Vaikeus luottaa ja olla haavoittuvainen ystävyyssuhteissa

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikeista asioista ei kannatakaan harkitsematta avautua. Suosittelen ammattilaisen kanssa juttelua, myös tästä luottamusasiasta.

Monet tekevät sen virheen, että avautuvat kaikesta yllättäen, tutkailematta lainkaan onko ystävä valmis sellaiseen ystävyyteen ja on ystävyys vastavuoroista. Erityisesti tätä tapahtuu, kun joku koetaan empaattiseksi. Näkisin, että olet varovaisuudessasi ihan viisas.

 

Totta. Näin juuri.

Välttelevä kiintymyssuhde on suomalaisperheissä varsin yleinen, mutta sukupolvien ketjun voi opetella katkaisemaan.

 

Välttelevä turvaton kiintymyssuhdemallitarkoittaa käyttäytymisen kaavaa, joka on muodostunut lapsuuden välttelevän kiintymyssuhteen pohjalta.

Jos vanhempi on omaksunut välttelevän turvattoman kiintymyssuhdemallin, hänellä on vaikeuksia tunnistaa lapsensa tunteita, ottaa vastaan tunneilmaisuja sekä tuoda esiin omia tunteitaan. Kun lapsi ilmaisee tunteitaan voimakkaasti, vanhempi saattaa jättää lapsen yksin tai kieltää negatiiviset tunneilmaisut.

Seuraavat asiat voivat olla merkkejä siitä, että lapsuudessa on ollut välttelevä kiintymyssuhde:

Ihminen on oppinut välttämään kielteisten tunteidensa ilmaisemista sekä harmin tuottamista muille.

Välttelevästi kiintynyt henkilö on omaksunut ajatuksen, että hänen täytyy olla tietynlainen, kuten kiltti tai ahkera, ansaitakseen rakkautta. Hän on ankara itseään kohtaan.

Lapsuudessaan henkilö on passivoitunut opittuaan, ettei hänen tarpeillaan ja tunneilmaisuillaan ole vaikutusta aikuisen käyttäytymiseen.

Rakkauden vastaanottaminen tai antaminen on hankalaa. Taustalla vaikuttaa luulo siitä, että kukaan ei voisi rakastaa tai ymmärtää.

Välttelevää kiintymyssuhdemallia ei voi korjata yksin. Korjausliike lähtee siitä, että tiedostaa toimintatavan, joka ei palvele omaa hyvinvointia. Toisinaan haavoittuvuuksien ja tunteiden näyttämistä täytyy harjoitella tietoisesti. Jollekin jo se, että uskaltaa pyytää apua, on tosi iso juttu, Sassali sanoo.

Varsinainen korjaustyö tapahtuu kuitenkin turvallisissa ja hyväksyvissä ihmissuhteissa. Terapiasta tai psykologin käynneistä voi hakea tukea muutokseen ja psyykkiseen prosessiin.

Vierailija kirjoitti:

 

Välttelevä kiintymyssuhde on suomalaisperheissä varsin yleinen, mutta sukupolvien ketjun voi opetella katkaisemaan.

 

Välttelevä turvaton kiintymyssuhdemallitarkoittaa käyttäytymisen kaavaa, joka on muodostunut lapsuuden välttelevän kiintymyssuhteen pohjalta.

Jos vanhempi on omaksunut välttelevän turvattoman kiintymyssuhdemallin, hänellä on vaikeuksia tunnistaa lapsensa tunteita, ottaa vastaan tunneilmaisuja sekä tuoda esiin omia tunteitaan. Kun lapsi ilmaisee tunteitaan voimakkaasti, vanhempi saattaa jättää lapsen yksin tai kieltää negatiiviset tunneilmaisut.

Seuraavat asiat voivat olla merkkejä siitä, että lapsuudessa on ollut välttelevä kiintymyssuhde:

Ihminen on oppinut välttämään kielteisten tunteidensa ilmaisemista sekä harmin tuottamista muille.

Välttelevästi kiintynyt henkilö on omaksunut ajatuksen, että hänen täytyy olla tietynlainen, kuten kilt

Tästä syystä meillä on täysin holtittomia lapsia. Vanhemmat eivät uskalla kieltää negatiivista tunneilmaisua, joten lapsi saa tehdä ihan mitä tahansa! Saa huutaa kiukkuaan kaupassa, saa repiä toisen hiuksia jne., koska kyseessä on lapsen tapa ilmaista tunteitaan, eikä sitä saa kieltää. Lapsen tulee saada kokea olevansa hyväksytty sellaisenaan, joten itkupotkuraivari palkitaan tikkarilla.

