"Ikuinen opiskelija", miksi ihmeessä vähän väliä pitää opiskella?

Minua ei kiinnosta omassa työelämässä kuin rahan saaminen ja se, että kun töistä lähtee, ei ole enää kotona mitään työhön liittyvää tekemistä edessä. Joillakin aloilla kyllä on, mutta ei omassa työssäni.

Opiskellessa on aina vähän haastetta ja tulee uusia asioita eteen, minkä takia opiskelu on kiinnostavampaa kuin työelämä. Opiskelun haittapuolia ovat läksyt ja tentit. Ja niukka rahantulo.

Miten teillä on varaa? Ottaako hän aina opintolainaa? Tätä ikuista opiskelua on nyt koetettu kaikin tavoin karsia.

Vierailija kirjoitti:

"Vaikutit mieheltä juttuinesi, mutta oletkin siis nainen, jonka mies opiskelee. Ehkä ongelma onkin siinä, että teillä olisi rooleissa jotain fiksaamista? Ehkä se miehesi ei koe, että saa olla mies perheessä ja hän hakee tyydytystä sitten muusta? Onneksi sentään tässä tapauksessa vain opiskeluista."

 

Tämä kommentoija osottaa kyllä, miten pinttyneitä sukupuoliodotukset on. Ilmeisesti opiskeleva mies on tälle tyypille jotenkin vaikea asia ymmärtää?

Kyllä, käsittämätöntä 😂 että mielipide muuttuu kun selviää että puoliso onkin mies eikä nainen? 😂

Vierailija kirjoitti:

"Vaikutit mieheltä juttuinesi, mutta oletkin siis nainen, jonka mies opiskelee. Ehkä ongelma onkin siinä, että teillä olisi rooleissa jotain fiksaamista? Ehkä se miehesi ei koe, että saa olla mies perheessä ja hän hakee tyydytystä sitten muusta? Onneksi sentään tässä tapauksessa vain opiskeluista."

 

Tämä kommentoija osottaa kyllä, miten pinttyneitä sukupuoliodotukset on. Ilmeisesti opiskeleva mies on tälle tyypille jotenkin vaikea asia ymmärtää?

Vedät omia vääriä johtopäätöksiä, joissa ei ollut edes mitään perustetta. Se kertoo enempi pinttyneistä sukupuoliodotuksista, että sinä ja muutkin kommentoijat piditte ap:tä ilman muuta naisena!!! Miksi piditte? Senkö takia, että hän mainitsi hoitavansa lapset ja kodin...????!!!!! Sen sijaan minä pidin häntä miehenä, vaikka hän kertoi tehneensä näin. Joten hae sitä pinttynyttä sovinistisikaa vain itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Eikö miehen "taipumus" ollut tiedossa jo ennen perheen perustamista? Arvostan kyllä opiskelua, mutta olen sitä mieltä, että ei toinen voi opiskella niin, että sinä kannat yksin vastuun perheestä. Olen itse opiskellut aikuisiällä 6 vuotta putkeen ja osan töiden ohessa, mutta meidän lapset on jo isoja ja lisäksi minä olen silti kantanut vastuun raha-asioista, siivouksesta, lasten asioista jne. Sitten on pitänyt vaan luopua vähäisestäkin omasta ajasta. 

Työn ohessa opiskelu ei estä osallistumasta kotitöihin tai yhteisiin harrastuksiin. Ei ainakaan meidän perheessä vaikka puoliso yliopistossa opiskeleekin. 

 

Ja missä kohtaa väitin noin? Luepa kommenttini uudelleen. 

Kannattaa muuten muettiä tuota opiskelua, jos tekee sen tulevaisuutensa eteen. Itse olen ikuinen opiskelija, tosin töitäkin tehnyt paljon siinä sivussa. Tuntuu että työnantajat säikähtävät triplatutkintoja ja työskentelen hanttihommissa. 

He kai ajattelevat, ihan loogisesti, myönnän, että viihdyn töissä vuoden tai pari ja karkaan sitten vähän taas rahaa säästettyäni taas johonkin yliopistoon eri puolelle Suomea. 

Tietty voi pari tutkintoa jättää mainitsematta työnhaussa, niin kuin olen tehnyt, ja kummasti töitä irtoaa helpommin. 

Mulla Add ja Asperger teki tuota

Muistan ihastuneeni sapiofiilinä yhteen naiseen jolla oli triplatutkinto. Nyt kun viisi vuotta myöhemmin seuraillen tilannetta hän edelleen opiskelee ja nyt on taas aloittamassa uutta tutkintoa. 

Ihastukseni, joka tosin on aika yksipuolista vaikka ystäviä olemmekin, on vähitellen muuttumassa. Muija on jo melkein 40 ja töitä tehnyt ehkä viitisen vuotta yhteensä. 

