Lue keskustelun säännöt.
Kuinka te muut yksinhuoltajat selviätte arjessa?
01.05.2025 |
Olen yhden lapsen yksinhuoltaja. Tukiverkkoa ei valitettavasti ole, sillä vanhemmat ovat kuolleet ja muut sukulaiset asuvat kaukana. Olen opiskellut itselleni uutta ammattia viimeiset pari vuotta ja kauhulla odotan miten arki sujuu kun työelämä alkaa. Lapsi toki kasvaa kokoajan, mutta viimeisimmät työharjoittelut oli melkoista tarpomista, kun lapsi sairastelee jatkuvasti. Lääkärissä käyty kyllä ym, mutta päiväkodista haalii kaikki taudit tietty. Toisinaan arki tuntuu hyvin yksinäiseltä ja haastavaltakin samaan aikaan. Harrastuksia tai muuta ei ole, sillä mihin sen lapsen siksi aikaa laittaisi?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen kahden teinin yh-äiti. Hyvät tulot ja kouluikäiset lapset ovat helpomman arjen tae. Tosin melkoinen työmaa silti suhteessa lasten isän nollapanostukseen.
Todella hyvin sanottu tuo isän nollapanostus. 2 vuotta jaksoi leikkiä kotia. Sitten ei oma lapsi kiinnostanut moneen vuoteen. Tosin sanoi tehneensä niin kostaakseen minulle eron. Todellakin luen kateellisena tätä Mikko Koivu -keissiä. Enkä edes kadehdi niitä miljoonia, vaan sitä, kuinka paljon isä osallistuu lastensa huolenpitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodet vierivät lopulta todella nopeasti ja rahatilanne ym helpottavat varmasti. Sitten kun on vuosikaudet oppinut säästeliääksi, niin parempien tulojen kohdalla jemmarahaa tulee hurjaa vauhtia!
t. nyt jo 23-vuotiaan totaaliyh
23-vuotiaan yksinhuoltaja. Siinä on meriittien meriitti.
No, mä olin 30-vuotiaana. Ei siinä ole iällä merkitystä. Kaikenikäisiä naisia kohdellaan huonosti. Kauniita ja rumia. Jopa kilttejä ja mukaviakin. Jotkut miehet eivät vaan kiinny jälkeläisiinsä kuten normaalit ihmiset. Mun eksällä se kulki suvussa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodet vierivät lopulta todella nopeasti ja rahatilanne ym helpottavat varmasti. Sitten kun on vuosikaudet oppinut säästeliääksi, niin parempien tulojen kohdalla jemmarahaa tulee hurjaa vauhtia!
t. nyt jo 23-vuotiaan totaaliyh
23-vuotiaan yksinhuoltaja. Siinä on meriittien meriitti.
No, mä olin 30-vuotiaana. Ei siinä ole iällä merkitystä. Kaikenikäisiä naisia kohdellaan huonosti. Kauniita ja rumia. Jopa kilttejä ja mukaviakin. Jotkut miehet eivät vaan kiinny jälkeläisiinsä kuten normaalit ihmiset. Mun eksällä se kulki suvussa...
Yritä päästä yli traumoistasi ja miesvihastasi. Hakeudu terapiaan, olet mieleltäsi sairas. Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää osallistumasta perhekerhoihin , yksinhuoltajatapaamisiin ja kerhoihin, äiti-lapsi jumppaan , muskariin ym? Myös päiväkodista voi löytyä tukiverkkoa ja ystäviä jos osallistut vanhempainyhdistyksen toimintaan. Paikkakunnaltasi voi hyvinkin löytyä toinen yh-mamma joka mielihyvin vastavuoroisesti auttelee ja tukee sinua jopa ystävystyminen on mahdollista.
Mä en olisi suoraan sanottuna jaksanut. Olin aivan poikki vaativan työelämän ja kotitöiden ja lapsenhoidon jälkeen. Siihen että olin aina kiinni 24/7. Vuorokaudessa ei olisi tunnit riittäneet mihinkään jumppaan tai kerhoon tai yhdistykseen tai toisten lasten hoitamiseen. Naapureiden lapsia katseltiin ja kuskattiin vuoronperään, mutta se oli maximi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodet vierivät lopulta todella nopeasti ja rahatilanne ym helpottavat varmasti. Sitten kun on vuosikaudet oppinut säästeliääksi, niin parempien tulojen kohdalla jemmarahaa tulee hurjaa vauhtia!
t. nyt jo 23-vuotiaan totaaliyh
23-vuotiaan yksinhuoltaja. Siinä on meriittien meriitti.
