Miksi ihmiset ärtyvät, kun teen ystävällisiä tekoja lapsille ja nuorille?

Minä haluan tehdä pieniä ystävällisiä tekoja yhteisesti isommalle joukolle lapsia ja nuoria. Olen esimerkiksi ostanut uudet hiekkalelut rikkinäisten tilalle leikkipuistoon, korjannut rikkinäisen jalkapallomaalin ja järjestänyt asuinalueen lapsille luontopolun. Maksan nämä asiat siis omasta pussistani ja teen nämä teot vapaa-ajallani. Vähän aikaa sitten vein koululuokalliselle lakritsit, kun muutama koululainen ryhmästä oli tehnyt ystävällisen teon. Annoin lakritsit ryhmän opettajalle toimitettavaksi, mutta hän oli nyreä miksi muistan lakritsoilla ja miksi pitää muistaa koko luokkaa, kun ystävällisen teon teki vain muutama ryhmästä. Eräässä toisessa tilanteessa ystävällisen tekoni jälkeen eräs aikuinen tuli tympääntyneenä kysymään, että miten ihmeessä sä jaksat tehdä tällaista. Eikä sanonut asiaa mitenkään ystävälliseen sävyyn, vaan pilkallisesti.

Olen ihan hämmentynyt tästä aikuisten asenteesta. Mitä pahaa siinä on, että olen ystävällinen isommalle joukolle lapsia ja nuoria? Maailma on jo valmiiksi kylmä ja kova paikka, minä haluan olla ystävällinen. Harvalla lapsella tai nuorella on loputtomasti ystävällisiä aikuisia elämässään.