Vierailija kirjoitti:

 

Välttelevä kiintymyssuhde on suomalaisperheissä varsin yleinen, mutta sukupolvien ketjun voi opetella katkaisemaan.

Kyllä, kun ei mene lisääntymään

Aniharva ihminen jaksaakaan pysyä rinnalla vaikeina aikoina. Parempi kun oppii tukeutumaan itseensä ja tarvittaessa maksaa ammattiavusta. Jos sairauksista kyse, kannattaa etsiä vertaistukiryhmiä/-palstoja. Jotain pientä tukea silloin tällöin voi ystäviltä pyytää.

Ystävien ja kavereiden kanssa pitäisi tehdä mukavia asioita, jotta saa positiivisia kokemuksia.

Pelkkä paskassa vellominen on vaan toisissa roikkumista. 

Mieti omaa asennettasi ja lisää elämääsi kivoja asioita, mistä nautit ja mitä tykkäät tehdä. Tee näitä kavereidesi kanssa. 

Toive siitä, että voisit tukeutua ystävään "kaikessa" on infantiili. Vain lapsella on sellainen oikeus suhteessa äitiinsä, kenelläkään toisella ei muihin.

Opettele olemaan aikuinen itsellesi ja kannattelemaan itse itseäsi. Sitten niitä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

 

Välttelevä kiintymyssuhde on suomalaisperheissä varsin yleinen, mutta sukupolvien ketjun voi opetella katkaisemaan.

 

Välttelevä turvaton kiintymyssuhdemallitarkoittaa käyttäytymisen kaavaa, joka on muodostunut lapsuuden välttelevän kiintymyssuhteen pohjalta.

Jos vanhempi on omaksunut välttelevän turvattoman kiintymyssuhdemallin, hänellä on vaikeuksia tunnistaa lapsensa tunteita, ottaa vastaan tunneilmaisuja sekä tuoda esiin omia tunteitaan. Kun lapsi ilmaisee tunteitaan voimakkaasti, vanhempi saattaa jättää lapsen yksin tai kieltää negatiiviset tunneilmaisut.

Seuraavat asiat voivat olla merkkejä siitä, että lapsuudessa on ollut välttelevä kiintymyssuhde:

Ihminen on oppinut välttämään kielteisten tunteidensa ilmaisemista sekä harmin tuottamista muille.

Välttelevästi kiintynyt henkilö on omaksunut ajatuksen, että hänen täytyy olla tietynlainen, kuten kilt

Hohhoijaa tämä kiintymyspaskanne kanssa.

Tämä koskettaa emoja ja poikasia. Se ei ole millekään muulle organismille luonnollinen.

Älkää tunkeko sitä miesten ja naisten välille, miesten ja lasten välille, tai kuten tässä tapauksessa - ap:n ja random ihmisten joiden hän haluaisi olevan hänen ystäviään.

Nykyisin on todella paljon ihmisiä, jotka eivät halua ympärilleen mitään negatiivistä. He laittavat välit heti poikki. Joten kannattaa tarkkaan miettiä kertooko vai ei, koska vaikka asian yli pääsisikin voi olla ettei jäljellä ole enää yhtään ystävää. Eli parempi olla puhumatta ja ne ystävät säilyvät kun vaikea tilanne on ohi, 

Kukaan ei voi auttaa sinua, jos he eivät itse sitä halua. Joten jos ne ystäväsi ei kysy mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu tai huomaa vaikeuksia, heitä ei se puoli sinussa kiinnosta. Jos haluat puhua, puhu itseksesi, puhu sukulaisille tai ammattilaiselle tai lue kirjoja, joissa käsitellään samoja asioita. Ongelmasi ei ole heidän mahdollinen ylimielisyys, vaan se, että he katoavat kokonaan. Niin ja sitten on tietysti nämä, jotka tulevat käyttämään vaikeuksiasi lyömäaseena sinua kohtaan. Ehkä jossain on olemassa tuota myyttistä aitoa ja puhdasta ystävyyttä. Minä en vaan ole nähnyt sellaista enää missään vuosikausiin,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Välttelevä kiintymyssuhde on suomalaisperheissä varsin yleinen, mutta sukupolvien ketjun voi opetella katkaisemaan.

 

Kyllä, kun ei mene lisääntymään

Niin niin mut munaa työnnetään.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua hyvin ap. Oletko käynyt koskaan ammattilaisen luona juttelemassa? Se voisi olla tärkeää pitkään jatkuneen kuormittaneen tilanteesi vuoksi ja myös siksi, että saisit kokemuksen/harjoitusta siitä, miten ns. avautua.