Oikeasti? Lapsia ei ole koskaan tulossa, miesystävää tapailee vuosikymmenestä toiseen ilman tarvetta sitoutua. No tietty jonkinlaista Hippi meininkiä, mutta kun kyllä sitä ihmisen pitäisi itsensä elättää, vaikka opiskelu olisikin niin rakas harrastus. 

Jotkut vaan jää tuohon luuppiin, ikuisia opiskelijoita, jotka eivät osaa olla työelämässä kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Niin AP, sinä ET ole sivistynyt.

Imepä sinä munaa.

No etpä sinäkään kovin sivistyneeltä vaikuta, kommentoinnistasi päätellen.

-Ei Ap

Renesanssimies? Täysin arvostettavaa.

Itse opiskelen kieliä (7 sujuu, 8. alkaa ensi kuussa) , psykologiaa, filosofiaa, shakkia, yritystoimintaa, musiikkia, treenaan, harrastan kamppailulajeja, koodaan, korjailen moottorisahoja, punon ruoskia, kokkaan, käyn kirjastoissa, harrastan kiinalaista kalligrafiaa (+9000 kirjoitusmerkkiä) maalailen ja piirrän.

Vierailija kirjoitti:

Renesanssimies? Täysin arvostettavaa.

Itse opiskelen kieliä (7 sujuu, 8. alkaa ensi kuussa) , psykologiaa, filosofiaa, shakkia, yritystoimintaa, musiikkia, treenaan, harrastan kamppailulajeja, koodaan, korjailen moottorisahoja, punon ruoskia, kokkaan, käyn kirjastoissa, harrastan kiinalaista kalligrafiaa (+9000 kirjoitusmerkkiä) maalailen ja piirrän.

Ihan kova. Mä osaan neljää vierasta kieltä, ml. Koinee-kreikkaa, oon tehnyt kaksi gradua josta toinen filosofiasta, olen muusikko (en tosin kauhean menestynyt :D), minulla on kymmenen tsistelulajin alkeiskurssi suoritettuna (keräilyn muuten vain, en ajattele olevani mikään ekspertti), opiskelen pianonsoittoa, moni muu soitin on jo hallussa, laulan, harrastan tietotekniikkaa (en mitään syvällistä, lähinnä miten niitä käytetään) jne... 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, enpä ole ennen kuullut kenenkään väheksyvän opintoja! Itse arvostan elämänmittaista oppimista ja kannustan kaikkia muuttuvaan työuraan. Minulla on lukion jälkeen kaksi AMK-tutkintoa ja yksi maisterin tutkinto. Olen saanut pumpattua palkan ensimmäisen AMK-tutkinnon vajaasta 3000€: sta nykyiseen hieman alle 9000€: oon mutta se on vaatinut työtä ja uhrauksia. Olen opiskellut lasten vauva-ajat, kesät, illlat, viikonloput ja kirjoittanut gradua perheen lomamatkalla. Olen kuitenkin ollut kaikkien opintojen ajan vakituisessa, kokoaikaisessa työsuhteessa, poislukien äitiyslomat.

Koen saaneeni paljon ja olevani vahvoilla työmarkkinoilla, minulla on syväosaamista, jota on mahdotonta yhden alan tutkinnolla saavuttaa. En ollenkaan sano, että tämä on vielä tässäkään, saatan hyvin opiskella vielä lisää. ikää tällä hetkellä 47 vuotta. 

Opiskelu on varmasti hyvä juttu, ja ne jotka ovat tällaiseen tahtiin intoutuneet tekemään tutkintoja, varmasti saavatkin siitä itselleen paljon. Ei opiskelulle muuten viitsisi uhrata kaikkea vapaa-aikaansa.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, miten paljon siitä työelämässä voi hyötyä. Aika harvassa ovat ne tehtävät, joissa osaaminen kerrytetään voittopuolisesti perustutkintoja tekemällä. Ja urakehitys tästä syystä onnistuu yleensä mainiosti muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, enpä ole ennen kuullut kenenkään väheksyvän opintoja! Itse arvostan elämänmittaista oppimista ja kannustan kaikkia muuttuvaan työuraan. Minulla on lukion jälkeen kaksi AMK-tutkintoa ja yksi maisterin tutkinto. Olen saanut pumpattua palkan ensimmäisen AMK-tutkinnon vajaasta 3000€: sta nykyiseen hieman alle 9000€: oon mutta se on vaatinut työtä ja uhrauksia. Olen opiskellut lasten vauva-ajat, kesät, illlat, viikonloput ja kirjoittanut gradua perheen lomamatkalla. Olen kuitenkin ollut kaikkien opintojen ajan vakituisessa, kokoaikaisessa työsuhteessa, poislukien äitiyslomat.

