Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
YH:t hoi! Milloin vapaista vkonlopuista alkaa muka nauttimaan??
18.03.2007 |
Lapsi isällään ja järkky ikävä raastaa. Tapaamisia ollut jokusen kuukauden ajan jo, enkä vieläkään osaa näistä vapaista hetkistä nauttia, vaikka olen järjestänyt mukavaa tekemistä itselleni ja toki yksinäisyys & hiljaisuus ihan kivaa on. Mutta silti olisin mieluimmin lapsen kanssa kuin yksin!
Kuin kauan teillä on mennyt että olette alkaneet nauttia näistä viikonlopuista? Vai oletteko edes alkaneet nauttia, ahdistaako vapaus ketään muuta kuin minua?!!!
Kommentit (10)
että yksinolosta alkoi nauttia ihan oikeasti ja sen yksinolon osasi hyödyntää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajana, olen ihan ainoa huoltaja lapselleni ja 24/7 yhdessä ollaan. Luulenpa, että ei ahdistaisi jos vapaan viikonlopun saisin. Vähän aikaa itselleen tekee varmasti vaan hyvää itse kullekin. Joten nauti! Kyllä se siitä helpottaa:)
Ikävä varmasti on, mutta eikös lapsella ole kaikki hyvin isänsä kanssa?
Ajattele, miten onnekkaita olette, kun etävanhempi haluaa pitää yhteyttä.
Teet sitä mistä nautit! Tapaa ystäviä, ulkoile, käy kahvilla, katso DVD keskeytyksettä, lue kirjaa, löhöä, nuku... :)
Voi, kun saisikin joskus omaa aikaa...
ilman, että lapsi siitä kärsii.
Ja toisaalta, kannattaa samalla muistaa, että ikävä on sillä isälläkin, kun on lapsesta erossa.
Uudella kumppanillani on etälapset, ja avioeron jälkeen meni reilu vuosi ennenkuin hän lakkasi itkemästä aina sunnuntai-iltaisen eron jälkeen. Tätä eivät yleensä äidit käsitä, vaan kuvittelevat miehen suunnittelevan vain jotain panoreissua ja bissen vetämistä.
mutta oli tosi surullinen ja usein oli kyyneleet silmissä ja itku herkässä. Ja hän sanoi joskus, että on vähän hölmöä, mutta usein tuntuu ettei hän saisi edes nauttia elämästä kuin silloin jos lapset ovat vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni on parhaillaan isänsä uuden perheen luona viikonloppua. Itse istun yksin kotona, miesystävänikin asuu ulkomailla eikä voida tavata. Tuntuu kamalan yksinäiseltä... Mutta ensi viikonloppuna onkin sitten toisin.
Yleensä mulla on vapaina viikonloppuina niin paljon tekemistä, etten ehdi paljon kotona olemaankaan. Tapaan ystäviäni, matkustan, käyn shoppailemassa, treffeillä yms. Ihan hyvällä omallatunnolla nautin vapaasta. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä että tekemisiä ja menemisiä lisäämällä voisi tyhjät hetket täyttää, mutta pakko olla enimmäkseen kotona kun opiskelut vaativat lukemista ja " läksyjen tekoa" . Kun voisi olla poissa, niin ehkei ajatus pyörisi koko ajan lapsessa.
Enkä usko kärsiväni syyllisyydestä, josta joku kirjoitti (syyllisyys siitä, että nauttii ajasta ilman lasta). On vaan niin tautinen ikävä ja tyhjä olo!!! Halusin lapsen ja perhe-elämää, en enää mitään sinkkuilua. Lapsi on vielä pieni, 3-vuotias, joten en ole ehkä vielä edes vierottunut hänestä...
Olisi kiva kuulla oikeasti joku ajankohta, milloin vapaudesta ehkä alkaa nauttimaan. Meneekö siihen vuosi vai kaksi, vai ikuisuus?
Vierailija:
Halusin lapsen ja perhe-elämää, en enää mitään sinkkuilua. Lapsi on vielä pieni, 3-vuotias, joten en ole ehkä vielä edes vierottunut hänestä...
tilanne nyt vain täytyy pikku hiljaa hyväksyä, samoin se pettymys. Sitten voitkin miettiä, mikä meni vikaan - ja miten voisit yrittää toimia vastaisuudessa viisaammalla tavalla.
Pelkkä ajan kuluminen ei auta, tilanne täytyy hyväksyä ja myös se, että on ikävä, ja että on pettynyt siihen, ettei tulevaisuus tuonutkaan eteen sitä, mitä olisi toivonut.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään vapaat viikonloput ovat ihania (varsinkin aamut kun saa nukkua pitkään)! Toisaalta en osaa vieläkään esim lähteä lomalle ilman lasta, koska haluan olla sen kanssa mahd. paljon ja kokea sen kanssa uusia asioita.