No, mä olin 30-vuotiaana. Ei siinä ole iällä merkitystä. Kaikenikäisiä naisia kohdellaan huonosti. Kauniita ja rumia. Jopa kilttejä ja mukaviakin. Jotkut miehet eivät vaan kiinny jälkeläisiinsä kuten normaalit ihmiset. Mun eksällä se kulki suvussa...
Yritä päästä yli traumoistasi ja miesvihastasi. Hakeudu terapiaan, olet mieleltäsi sairas. Voimia sinulle.
Mee itse. Rakastan miehiä, kunhan käyttäytyvät kohtuuhyvin. Mulla on miespuolisia kavereitakin. Tiedän että on hyviä ja huonoja miehiä, ja pahoja ja hyviä naisia. Terapiat ja perheneuvolat on aikoinaan koluttu, ei niistä löytynyt apua. Mua auttoi poliisimies, psykologi ammatltaan. Tarvittiin vain ne oikeat kannustavat sanat, että pääsin yli. Ei ole mt-sairauksia. Et voi tietää, mitä muut ovat joutuneet kokemaan. Onneksi haukkumisesi kertoo enemmän sinusta kuin uhreistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodet vierivät lopulta todella nopeasti ja rahatilanne ym helpottavat varmasti. Sitten kun on vuosikaudet oppinut säästeliääksi, niin parempien tulojen kohdalla jemmarahaa tulee hurjaa vauhtia!
t. nyt jo 23-vuotiaan totaaliyh
Yh:takin huvittavampi uhriutumistitteli on totaaliyh 😂 keksiikö joku vielä siitäkin kovemman tason?
Totaaliyh:t on kovia muijia, varsinkin naiset. Yh-isät saa aina sääliä, mutta naisia vain potkitaan vielä maassamakaavinakin. Kanat nokkivat sitä loukkaantunutta kanaa.
Ainoa huono puoli totaaliyyhoudesta on, että oon nyt kaiken sen jälkeen niin kova muija, että kun joku yrittää lyödä mua, lyön heti kerran ja niin lujaa takaisin, että kaikki tolvanat pakenee aina itkien paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Kahden lapsen yksinhuoltajana kanssa neuvon, että kaikki arjen helpotukset käyttöön lapsen ollessa pieni. Kaikki mitä rahalla saa ja mihin rahat suinkin riittää. Se maksaa itsensä takaisin perheen mielenterveydessä.
Eikä mitään paineita äitiydestä, kunhan jotenkin selviydyt. Jauhelihasta ja nakeista saa paljon erilaisia ruokia. Lapsi vaan kouluun joka aamu ja sinä töihin. Aidolla rakkaudella ja välittämisellä paikkaat paljonkin. Ja lapsistasi kasvaa omatoimisia. Ei mitään peräkammarin pilallepaapottuja poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodet vierivät lopulta todella nopeasti ja rahatilanne ym helpottavat varmasti. Sitten kun on vuosikaudet oppinut säästeliääksi, niin parempien tulojen kohdalla jemmarahaa tulee hurjaa vauhtia!
t. nyt jo 23-vuotiaan totaaliyh
23-vuotiaan yksinhuoltaja. Siinä on meriittien meriitti.
No, mä olin 30-vuotiaana. Ei siinä ole iällä merkitystä. Kaikenikäisiä naisia kohdellaan huonosti. Kauniita ja rumia. Jopa kilttejä ja mukaviakin. Jotkut miehet eivät vaan kiinny jälkeläisiinsä kuten normaalit ihmiset. Mun eksällä se kulki suvussa...
Sille joka alapeukutat tätä. Mun lapsen isän isällä oli karmea kohtalo. Sodan jälkeen lapseni isoisän isä jätti naisensa ja tämän lapsen yksin, koska oli jo naimisissa toisaalla. Kuittasi oman osuutensa huvilalla. Lasta se raha ei kuitenkaan lohduttanut. Isättömyys ajoi alkoholismiin ja sellaiseen saamattomuuteen loppuiäksi, vaikka saikin sitten myöhemmin lapsuudessaan isäpuolen ja tämän sukunimenkin. Oli perheessä kuten muutkin lapset. Mutta se huono itsetunto oikein huokui aina hänestä.
Tiedän toisenkin miehen, jonka isä oli kauhea naistenmies ja pani vanhoilla päivillään alaikäisen teinitytön paksuksi. Teinityttö kasvatti lapsensa yyhoona koko kylän paheksuessa häntä ja lastansa. Ihan kuin he ne syylliset olisivat olleet. Mutta niin vaan tyttö sitkeästi kasvatti oikein hienon miehen kaikesta huolimatta. Minusta tuo teinityttö oli sankari.