Koen saaneeni paljon ja olevani vahvoilla työmarkkinoilla, minulla on syväosaamista, jota on mahdotonta yhden alan tutkinnolla saavuttaa. En ollenkaan sano, että tämä on vielä tässäkään, saatan hyvin opiskella vielä lisää. ikää tällä hetkellä 47 vuotta. 

Opiskelu on varmasti hyvä juttu, ja ne jotka ovat tällaiseen tahtiin intoutuneet tekemään tutkintoja, varmasti saavatkin siitä itselleen paljon. Ei opiskelulle muuten viitsisi uhrata kaikkea vapaa-aikaansa.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, miten paljon siitä työelämässä voi hyötyä. Aika harvassa ovat ne tehtävät, joissa osaaminen kerrytetään voittopuolisesti perustutkintoja tekemällä. Ja urakehitys tästä syystä onnistuu yleensä mainiosti muutenkin. 

Ja kolmas juttu se, paljonko kaikki tuo on perheeltä pois.  Toki jos perhe merkitsee vähemmän kuin opinnot niin mikäs siinä.

No kivempaahan opiskelu on kuin töissä käyminen. Käy melkein lomasta jos joku itseä kiinnostava aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, enpä ole ennen kuullut kenenkään väheksyvän opintoja! Itse arvostan elämänmittaista oppimista ja kannustan kaikkia muuttuvaan työuraan. Minulla on lukion jälkeen kaksi AMK-tutkintoa ja yksi maisterin tutkinto. Olen saanut pumpattua palkan ensimmäisen AMK-tutkinnon vajaasta 3000€: sta nykyiseen hieman alle 9000€: oon mutta se on vaatinut työtä ja uhrauksia. Olen opiskellut lasten vauva-ajat, kesät, illlat, viikonloput ja kirjoittanut gradua perheen lomamatkalla. Olen kuitenkin ollut kaikkien opintojen ajan vakituisessa, kokoaikaisessa työsuhteessa, poislukien äitiyslomat.

Koen saaneeni paljon ja olevani vahvoilla työmarkkinoilla, minulla on syväosaamista, jota on mahdotonta yhden alan tutkinnolla saavuttaa. En ollenkaan sano, että tämä on vielä tässäkään, saatan hyvin opiskella vielä lisää. ikää tällä hetkellä 47 vuotta.&n

Tyhmä hallitus. Eri aloilta saatu tieto ja kokemus hyödyttävät yrityksiä. 

Ei kai tuo tarkoita sitä, että ap:n on pitänyt myös elättää puoliso opiskeluiden ajan? Itse en luultavasti olisi suostunut, ellei sitten ole kyseessä esim puolison mielenterveyteen liittyviä juttuja tai työmahdollisuuksien loppuminen edellisellä alalla. Jolloin jatkuva opiskelu on kuitenkin pienempi paha.

Ja tuolle yhdelle, joka on opiskellut kaiken vapaa-aikansa, olisiko ollut reilua perheen kannalta käyttää kaikki vapaa-aika johonkin muuhun harrastukseen? Esimerkiksi kalastamiseen? Kiva, että sinulla on ollut kivaa, toivottavasti perheesi on samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo tarkoita sitä, että ap:n on pitänyt myös elättää puoliso opiskeluiden ajan? Itse en luultavasti olisi suostunut, ellei sitten ole kyseessä esim puolison mielenterveyteen liittyviä juttuja tai työmahdollisuuksien loppuminen edellisellä alalla. Jolloin jatkuva opiskelu on kuitenkin pienempi paha.

Ja tuolle yhdelle, joka on opiskellut kaiken vapaa-aikansa, olisiko ollut reilua perheen kannalta käyttää kaikki vapaa-aika johonkin muuhun harrastukseen? Esimerkiksi kalastamiseen? Kiva, että sinulla on ollut kivaa, toivottavasti perheesi on samaa mieltä.

Kalastus on kyllä kiva harrastus äijäporukoissa. Jää maiset murheet ja vinkuvat lapset kotiin kun käsittelee järvelle kaaroryyppypullo povarissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkää siitä? Ymmärrän, vaikka itse pänttäämistä inhoankin.

Opiskelu ei ole enää pitkään aikaan ollut "pänttäämistä".

Mitäs se nykyään sitten on? Eihän ilman pänttäämistä jää mitään pysyvään muistiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkää siitä? Ymmärrän, vaikka itse pänttäämistä inhoankin.

Opiskelu ei ole enää pitkään aikaan ollut "pänttäämistä".

Mitäs se nykyään sitten on? Eihän ilman pänttäämistä jää mitään pysyvään muistiin.

Esseitä, tutkielmia, selvityksiä. Tiedon kaivamista. Esimerkiksi meillä ei ollut ainuttakaan tenttiä, johon olisi pitänyt jotain päntätä. Mutta asiat oppi nykymetodilla paljon paremmin.