Miten hoitajan olisi pitänyt ratkaista tilanne, jossa henkilö vahingoittaa itseään?
Mitä hoitajan olisi tässä pitänyt tehdä?
Hesarissa myöhään autismidiagnoosin, yliopistossa opiskeleva henkilö kertoo, kuinka traumatisoitui, kun hänestä on pidetty kiinni melttareiden aikana, ettei hön olisi satuttanut itseään. Tilanteesta on vuosia, mutta silti se vaivaa aina vaan.
Miten ihmeessä tuo tilanne olisi pitänyt hoitajan ratkaista? Täysin kohtuutonta. Alla pari katkelmaa kirjoituksesta ja linkki.
KERRAN osastolla minulla oli meltdown, ja hakkasin päätäni seinään huoneen nurkassa. Hoitaja tuli huoneeseen, ja otti päästäni kiinni estääkseen pään osumisen seinään. Jäimme tuijottamaan toisiamme silmiin.
Olisiko hoitaja voinut ohjata minua esimerkiksi muunlaiseen helpottavaan toimintaan, jos olisi ymmärtänyt, mitä minulle tapahtuu? Näkikö hän silmistäni, että olin kauhun vallassa? Ymmärsikö hän, että se johtui hänen kosketuksestaan?
Kommentit (7)
Hoitaja tekee mitä pitää. Estää aivovammat joita ei voi hoitaa mutta kosketustraumaa voi.
Olisi antanut hakata vaan. Sillä olisi siitäkin päästy.
Hitaja toimi oikein. On olemassa keinoja, joilla ohjata tuollaista toimintaa vähemmän vahingoittavaa, mutta ne ovat terapioita, joihin ei aleta tuollaisessa tilanteessa. Niihin tekee lääkäri lähtetteen ja niihin päästään aikanaan.
Ihmisiä myös sidotaan väkisin mielisairaaloissa ja annetaan piikillä lääkettä ihan sairasta. Onneksi uusi EU asetus puuttuu tuohon
Hoitaja on vastuussa henkilökohtaisesti päätöksistä käyttää fyysistä voimaa ja pakkokeinoja, pisimmillään oikeudessa.
Ne muinaiset jääkylmät kylvyt oli oikeasti toimivia. Kun koko keho aistii jotain uhkaavaa (se kylmyys), niin jotenkin mieli rauhoittuu, kaikki keskittyy kehon tuntemuksiin.