Ihan voi ovesta vaan kävellä sisälle juttelemaan eikä maksa yhtään. Esim 2 x vkossa 2-3 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on todella paljon ihmisiä, jotka eivät halua ympärilleen mitään negatiivistä. He laittavat välit heti poikki. Joten kannattaa tarkkaan miettiä kertooko vai ei, koska vaikka asian yli pääsisikin voi olla ettei jäljellä ole enää yhtään ystävää. Eli parempi olla puhumatta ja ne ystävät säilyvät kun vaikea tilanne on ohi, 

Kukaan ei voi auttaa sinua, jos he eivät itse sitä halua. Joten jos ne ystäväsi ei kysy mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu tai huomaa vaikeuksia, heitä ei se puoli sinussa kiinnosta. Jos haluat puhua, puhu itseksesi, puhu sukulaisille tai ammattilaiselle tai lue kirjoja, joissa käsitellään samoja asioita. Ongelmasi ei ole heidän mahdollinen ylimielisyys, vaan se, että he katoavat kokonaan. Niin ja sitten on tietysti nämä, jotka tulevat käyttämään vaikeuksiasi lyömäaseena sinua kohtaan. Ehkä jossain on olemassa tuota myyttistä aitoa ja puhdasta ystävyyttä. Minä en vaan ole nähnyt sellaista enää mi

Jos ihminen laskee tuollaisen rasittavuuden osaksi persoonaa ja ystävyyttä, ja kuvailee sitä tuolla tavalla romanttisesti luottamukseksi ja haavoittuvuudeksi, niin kyllä se vaan kuulostaa kuin kivireen kanssa ystävystyisi. 

Kivireet voivat ystävystyä toistensa kanssa. Olla paikallaan ja valittaa. Birds of a feather flock together. 

Siitä on sanontakin, että pesevä käsi toista kättä pesee. Eli pitäisikö ap:n mennä auttelemaan toisia heidän haavoissaan nyt sitten, niin voisi samalla itsekin parantua omistaan.

Ehkä olen rasittava ihminen mutta kyllä minustakin välillä alkaa raskaalta tuntumaan kun ystävä jää kiinni kaikenlaisiin hemmetin pikkujuttuihin. Kuten kerran oltiin lähdössä harrastukseen yhdessä ja sanoin että joo mennään. No tämä sitten sai ihme päähänpinttymän että kuulostin muka jotenkin innottomalta ja ankealta ja kun sanoin että höpö höpö niin ei kun jankkaus jatkui vaan. Sitten multa paloi pinna ja sanoin että jätetään sitten harrastamatta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ystävyys koetaan ensisijaisesti mahdollisuutena kuormittaa toista omilla murheilla?

Aivan, ennen oli sanonta, että hädässä ystävä tunnetaan. Nyt se on muutettu muotoon, sinun menestyksen loisteessa paistattelussa ystävä tunnetaan. 

Samoin vaikeuksien jakamien ystävien kanssa nähtiin puolittavan murheet, nyt se nähdään, että älä kuormita murheitasi minuun, tai niistä tulee kaksinkertaisia, sinun ja minun. 

Niin ja muista, että älä häiritse, koska et koskaan voi tietää kuinka vaikeita asioita se ystävä joutuu yksinään kohtamaan ja se ei ole sinun asiasi todellakaan auttaa. Sitä varten hänen kuuluu maksaa suuria summia ammattiavusta, koska ethän sinä ole terapeutti. Eläköön auringonpaisteystävyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on todella paljon ihmisiä, jotka eivät halua ympärilleen mitään negatiivistä. He laittavat välit heti poikki. Joten kannattaa tarkkaan miettiä kertooko vai ei, koska vaikka asian yli pääsisikin voi olla ettei jäljellä ole enää yhtään ystävää. Eli parempi olla puhumatta ja ne ystävät säilyvät kun vaikea tilanne on ohi, 

Kukaan ei voi auttaa sinua, jos he eivät itse sitä halua. Joten jos ne ystäväsi ei kysy mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu tai huomaa vaikeuksia, heitä ei se puoli sinussa kiinnosta. Jos haluat puhua, puhu itseksesi, puhu sukulaisille tai ammattilaiselle tai lue kirjoja, joissa käsitellään samoja asioita. Ongelmasi ei ole heidän mahdollinen ylimielisyys, vaan se, että he katoavat kokonaan. Niin ja sitten on tietysti nämä, jotka tulevat käyttämään vaikeuksiasi lyömäaseena sinua kohtaan. Ehkä jossain on olemassa tuota myyttistä aitoa ja puhdasta ystävy

