paljon enemmän voimavaroja ihan kaikkeen elämässä. Oli uupunut älypuhelimen äärelle, vaikka ei tehnyt mitään. 

Kiukaan kaveri ei pidä yhteyttä :(

Vierailija kirjoitti:

Voit sinä tehdä muutakin kuin tuijotella kännykkää. 

Kaikki muut edelleen tuijottaa kännykkää...

Voi teitä. Mitä jos vain uskaltaisitte valita toisin.