Onko keski-ikäisellä ihmisellä enää ihmisarvoa?
Osuin työpaikalla (!) vahingossa tilanteeseen, jossa kuulin mutta en näkynyt. Parikymppisiä ihmisiä, molempaa sukupuolta löytyi. Noin muuten ihan asiallisia tyyppejä, siksi hämmästyinkin kuulemaani. Aivan luokatonta solvausta vanhemmista kolleegoista alkaen pukeutumisesta ja habituksesta ja päättyen ilmeisiin, eleisiin, puhetyyliin ja arvailuihin seksielämästä. Tällaistako tämä on, näinkö nuoret meistä todella ajattelevat?
Kommentit (24)
Näin viisikymppisenä ajattelen, että se on vain noiden nuorten lapsellisuutta, ei mitään muuta. Useimmiltahan tuommoinen jää teini-ikään, mutta joillakin se henkinen kehitys kestää vähän kauemman. Käsitykseeni ihmisarvostani henkisesti keskenkasvuisten kiusaajatyyppiset puheet ei todellakaan vaikuta.
Mitä enemmän tatuointeja niin sitä vähä-älyisempi on ja epähygieeninen ihminen. 🤮
Ei vois vähempää kiinnostaa. Olen kaikin puolin tyytyväinen elämääni, toisin kuin moni ikäiseni (50+). Olen edelleen hoikka ja hyvässä kunnossa neljän, jo aikuisen lapsen jälkeen ja vietän aika vauhdikasta elämää, joka on oma valintani. Miksi mua pitäisi kiinnostaa, mitä muut ajattelee? En mäkään ajattele mitään muiden elämästä, en nuorten enkä vanhojen.
Täh? Mitä sua muiden puheet kiinnostaa? Meetkö joka kerta yhtä sekaisin, kun kuulet jotain negatiivista? Ajattelitko nyt sitten alkaa elämään niin kuin kuvittelet näiden nuorten haluavan, vai mitä? Keskity vaan omiin juttuihin, äläkä yleistä kaikkiin nuoriin.