Naapurin lapsiperhe on koko ajan kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni kävi aikoinaan niin ikävästi, että muutin omakotitaloon ja naapuri olikin perhepäivähoitaja! Se vitutti rankasti! Koko aika oli kotona ja lapsilauma pihalla. Sitten niitä tuotiin ja haettiin, kauhea trafiikki koko ajan.

No mä asuin Kontulassa niin seinänaapurilla vakava päihdeongelma ja myi seksiä, miehiä ramppasi sitä painamassa siellä jatkuvasti, osa odotti välillä rapussa omaa vuoroaan. Seinät ihan paperia ja kaikki kuului läpi, ja tuosta naisesta näki että ei voi hyvin ja oli resuinen, silti miehiä riitti häneltä ostamaan. Tuli puukotus ja vakavia väkivalta tilanteita ja poliisi ja ambulanssi ramppasi, ei noiden seksin ostajien kanssa vissiin vaan sen jälkeen kun oli ostanut lisää päihteitä niillä rahoilla ja tuli "kavereita" ja exä kylään. 

Se olin minä. 

Mulla asuu myös lapsiperhe naapurissa. Yh-vanhempi ja 5 lasta. Ihan helvettiä! Viikonloppuisin 12-16 tuntia jatkuvaa jytinää ja kolinaa. Päivisin on muutama tunti hiljaista, kun lapset viedään päiväkotiin  ja kouluun. Kolina ja jyske alkaa arkisin ennen klo 7, loppuu 8-9 välillä ja jatkuu taas iltapäivästä iltaan asti. Viikonloppuisin kolina ja jytinä alkaa seitsemän jälkeen ja jatkuu usein klo 22 jälkeen. Ulko-ovi laitetaan joka kerta kiinni niin että rappaukset tippuu katosta. Aikuinen käy tupakalla useita kertoja päivässä, ulko-ovi jysähtää joka kerta ja se vtun röökikäry tulee raitisilmaventtiilin kautta mun asuntoon. Kaupungin leikkipuisto on n. 100 m päässä ja taloyhtiöllä pieni leikkipaikka härveleineen. Ja ei, sisällä ne möykkää. Mulla on vuorotyö ja vttu kun vtuttaa, kun pitäis yrittää nukkua: möykän ja jytinän takia nukun korvatulpat korvissa, mutta tunnen sängyssä sen tärinän mitä naapurin normaali elämä aiheuttaa ja meteli tulee myös tulppien läpi. Se tärinä tuntuu myös sohvalla. En vaan yksinkertaisesti ymmärrä mitä helvettiä ne tekee, kun meteli on tuota ja miten mitään asiaa ei voi tehdä ilman älytöntä meteliä. 

Tunnetko itsesi paremmaksi kun haukut heitä täällä. V.tun vinkuapina. Vain vajaat kirjoittelee naapurista nettiin. Kysy niistä Älkää ulise selän takana. Ei täällä kukaan tunne heitä eikä tiedä syitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla asuu myös lapsiperhe naapurissa. Yh-vanhempi ja 5 lasta. Ihan helvettiä! Viikonloppuisin 12-16 tuntia jatkuvaa jytinää ja kolinaa. Päivisin on muutama tunti hiljaista, kun lapset viedään päiväkotiin  ja kouluun. Kolina ja jyske alkaa arkisin ennen klo 7, loppuu 8-9 välillä ja jatkuu taas iltapäivästä iltaan asti. Viikonloppuisin kolina ja jytinä alkaa seitsemän jälkeen ja jatkuu usein klo 22 jälkeen. Ulko-ovi laitetaan joka kerta kiinni niin että rappaukset tippuu katosta. Aikuinen käy tupakalla useita kertoja päivässä, ulko-ovi jysähtää joka kerta ja se vtun röökikäry tulee raitisilmaventtiilin kautta mun asuntoon. Kaupungin leikkipuisto on n. 100 m päässä ja taloyhtiöllä pieni leikkipaikka härveleineen. Ja ei, sisällä ne möykkää. Mulla on vuorotyö ja vttu kun vtuttaa, kun pitäis yrittää nukkua: möykän ja jytinän takia nukun korvatulpat korvissa, mutta tunnen sängyssä sen tärinän mitä naapurin normaali elämä aiheuttaa

Muuta pois. Naapurit ei ala elää sinun vuorojesi tahtiin. 

Jos mahdollista niin kannattaa alkaa etsiä toista kämppää missä ei asu lapsiperheitä.

sitten kun naapuri sanoo että teiltä kuuluu häiriötä eikä mikään muutu alkaa uhoaminen kun heistä on valitettu.

siinä kasvattajaa ei kiinnosta kuin oma napa. 

me laitoimme juristin knassa asian vireille kun kasvattaja perhe ei viitsinyt. "muuttakaa pois jos ette kestä lapsia", voi ko tyhmempää olla.

Vierailija kirjoitti:

Odottelevat, että kyylä muuttaa pois naapurista, niin uskaltaa mennä ulos. 

