Miten välttää kuntouttava työtoiminta?
Työkkärin täti on laittamassa mut kuntouttavaan vaikka olen täysin työkykyinen, ei mitään terveysongelmia tai muita esteitä vastaanottaa työtä, en käytä päihteitä, arki sujuu hyvin ja korkeakoulututkintokin löytyy. Tuntuisi täysin naurettavalta mennä puuhastelemaan syrjäytyneiden kanssa jonnekin askartelupajaan. Miten vältän tämän? Töitä haen aktiivisesti.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavan välttää parhaiten pääsemällä palkkatyöhön, menemällä työllistymiskurssille tai johonkin muuhun koulutukseen.
Jos nämä ovat mahdottomia, ehkä kuntouttava kannattaakin ottaa. Kolme kuukautta, neljä tuntia päivä ja yksi päivä viikossa on minimi. Kuusi tuntia päivä, neljänä päivänä viikossa on maksimi, kuukausista en ole varma, mutta 24 lienee maksimi jakso.
Onpa kauheaa..
Jos ei tuota kestä, niin tosiaankin on sen kuntouttavan tarpeessa
Mitä tarkoitat? Mikä on kauheaa?
Itse olin kuntouttavassa kunnalla neljänä päivänä viikossa, kuusi tuntia päivässä, kolmen kuukauden ajan. Oli kivaa, mutta toisaalta itse sinne halusin, en mennyt pakotettuna.
Mä tein kuntouttavassa samaa hommaa kuin palkatut työntekijät. Toki ensimmäisenä päivänä meni se n. 30 min hukkaan, kun kertoivat ja näyttivät mitä ja miten pitää tehdä. Olin myös vähän hitaampi aluksi, mutta parin tunnin päästä pystyin jo tekemään samalla tahdilla. Olin siis toipumassa pitkäaikaisesta sairaudesta vielä silloin.
Sain myöhemmin oikean palkkatyön kun lupasin tehdä ensimmäisen päivän palkatta ilman sitoutumista. Pomoni tykkäsi kun näki riskittömästi millainen tyyppi olen ja tuo on nykyisin firman käytäntö. Käytännössä jokainen tuohon suostunut on palkattu. :) Kuulemma monelle se on periaatekysymys, työnäytettä ei haluta antaa, vaan jäädään mieluummin työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein kuntouttavassa samaa hommaa kuin palkatut työntekijät. Toki ensimmäisenä päivänä meni se n. 30 min hukkaan, kun kertoivat ja näyttivät mitä ja miten pitää tehdä. Olin myös vähän hitaampi aluksi, mutta parin tunnin päästä pystyin jo tekemään samalla tahdilla. Olin siis toipumassa pitkäaikaisesta sairaudesta vielä silloin.
Sain myöhemmin oikean palkkatyön kun lupasin tehdä ensimmäisen päivän palkatta ilman sitoutumista. Pomoni tykkäsi kun näki riskittömästi millainen tyyppi olen ja tuo on nykyisin firman käytäntö. Käytännössä jokainen tuohon suostunut on palkattu. :) Kuulemma monelle se on periaatekysymys, työnäytettä ei haluta antaa, vaan jäädään mieluummin työttömäksi.
Laitontahan tuollainen on. Mikään vakuutus ei korvaa, jos jotain sattuu tuona ensimmäisenä päivänä.
Minua ihan uhkaitu ja painostettu menemään kuntouttavaan. Uhkaavat tukien menettämisellä ja kirjoittava perättömiä lausuntoja terveydestäni ja työkyvystäni. Olen ottanut kuvat ja kopiot niistä lausunnoista ja vienyt niitä oikeusaputoimistoon muutaman kerran. Niitten mielestä se on virkavirhe ja kunnianloukkaus. Sitten työkkärin virkailijat jättivät rauhaan minut. Sittem minut sirrettiin typin asiakkaaksi ja aloin kyselee minkä takia. Typissä ne yritti samaa pakottaa kuntouttavaan tukien menetyksen uhalla. Sanoin vaan että mennään oikeuteen selvittää minun työkyky ja tuon sinne 15 vuoden lisenssit urheiluseurasta missä pelaan salibandya.