No näitä sanontoja riittää ja yksi kuuluisa on, että hädässä ystävä tunnetaan. Minä en enää usko ystävyyteen. Uskoin tosiaan tuohon birds of a feather Flick together. Eli jos kaikki on hyvin, voit pysyä ryhmässä, jos tilanne huononee, joudut lähtemään ryhmästä. Siihen on tosiaan menty. Ei töissä olevat mitään työttömiä katsele ryhmässään. Eikä terveet mitään sairaita mukanaan roikota.

Puhut kivireki ihmisistä ja siltä he varmasti tuntuivat, kun itsellä menee niin hyvin, että ei ole muuta kerrottavaa kuin kuinka hyvin itsellä pyyhkii. Olisi niin paljon kivempää kuunnella kuinka muut selittävät vain onnistumisia. Sellaisia mistä ehkä voisi itsekin päästä osalliseksi? 

Ei ole olemassa enää ystävyyttä, on olemassa flockeja. Ryhmiä, jossa nostetaan pidetään itselleen hyödyllisiä tyyppejä. Ne sitten vaihtuu sitä mukaa mitä elämä tuo kunkin eteen. Ystävyys on kuin valuutta ja jos sinulla on jotain arvokasta annettava saat olla mukana. Nykyisin monella ei vaan ole enää mitään annettavaa ja siksi moni onkin niin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ystävien ja kavereiden kanssa pitäisi tehdä mukavia asioita, jotta saa positiivisia kokemuksia.

Pelkkä paskassa vellominen on vaan toisissa roikkumista. 

Mieti omaa asennettasi ja lisää elämääsi kivoja asioita, mistä nautit ja mitä tykkäät tehdä. Tee näitä kavereidesi kanssa. 

Toive siitä, että voisit tukeutua ystävään "kaikessa" on infantiili. Vain lapsella on sellainen oikeus suhteessa äitiinsä, kenelläkään toisella ei muihin.

Opettele olemaan aikuinen itsellesi ja kannattelemaan itse itseäsi. Sitten niitä kavereita.

En ole missään sanonut, että ystävään pitäisi tukeutua kaikessa enkä myöskään vello paskassa. Käytännössä tuon hyvin vähän esiin mitään oman elämäni negatiivista, koska en uskalla enkä luota. Mutta on se minusta silti vähän surullinen ajatus ettei me ihmiset voitaisi yhtään toinen toisiimme tukeutua. Jotenkin niin kuvaavaa tälle ajalle, että kaikessa on pärjättävä yksin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän jotain samaa ja jatkuva epäluottamus vaivaa. En vaan jotenkin suostu uskomaan että toisella aidosti olisi joku minun paras mielessä. Liekö oma yliherkkä tutka kyseessä vai mikä mutta usein kyllä viimeisenkin kaverin puheista kalahteli korvaan sellaisia vaivihkaisia juttuja joilla yritti jotenkin iskeä itsetuntooni. Sitten taas välillä teatraalisia ylivuotavia kehupuheita joita en jotenkin voinut ottaa tosissani. Tuntui että toinen on ihan hullu ja itsekin tulen hulluksi kun vähän väliä viljeli dissaavia juttuja sitten taas välillä ylisteli.

Ystäväsi käytös vaikuttaa narsistiselta. Se on vallankäyttöä, kylmän ja kuuman vuorottelua, manipulointia. Vuorotellen dissataan ja ylistetään.

Kannattaa etsiä vertaistukiryhmiä joko livenä tai netissä toimivia. Niissä sukelletaan heti syviin vesiin, kaikki esittäminen, pinnallisuus ja smalltalk jää välistä. Ystävyyssuhteissa kannattaa olla varovainen sen suhteen keneen luottaa. Ikävä kyllä on olemassa ihmisiä jotka kääntävät luottamuksella kerrotut asiat sinua vastaan.

Minä en luota kehenkään. Olen nuorena ollut myrkyllisissä ihmissuhteissa, niin ystävyys- kuin parisuhteissa, ja on kamala shokki, kun ensin esitetään ystävää ja sitten käytetään hyväksi niitä heikkouksiani ja satutetaan sanoilla pahimmalla tavalla viiltämällä syvältä. Toki pahimmat satuttajat pyysivät pian anteeksi, mutta he eivät ansaitse ystävyyttäni. Luottamusta ei enää koskaan saa takaisin.