Voiko lukutaidoton aikuinen oppia lukemaan?

Niilo22 ei ainakaan ole oppinut edes välttävästi. 

Tottakai voi.

Tämä minua näin kolmekymppisenä mietityttää, voinko kehittää lukutaitoani. Haluaisin kehittää, mutta en tiedä mistä aloitaa. Joo, tiedän yksinkertaisen niksin: lue kirjoja, älä aloita mistään tiiliskivikirjasta. Olen myös kuulustellut itseäni, mistä aihepiireistä haluaisin lukean. Tällä hetkellä luen netistä uutisartikkeleita, kun vain "ehdin" ja "jaksan" (liikaa välilehtiä auki älypuhelimessa, on keskustelupalstoja, on iltalehden ja paikallislehtien artikkeleita, tiedän, kultakalan hermot kuten nykyään meillä sanotaan sellaiset olevan).

Luen hitaasti, tämä lievä hitaus havaittiin ammattikoulussa lukitestiä tehdessä mutta pisteet eivät silti olleet riittäviä lukihäiriöön. Tarkkaavaisuudessa myös tökki. Silti kirjoitan monien (netin anonyymien, kun ei muuta elämää ja kiinnostusta ole kuin netti) mielestä hyviä, analysoivia vaikka minulla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja autismia. Se piirre vaan ei sitten näy testejä tekeville psykologeille, mutta netissä taas näkyy ja muutkin sen tuntuvat huomaavan, lukuun ottamatta kiitettävää tiedonhakuani ja selkeää infoa tekemisissäni koulutehtävissä, josta saanut muutamalta ammatilliselta opettajalta hyvää palautetta. No, viimeksi saanut kehuja analyyttisuudestani ammattiopiston kuraattorilta ja eräältä toiselta henkilöltä. Niin inhottavaa olla tällainen, joka on liian älykäs niilo22:n kaltaiseksi hölmöksi tai kalluksi, mutta liian erottuva muista vaikken räikeästi ellei siihen lasketa lieviä autismin oireita. 

Tiedä sitten, olenko voinut koulukiusaamisen ja pelkojen seurauksena taantua niin, että luetunymmärtäminen on heikkoa, sanavarasto on kapea ja lukeminen hidasta vaikka nuokin ovat olleet ihan ydinoire pienempänä todetussa vaikea-asteisessa dysfasiassa (nyk. kehityksellinen kielihäiriö). Myös monet suomalaiset sananlaskut olleet vieraita, mutta toisaalta tutustunut niihin aikuisina itse netin kautta ja ymmärtänyt niitä - harmi vain, kun ei tällä tavalla ole suotu minun opettelevan asioita. Yläasteeltaq1 pääsin keskiarvolla 7,5 ja matemaattiset aineet olivat yksilöllistettyjä, ilman niitä olisin aivan pihalla ollutkin. Itse asiassa koko opetussuunnitelma. 

Kirjoja olen lukenut viimeksi yläasteella, luin mm. Anne Frankin päiväkirjan ja Poika raidallisessa pyjamassa lukuun ottamatta nyt satunnaisia aikuisiän lukukertoja, minkä aloitin äänikirjoilla. Olen lukenut Agatha Christien romaaneja ja Jonas Gardellin "Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin", ja pidän enemmän kirjoista, joissa on joku yhteiskunnallinen sanoma, mitä harvoin fiktiosta löytää. Satiiri ja musta huumori ovat olleet pitkäänkin ainoita fiktion lajeja, joita ymmärrän ja pidän jopa järkeenkäyvinä toisin kuin jotain satumaailmoja, jotka rinnastan hömppään. Olen ihan outo. Tästäkin tilanteesta tekee ironisen, että 7. luokalla äidinkielenopettaja kehui kirjoittamaani novellia kappalejakojen ja vuorosanojen suhteen, juonesta en muista mitään muuta kuin että se oli fantasiaa, mutta ainakin selvää, että kieliopillinen rakenne kiinnosti kirjoittaessa neljänneltä luokalta alkaen, mutta silti tuli polttomerkki (kehitysvamma), joka osoittautui yläasteella vääräksi mutta on silti tehnyt hallaa identiteetille ja itsetunnolle.

Anteeksi pitkä tekstini ja pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, sillä kuivista silmistä johtuvan heikentyvän näön ja vaihtelevan näöntarkkuuden takia kirjoittaminenkin takkuaa.