Masennus ja työkyvyttömyys. Tunnen tästä syyllisyyttä. Miten minun pitäisi suhtautua asiaan?

Tunnen syyllisyyttä välillä koska ihmiset eivät aina ymmärrä ja joudun valehtelemaan tilannettani koska en jaksa sitä ihmettelyä. Olen kyllä ahkera ja hyvä työelämässä mutta masennus on päässyt liian pahaksi, liian usein. Siksi pidempi tauko työelämästä ja yritän kaikkeni että elämästäni tulisi kestävää, niillä voimilla mitä on. Olen onneksi alkanut hiljalleen vahvistumaan mutta en vielä uskalla palata. Toisena tunnen pelkoa, että olen jäänyt elämän junan kyydistä jälkeen. Olenkin pysäkillä istumassa ja tietämättä yhtään mihin pitäisi mennä mutta tuntuu että moni menee ympärillä vauhtia eteenpäin ja elää elämäänsä. Hyvä tietenkin niin mutta itselle tämä on henkilökohtainen ja aika kivulias tila kun haluaisin olla aivan eri tilanteessa. Minusta olisi voinut tulla erittäin hyvä alallani ja päästä johtoon. Ehkä se elämä ei kuitenkaan ollut minulle tarkoitettu. On muitakin tutkintoja kuin vain yhdelle alalle. On mahdollisuuksia kunhan tervehdyn ensin.