Heh voitko samaistua?

Ko lapsiperheen vanhemmilla on m ie lenterveysongelmia. Elämänhallintaongelmia.

Eivät jaksa pukea lapsia ulos ja vahtia ulkona. Vanhemmat makaavat sohvalla ja juovat kaliaa ja syövät sipsiä.

Lukaisin ketju läpi ja näköjään AP on saanut melkoisen vastalause ryöpyn niskaansa, hänestä on tehty lapsia ymmärtämätön naapurikyylä.

Lasten äänet toki kuuluu normaaleihin elämisen ääniin, mutta ei se nyt ihan niin kuitenkaan ole, että lapset saavat käyttäytyä ihan miten tahansa ja kanssaihmisten pitää ymmärtää, koska lapsia. Jos lapset kerrostalossa jatkuvasti kiljuvat ja kirkuvat, hyppivät ja juoksevat kilpaa ympäri asuntoa, niin kyllä siitä on oikeus valittaa. Lapsiahan pystyy myös komentamaan ja kasvattamaan.

Lapset todellakin tarvitsee myös ulkoilmaa ja energian purkamista ulkona. Kokopäivän sisällä ollen lapsista tulee levottomia. Itse olen usein omille lapsille sanonutkin, että nyt teillä on ihan liikaa energiaa, nyt on aika lähteä ulos. Ja aina ovat rauhoittuneet, kun ovat vaikka pihalla tai puistossa saaneet juosta ja kiipeillä, riehua ylimääräiset pois.

On se kovaa, kun naapurit eivät elä sinun henkilökohtaisten vaatimuksiesi ja mieltymystesi mukaan. Etkä edes kehtaa sanoa heille, että eläkääpäs nyt niin, että minulla on mukavaa. Ihminen voi ihan muuttaa pois, jos ei jossain napostele asua.

Ei ole normaalia pitää lapsia sisällä perjantai iltapäivästä maanantai aamuun, vaikka kuinka oltaisiin päiväkodissa ulkona joka päivä. Lapsien kuuluu leikkiä ulkona vähintään kerran päivässä. Entinen kaverini piti pentujaan sisällä kaikki viikonloput ja lomat ja valitti sitten, kun riehuivat ja menivät pitkin seiniä. Pääsivät varmaan vasta teineinä ensimmäisen kerran itsekseen ulos...

Tunti pari ulkoilua päivässä on riittävästi. Kenenkään ei pidä muuttaa taivasalle kotoaan siksi, että sinulla ei ole muuta elämää kuin jököttää yksin koneella. Tämä on juuri sitä lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistuvaa vihaa ja yleistä empatiakyvyttömyyttä. Kotona voi tehdä monenlaista elämän ja oppimisen kannalta mielekästä puuhaa ja askartelua, joista myös yllättäin kuuluu ääntä. Siis nykyisen kaupunkielämän ja tulevan ihmiselämän kannalta olennaisia asioita kun pellon laidallakaan ei aikaa enää vietetä.

 

Ihmisillä on katsos erilaisia elämäntilanteita. Ensin ollaan sylivauvoja, sitten hiljalleen itsenäistytään vanhemmasta ja saadaan älliä päähän. Aikuisen näkökulmasta eletään kuormittavaakin pikkulapsiaikaa ja siitä lapset kulkevat kouluiän kautta aikuisuuteen. Kumma kyllä, myös sinä olet tuon kehityskaaren käynyt. Sinun joutoajallasi nenänkaivelun merkeissä ei mitä todennäköisimmin ole pitkän tähtäimen merkitystä, kun et tällaisesta asiastakaan tunnu pääsevän yli. Lapsissa sen sijaan on tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Tunti pari ulkoilua päivässä on riittävästi. Kenenkään ei pidä muuttaa taivasalle kotoaan siksi, että sinulla ei ole muuta elämää kuin jököttää yksin koneella. Tämä on juuri sitä lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistuvaa vihaa ja yleistä empatiakyvyttömyyttä. Kotona voi tehdä monenlaista elämän ja oppimisen kannalta mielekästä puuhaa ja askartelua, joista myös yllättäin kuuluu ääntä. Siis nykyisen kaupunkielämän ja tulevan ihmiselämän kannalta olennaisia asioita kun pellon laidallakaan ei aikaa enää vietetä.