Vierailija kirjoitti:
Narkkien kanssa puuhastelu on mukavaa ja erittäin kuntouttavaa. Muista pitää lompakko tallessa. T. Sossutätisi
Minä olen ollut kuntoutuskierroksella muutaman kerran, minä monisairas ja iäkäs (nyt sairaseläkkeellä vihdoin).
Kokemukseni olivat pelkästään hyviä, mitä tulee muiden osallistujien suhteen. Yksikään "narkki" ei käynyt lompakolle eikä kimppuun, pari selvästi alkoholin vaikutuksen alaisena olevaa kuitenkin oli, mutta eivät aiheuttaneet mitään haittaa muille.
Meitä oli laidasta laitaan; "muualta muuttaneita", nuorisoa, kokeneempaa porukkaa ja ihan sitä "akateemista aatelistoakin", sekä pari selvästi syrjäytynyttä ja pelokasta. Kaikkien kanssa kävin hyvin hauskojakin keskusteluja. "Ei oppi ojaan kaada", maailma on avara ja ihmiset monenlaiset sen.
Hommat nyt ovat pääosin sitä liimaa, leikkaa, taita ja solmi -tyypistä kidutusta, mutta kaikenlaisesta muusta löytyy aika mielenkiintoista koettavaa. Vertaistuki oli korvaamatonta.
Olin eräässä yhdistyksessä, jonka kokki otti minut sydämenasiakseen, ja kun sieltä saivat kuntoutettavat ostaa eurolla parilla ruokaa, laittoi ison rasiallisen mulle aina mukaan. Söin siitä useamman päivän.
Avartava kokemus kerrassaan.
Onko kaikki "omalle arvolle kuulumaton" otettava toivottomana nykyaikana niin korskeasti, koska jos ei töitä vaan mitenkään onnistu saamaan, niin mikäs häpeä tällainenkaan kokeilu sitten olisi. Työmarkkinoiden kurjistuminen kun näyttää vaan pahenevan koko ajan.
Jaa niin, yksi meistä "kuntoutujista" sai muuten puskaradion kautta töitä, ihan vain tämän "kyykytyskurssin" ansiosta.
Hyviä kokemuksia minullakin kuntouttavasta. Jos työttömyys on kestänyt pitkään niin ei paha homma mennä velvoittavaan kuntouttavaan työtoimintaan joksikin aikaa. Pitkän työttömyyden jälkeen ajatus pajalle menosta tuntuu varmaan monille aluksi vastentahtoiselta, mutta kun tottuu käymään niin ei haluaisi lopettaa. Kolmesta päivästä saa satasen ylimääräistä ja bussikortin jota voi käyttää vapaa-aikanakin. Treella tarjottiin jopa ilmainen ruoka, mutta se etu valitettavasti päättyy pian. Ainakaan siinä pajassa missä olin ei ollut varsinaista työpakkoa, mutta kyllä sitä mielellään jotain tekee jotta saa 4 tuntia kulumaan joutuisammin. Mielekkyys pajalla olemiseen riippuu paljolti ilmapiiristä. Ainakin meillä se oli erinomainen. Jokainen sai olla oma itsensä. Oli hiljaisia tyyppejä jotka eivät muille tervehdystä lukuunottamatta kommunikoineet kuin ainoastaan ohjaajalle, mutta ei heitä sen vuoksi kiusattu. Olivat varmastikin autismikirjoon kuuluvia tai muutoin sosiaalikammoisia. En välttämättä ole sitä mieltä että ketään pitäisi pajalle pakottamaan, mutta voi olla vaikeaa erotella pitkäaikaistyöttömiä kuntouttavaa tarvitsevista. Se ensireaktio kuntouttavaan kun saattaa olla negatiivinen, koska pitkittynyt työttömyys helposti syrjäyttää. Sen vuoksi loppujen lopuksi on ehkä sittenkin parempi käyttää kiristysruuvia, mikä auttaa työtöntä pääsemään omien fobioidensa yli. Kaverini määrättiin pajalle vaikka oli täysin työkykyinen. Vuoden joutui olemaan. Väärin tai ei, mutta ei kuitenkaan halunnut ottaa karenssia. Aika kuluu nopeasti ja ennemmin tai myöhemmin se kuntouttava päättyy, ja parhaassa tapauksessa sitä voi jäädä jopa kaipaamaan.
Kumma, että noita on vielä olemassa. Olisivat aivan erinomaisia säästökohteita hallitukselle. Niitä ei kukaan kaipaisi.