Suomi on täynnä surkeita isiä, sanotte ihan mitä tahansa. Onneksi oma isäni vain pieksi minua ja pikkuveljeäni. Olimme sillä lailla onnekkaita, ydinperheessä kasvaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodet vierivät lopulta todella nopeasti ja rahatilanne ym helpottavat varmasti. Sitten kun on vuosikaudet oppinut säästeliääksi, niin parempien tulojen kohdalla jemmarahaa tulee hurjaa vauhtia!
t. nyt jo 23-vuotiaan totaaliyh
Yh:takin huvittavampi uhriutumistitteli on totaaliyh 😂 keksiikö joku vielä siitäkin kovemman tason?
Totaaliyh:t on kovia muijia, varsinkin naiset. Yh-isät saa aina sääliä, mutta naisia vain potkitaan vielä maassamakaavinakin. Kanat nokkivat sitä loukkaantunutta kanaa.
Ainoa huono puoli totaaliyyhoudesta on, että oon nyt kaiken sen jälkeen niin kova muija, että kun joku yrittää lyödä mua, lyön heti kerran ja niin lujaa takaisin, että kaikki tolvanat pakenee aina itkien paikalta.
Käsitän asian niin, että totaaliyksinhuoltaja on sellainen, jolla ei ole turvaverkkoja ja jonka lasten isä on päässyt luikkimaan pois kuvioista joutumatta ottamaan minkäänlaista vastuuta lapsistaan. Olin itse vastaavassa tilanteessa, ja lunastin pankkilainalla miehen osuuden asunnostamme. Oli rankkaa monta vuotta, mutta on selvitty. Nyt kaikki on paremmin kuin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä sen lapsen isä on?
Lähti menemään toisen naisen matkaan. Sen jälkeen ei lapsikaan kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki itsellesi uusi mies, hän auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä sen lapsen isä on?
Lähti menemään toisen naisen matkaan. Sen jälkeen ei lapsikaan kiinnostanut.
Kyllä pitäisi kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä tarvitset ystäviä. Ei pelkästään lapsen seura riitä, töissä ei myöskään ole sellaista sosiaalista elämää mitä vapaa-aika voi olla, tosin riippuu myös paljon alasta kuinka sosiaalinen työ on. Mutta mä suosittelen etsii seuraa muista äideistä. Se auttaa jaksamaan kuin on joku jolle voi kertoa miten huono viikko töissä on ollut ja kuinka lapsella on taas joku uhmaikä päällä... Sekin helpottaa arkea kun tutustuu muihin lapsiperheisiin voi lapset vierailla toistensa luona ja näin saat vaikka hetken aikaa käydä yksin lenkillä tai kaupassa.
Tulipa monelle yllätyksenä sana totaali yh. Eivät edes tiedä mitä tarkoittaa.
Kyllä työelämä joustaa ja on pakkokin joustaa lasten sairastelujen ym suhteen.
Olen ollut yh kahdelle lapselle jotka asuvat koki ajan luonani nyt 3v. No, eipä tule huilailtua ja sohvalla makoiltua. Se on asennekysymys. Välillä on rankkaa mutta nyt alkaa palkita kun lapset jo isompia.
Kyllä sä pärjäät! 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vuodet vierivät lopulta todella nopeasti ja rahatilanne ym helpottavat varmasti. Sitten kun on vuosikaudet oppinut säästeliääksi, niin parempien tulojen kohdalla jemmarahaa tulee hurjaa vauhtia!
t. nyt jo 23-vuotiaan totaaliyh
Jokohan se 23-vuotiaan olisi aika aikuistua ja itsenäistyä huoltajan hoivista? vai onko joku nepsy-erityinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodet vierivät lopulta todella nopeasti ja rahatilanne ym helpottavat varmasti. Sitten kun on vuosikaudet oppinut säästeliääksi, niin parempien tulojen kohdalla jemmarahaa tulee hurjaa vauhtia!
t. nyt jo 23-vuotiaan totaaliyh
Jokohan se 23-vuotiaan olisi aika aikuistua ja itsenäistyä huoltajan hoivista? vai onko joku nepsy-erityinen?
Miksi sä jankutat tuota? Missä hän sanoi, että tämä 23-v asuisi vielä kotona? Haluat vain lyödä lyötyä, kiusaaja.
23-vuotiaan yksinhuoltaja. Siinä on meriittien meriitti.