 

Ihmisillä on katsos erilaisia elämäntilanteita. Ensin ollaan sylivauvoja, sitten hiljalleen itsenäistytään vanhemmasta ja saadaan älliä päähän. Aikuisen näkökulmasta eletään kuormittavaakin pikkulapsiaikaa ja siitä lapset kulkevat kouluiän kautta aikuisuuteen. Kumma kyllä, myös sinä olet tuon kehityskaaren käynyt. Sinun joutoajallasi nenänkaivelun merkeissä ei mitä todennäköisimmin ole pitkän

Johan on taas ilkeilyä, ap ei missään kohtaa sanonut, että naapureiden tarvitsisi olla koko päivän pois kotoa, eikä myöskään sanonut, että hän on itse kaiket päivät kotona. Ihan faktaa on tuo, niin kuin edellä on jo kommentoitu, että lapset tarvitsevat päivittäin ulkoilua, pari tuntia siihen ihan varmasti riittääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki elämä

Haluaisin elää hiljaisuudessa ja rauhassa kotonani. Ny on vielä pyhäpäivä. Se ei onnistu naapurin lapsiperheen meluamisen takia. Ap

Ei hiljaisuus ja rauha ole mikään ihmisoikeus, varsinkaan kerrostalossa. Ääniä kestämättömien ihmisten täytyisi asua jossain metsässä kaukana muista ihmisistä.

Nyt kun muistelee noita pikkulapsiaikoja, niin eipä sitä kyllä kovin usein arki-iltana ulos lähdetty. Oltiin kotona usein vähän ennen viittä, siitä sitten äkkiä ruokaa laittamaan, minkä jälkeen syömään. Sitten siivoamista, pyykinpesua, yrittää vähän leikkiä ja lukea niiden lasten kanssa siinä jossain välissä, ja sitten olikin jo iltajuttujen ja nukuttamisten aika.

Itselläni on toinen lapsi autistinen ADHD-lapsi, enkä siksi voinut ikinä mennä lasten kanssa yksin ulos ihan turvallisuussyistä, sillä lapsilla oli vain 1,5 vuoden ikäero. Mitenkäs siinä takaat lasten turvallisuuden, kun 2,5-vuotias alkaa leikkipaikalla yhtäkkiä vaan juosta pois tuhatta ja sataa autotietä kohti, ja 1-vuotias on siinä hiekkalaatikossa samaan aikaan? Mies taas oli usein viikonloppuisin ylitöissä tai teki kotona pakollisia korjaus- ja remonttitöitä. Siksi saattoi vaikuttaa siltä, että olimme "aina" kotona.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun muistelee noita pikkulapsiaikoja, niin eipä sitä kyllä kovin usein arki-iltana ulos lähdetty. Oltiin kotona usein vähän ennen viittä, siitä sitten äkkiä ruokaa laittamaan, minkä jälkeen syömään. Sitten siivoamista, pyykinpesua, yrittää vähän leikkiä ja lukea niiden lasten kanssa siinä jossain välissä, ja sitten olikin jo iltajuttujen ja nukuttamisten aika.

Itselläni on toinen lapsi autistinen ADHD-lapsi, enkä siksi voinut ikinä mennä lasten kanssa yksin ulos ihan turvallisuussyistä, sillä lapsilla oli vain 1,5 vuoden ikäero. Mitenkäs siinä takaat lasten turvallisuuden, kun 2,5-vuotias alkaa leikkipaikalla yhtäkkiä vaan juosta pois tuhatta ja sataa autotietä kohti, ja 1-vuotias on siinä hiekkalaatikossa samaan aikaan? Mies taas oli usein viikonloppuisin ylitöissä tai teki kotona pakollisia korjaus- ja remonttitöitä. Siksi saattoi vaikuttaa siltä, että olimme "aina" kotona.

Ap puhui viikonlopuista ja pyhäpäivistä, eli siis vapaapäivistä. Ei kai nyt arkisin välttämättä tarvitsekaan, jos lapset on olleet päiväkodissa tai -hoidossa, ulkoilleet jo muutenkin ja väsyneitä siinä vaiheessa kun kotiin päästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun muistelee noita pikkulapsiaikoja, niin eipä sitä kyllä kovin usein arki-iltana ulos lähdetty. Oltiin kotona usein vähän ennen viittä, siitä sitten äkkiä ruokaa laittamaan, minkä jälkeen syömään. Sitten siivoamista, pyykinpesua, yrittää vähän leikkiä ja lukea niiden lasten kanssa siinä jossain välissä, ja sitten olikin jo iltajuttujen ja nukuttamisten aika.

Itselläni on toinen lapsi autistinen ADHD-lapsi, enkä siksi voinut ikinä mennä lasten kanssa yksin ulos ihan turvallisuussyistä, sillä lapsilla oli vain 1,5 vuoden ikäero. Mitenkäs siinä takaat lasten turvallisuuden, kun 2,5-vuotias alkaa leikkipaikalla yhtäkkiä vaan juosta pois tuhatta ja sataa autotietä kohti, ja 1-vuotias on siinä hiekkalaatikossa samaan aikaan? Mies taas oli usein viikonloppuisin ylitöissä tai teki kotona pakollisia korjaus- ja remonttitöitä. Siksi saattoi vaikuttaa siltä, että olimme "aina" kotona.<

Ehkäpä perheessä on lapsessa/lapsissa erityispiirteitä, minkä takia ulkoilu ei niin helposti onnistukaan. Se oli ainakin meidän tilanteemme, niin kuin tuossa viestissä selitin.