"Ikuinen opiskelija", miksi ihmeessä vähän väliä pitää opiskella?
Puolison kanssa kun tavattiin, hän opiskeli. Valmistui, lähti opiskelemaan toista alaa. 3 vuotta. Sen aikana perustettiin perhe. Valmistumisen jälkeen puoliso oli muutamia vuosia töissä, sitten alkoi opiskelemaan uutta alaa. 3 vuotta. Sen jälkeen taas oli töissä jonkun aikaa. Lasten ollessa teinejä, puoliso alkoi taas opiskelemaan. 2 vuotta.
Minä aina hoitanut kodin ja lapset tuona aikana, pakkohan se oli. Nyt lapset muuttivat omilleen ja vihdoin olisi aikaa kaksin... Niin hän haki opiskelemaan. 3 vuodeksi.
En vaan jaksa ymmärtää. Ero tulee puolison opiskelujen takia?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Jep jep. Tänään suunnitelmien mukaan piti lähteä yhdessä pienelle reissulle aikaisin iltapäivällä, ja tulla huomenna takaisin. Miten kävi. No puoliso alkoi aamulla tehdä pääsykokeisiin liittyviä tehtäviä, ja tekee niitä edelleen. Eipä sitten lähdetty.
Anteeks nyt vaan mutta en usko että meidän suhde kestää enää, jos hän aloittaa taas opiskelut. Kolme vuotta taas tätä, että ei mitään yhteistä aikaa. Ap
Heitä se pihalle. Viettäköön opiskelijaelämäänsä keskenään
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ikuinen opiskelu rennompaa ja helpompaa kuin töissäkäyminen. Siinä on vastuussa vaan itselleen ei työnantajalle tai asiakkaille.
Ai työnohessa opiskelukin?
Eikös se ole tätä aikaa?Et koskaan ole ns. "valmis". Päivität kokoajan osaamistasi ja taitojasi.
Tutkinnothan vanhenee nykyään nopeasti. Se antaa vain perustan vähän kuin autokoulu. Sen jälkeen opettelet ja haet tietoa lisää tai opiskelet uuden tutkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää siitä? Ymmärrän, vaikka itse pänttäämistä inhoankin.
Opiskelu ei ole enää pitkään aikaan ollut "pänttäämistä".
Riippuu alasta. On aloja joiden opiskeleminen edelleen vaatii hyviä perslihaksia ja äänttäämistä.
Onhan se ikuinen opiskelu rennompaa ja helpompaa kuin töissäkäyminen. Siinä on vastuussa vaan itselleen ei työnantajalle tai asiakkaille.