Miksi joku haluaa vekslata edestakaisin parisuhteessa?
Olen joutunut vierestä seuraamaan kaverin parisuhdetta, jossa erotaan viikoksi-pariksi kuukaudeksi kun puolisoaan alkaa milloin v-tuttaa, milloin tympäistä, milloin on tylsää ja milloin mitäkin, kunnes se haluaakin uuden alun, jota kestää muutama kuukausi ja pitäisi muuttaa yhteen ja ties mitä, kunnes taas sama alusta. Kaverin mukaan heillä ei edes ole varsinaisia riitoja, vaan puoliso vaan yhtäkkiä ei haluakaan olla suhteessa ja taas kohta haluaa. Itsellä oli joskus nuorena samanlainen poikkis, mutta ensimmäisen erotaan-aletaan taas-erotaan-säädön jälkeen en jatkanut edestakaisin ravaamista, koska ajattelen että jos haluaa toisen kanssa oikeasti olla, ei sitä halua pilata edes puhumalla erosta saati eroamalla.
Miksi joku ei tiedä, mitä haluaa vaan vekslaa edestakaisin ja miksi joku suostuu olemaan jojotettavana? Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä eikä se tuon kummemmaksi muutu.
Kommentit (10)
Mitä jos ap nyt vaan eläisi omaa elämäänsä eikä ihmettelisi niin paljon muita.
Et voi tietää toisten asioita niin tarkkaan kuitenkaan. Elämä on.
Se muuttuu, jos molemmat haluaa sen muuttuvan. Meillä oli pitkään ns vuoristoratasuhde, koska molemmat oltiin sen luonteisia ettei annettu periksi omista mielipiteistä jne, oikeita jästipäitä. Joko meillä meni suhteessa todella hyvin, tai sitten aivan päin heIvettiä ja puhuttiin erosta. Monta sataa kertaa lähti sormukset ja toinen pakkasi tavaransa ja häipyi. Päivän tai parin kuluttua tuli takaisin. Kerran erottiin 2 kuukaudeksi, kerran puoleksi vuodeksi.
Sitten todettiin ettei me näköjään erossakaan haluta olla. Opeteltiin riitelemään järkevämmin ja varmasti ikäkin teki tehtävänsä. Nykyään ollaan onnellisia eikä eroa varmasti enää tule.
Kuulostaa kahden läheisriippuvaisen toiminnoilta jossa oirehditaan kumppanin sairauden leimutessa.
Mutta nämä ihmiset elävät tunteesta ja toivovat juuri tällaista venkslausta.
Vierailija kirjoitti:
Mutta nämä ihmiset elävät tunteesta ja toivovat juuri tällaista venkslausta.
Voin sanoa että tuo on ihan heIvetin raskasta. Että ei sitä varmastl kukaan toivo.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ap nyt vaan eläisi omaa elämäänsä eikä ihmettelisi niin paljon muita.
Et voi tietää toisten asioita niin tarkkaan kuitenkaan. Elämä on.
Oletattavasti ap:n kaveri puhuu parisuhdeongelmistaan ap:lle, koska ovat kavereita ja ap kuuntelee, toki tietäen vain sen mitä ja miten kaveri aiheesta kertoo. Sellaista kaverit tekevät jos haluavat pysyäkin kavereina. Jos ei kiinnosta kuin omat asiat, se ei oikein korreloi ystävyyden kanssa.
Kaverilla on jonkinlainen läheisriippuvuus tai liian ns. hyvä luonne, jota ailahteleva, itsekeskeinen ja ehkä narsistinenkin kumppani käyttää hyväkseen kulloisenkin mielialansa mukaan. Suhde toimii vain kumppanin ehdoilla, milloin ja miten hän haluaa. Jokin läheisriippuvuus hänelläkin on kun ei halua olla yhdessä, mutta ei erossakaan.
Ehkä tasainen elämä on heille tylsää. Pitää keksiä draamaa että voi kokea voimakkaita tunteiden ääripäitä. Voi olla adhd tai epävakaa.
Jos on päihteet kuvioissa niin sekin vaikuttanee mielialoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kahden läheisriippuvaisen toiminnoilta jossa oirehditaan kumppanin sairauden leimutessa.
Mutta nämä ihmiset elävät tunteesta ja toivovat juuri tällaista venkslausta.
Tokko aloittajan kaveri toivoo tuollaista suhdetta, jos aloittajalle asiasta puhuu, että ei ole riitoja mutta taas erottiin tmv.
Eikö tuo ole kaikenlaisten persoonallisuushäiriöisten kuten narsistien hommaa. Ja joku mt-ongelmakin on, jossa mieliala muuttuu tuosta vaan ja maailman ihanin ihminen muuttuu umpihuonoksi. Paras kumppani tuollaisille olisi samanlainen kuin itsekin, ymmärtäisivät toistensa käytöstä ja voisivat vuorotella eroajina ja takaisinpalaajina.
Epävakaus.
Laittakaa rajat.
Ei tarvitse moista hyppelyä hyväksyä.