Mikä mua vaivaa? 32-vuotiaana pelottaa kuolema

Jeesus kolkuttaa :si ovelle.

Mitäs teet? Rukoiletko häntä elämääsi vai et?

Toista kutsua ei välttämättä tule. 

Vierailija kirjoitti:

Jeesus kolkuttaa :si ovelle.

Mitäs teet? Rukoiletko häntä elämääsi vai et?

Toista kutsua ei välttämättä tule. 

Siis tuossa oli sydämen kuva, jonka mode poisti jostain syystä.

Siis Jeesus kolkuttaa sydämesi ovelle. 

No ei kai sen ilahduttaakaan kuulu

Miksi pelätä? Joskus se on kummiskin kohdattava.

Aika monella käy noin, itselläkin. Vanheneminen vain iskee päin näköä ja huomaa, ettei sitä olekaan ikuisesti nuori. Pääsin kuitenkin pelosta pois ja se vasta herätys olikin!

Ota rennosti! Melko epätodennäköistä, että perusterve nuori ihminen kuolee yhtäkkiä. Kannattaa jutella noista tuntemuksista jonkun kanssa. 

Nyt on aika tehdä suomalaisia vauvoja ja jättää kaikki roskat pois elämästäsi. Suomalaisvastaiset hörhöt tulevat alapeukuttamaan tätäkin viestiä.

Normaali osa vanhenemista. Olisiko sulla masennusta tai jotain, jos toi kovin pahalta tuntuu?

Ajattele positiivisesti: olet valveutuneempi kuin ikätoverisi yleensä. Useimmat alkavat ajatella elämän rajallisuutta vasta päälle nelikymppisenä.

(Itse tosin olen jo 50, eikä pelota, mutta omaan muutenkin hälläväliä -asenteen, joten mua ei lasketa.)

Minulla tuo on ollut päällä jo pitkään.

Täytän 37v, vanhempani alkavat olla iäkkäitä.

Jos joka päivät pelkäät kuolevasi, jonakin päivänä olet oikeassa.

Ihan sama oletko mies tai nainen: mene ja harrasta, elä, ole kaikissa muissa deittisovelluksissa paitsi Tinderissä.

Elämä ei ole suorittamista, se on kokemista. 😎

Ja joskus vain leipomista. 🕺

Kuule sitten kun pumppu tekee ylimääräisiä iskuja ja  välillä pysähtyy ,tule sitten uudesti jauhamaan kuolemasi pelkoa.Minä en sitä pelkää jos se tulee niin on minun aika lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella käy noin, itselläkin. Vanheneminen vain iskee päin näköä ja huomaa, ettei sitä olekaan ikuisesti nuori. Pääsin kuitenkin pelosta pois ja se vasta herätys olikin!

Miten pääsit eroon pelosta? Tulitko uskoon? 

Olen aina pelännyt kuolemaa ja mietin sitä kohtuullisen paljon. Lähipiirissäni on ollut paljon kuolemaa ja olen sairastanut syövän. Olen 35-v. Mutta olen onnellinen ja kiitollinen, elämäni on parempaa kuin olisin koskaan voinut toivoa ja siksi kuolema pelottaakin. Eli ei se välttämättä kerro masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ota rennosti! Melko epätodennäköistä, että perusterve nuori ihminen kuolee yhtäkkiä. Kannattaa jutella noista tuntemuksista jonkun kanssa. 

Nykyään myrkkypiikkien aikaan jopa pikkulapsiakin kuolee sydänkohtauksiin ja paljon, mikä on kammottava. 

hidasta kuolemaa ja hoidotta jäämistä tässä sote uudistuksessa kannattaa enemmän pelätä.

Ikää mulla kohta 65.v,kyllä välillä käy se mielessä,mutta en pelkää sitä vaan kaikkia muuta jota joudun jättämään jälkeeni,enkä tarkoita maaallista mammonaa vaan ihmisiä.En halua lähteä vielä.

Ei se ole vaarallista. Mulla se iski kun olin täyttämässä 40v. Tuli murheellinen olo ja pelko kun ymmärsin. Jonain päivänä olevan oma vuoroni maata arkussa alttarin edessä. Nuorelle kuolema on jollain lailla mielestä suljettu ja se koskee vain muita. Yleensä vanhoja. Oli katkeraa ymmärtää omankin elämän olevan rajallinen. Vaikka ainakin kuvittelen olevani uskossa ei se poista kuoleman pelkoa. Herääminen että omakin elämä on rajallinen sai minut toisaalta entistä enemmän etsimään iloa pienistäkin asioista.

Nyt vanhempana surua aiheuttaa nähdä omassaan ja muiden kehossa hiipivät vanhenemisen merkit. Vaikka kuinka väistäisit muut riskit jonain päivänä kuolet vanhuuteen. En minä ajattele kuolemaa positiivisenä tai kuten jotkut hyvä että elämä joskus päättyy. Musta tällaisey ajatukset ovat jopa antikristillisiä. Mulle kristinuskon ydin on lupaus ikuisesta elämästä uudessa ruumiissa jota ei sairaus voi koskea tai ikä kykyne turmelemaan. Ei minulle Raamatun lupaus uskoville ikuisestaelämästä ole filosofinen vaan uskon ydintä. Kuvittelen siinä elämässä olevan voimassa samat fysiikan lait kuin täälläkin. 

Mä aloin pelätä kuolemaa 14v kun isäni kuoli, joskus ei tuu niin mieleen joskus enemmän. Ja nyt enemmän puhetta  kun äiti 90v huonossa kunnossa ja täti 87v juttelee ettei pelkää kuolemaansa.  En haluaisi keskustella kun ollaan elossa., viime vuonna kuoli 2 tätiä 95v ja 96v. Aiemmin kuollut myös nuorempia sukulaisia, nuorin 15v.