Mitä etuja ja haittoja on jos omakotitalo on yksikerroksinen/kaksikerroksinen?

Meillä on 2 kerrosta rinnetalossa:

Lämpö kulkee ylös. Tämä on toisaalta ihan hyvä, koska makkari on alakerrassa ja viileämmässä on hyvä nukkua.

Kodinhoitohuone ja työhuone ovat alakerrassa, sekin on ihan kiva, kun työasiat ovat poissa mielestä yläkerrassa. Samoin alakerrassa on varastotilat ja vapaa-ajan tiloja. Tykkään, kun siellä on vähän kuin omassa kuplassa. 

Yläkerrassa on lasten makkarit, keittiö ja olohuone. Tämä on hyvä ratkaisu etätyöhön, kun äänet ei kantaudu alakertaan. On myös kiva, että aktiivinen elämä keskittyy yhteen kerrokseen.

Paljon riippuu varmasti pohjan toimivuudesta, onko kivempi elellä yhdessä vai kahdessa kerroksessa ja asukkaiden elämäntyylistä. 

Ainut selvä haittapuoli kahdessa kerroksessa on, että tavaroiden etsiminen on paljon työläämpää. Tuntuu, että aina on väärässä kerroksessa kun tarvitsee jotain. Imurit, rikkalapiot ym. meillä on tuplana. 

Olen asunut yhden kerroksen talossa, mikä oli pohjan takia aivan kauheaa. Olohuone ja keittiö oli suorakulmaisen talon keskellä, huoneet kummassakin päädyssä ja vessa ihan olohuoneen lähellä. Koskaan ei ollut tilaa, missä olisi saanut olla rauhassa ja vessan sijainti niin, että vieraidenkin vessakäynnit kuului selvästi muiden ollessa olohuoneessa oli varsin kiusallista. Varmasti erilaisella pohjalla yksikerroksinenkin olisi ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu paljon pohjastakin. Kaksikerroksisessa talossa voi olla paremmin omaa rauhaa, kun keittiön ja olohuoneen äänet eivät kuulu makuuhuoneisiin. Hyvällä pohjalla näin voi olla myös yksikerroksisissakin mutta niissä helposti makuuhuoneista ainakin osa on keittiön tai olohuoneen vieressä. 

Yksikerroksinen on kivempi siivota, kun ei tarvitse kantaa imuria yläkertaan.

Imuriin kommentti, että keskuspölynimuri on keksitty ja varmaan hyvä laite. Meillä oli kaksikerroksisessa vanhassa talossa( ahdas portaikko) toinen imuri vakituiseen yläkerrassa, johon muutenkaan ei niin paljon hiekkaa ym, kulkeudu.

Meillä oli lapsuudenkodissa keskuspölynimuri ja vihasin sitä yli kaiken. Sillä oli todella raskasta siivota ja kuljettaa paksua putkea mukana. Eikä sen kasaaminen siististi ollut mitenkään helppoa. Ehk

Sama kokemus keskuspölynimurista. Järjetön letku (joka itsessään jo sähköisenä keräsi pölyä) piti purkaa asuntoon. Vei paljon tilaa kaapissa. Liitoskohta seinään piti äärimmäisen ärsyttävää, korkeaa vinkunaa, joten käytin kuulosuojaimia. Kilometrin säteellä kaikki tiesivät koska imuroidaan, sillä piti myös ulos kovaa meteliä. Sukan tms. imuroituaan sai sydän pamppaillen käydä tsekkaamassa, juuttuiko se letkun ja seinän väliin vai imaisiko imuri sen seinän sisälle. Kaiken huippuna letku oli puoli metriä liian lyhyt ylettyäkseen asunnon ihan perimmäiseen nurkkaan. Ei ikinä keskuspölynimuria minulle.

Meillä yksikerroksinen ja on ollut kätevä ja helppo. Nyt kun lapset on teinejä, toivon toisinaan kaksikerroksista. Ainakin jotenkin kuvittelen, että siellä ei kaikki äänet kuuluisi niin vapaasti kuin meillä. Mut riippunee rakennuksesta muutenkin.

Ykskerroksinen käy vauvasta vaariin. Vanhuksena saattaa tarvita kalliin porrashissin. 

Kaksikerroksisessa lämpö menee yläkertaan ja alakerrassa palelee. 

Kaksikerroksisessa jää enemmän piha-aluetta. 

Kaksikerroksisessa saattaa olla miellyttävä jaottelu huoneissa ylä- ja alakertaan. 

Esim mun lapsuudessani yhdessä talossa oli yläkerrassa makkarat ja keittiö ja olohuone. Alakerrassa suuri varastohuone ja pesutilat ja autotalli. Lasten vieraat sai olla heillä vaan alakerrassa. Vanhemmat sai olla rauhassa yläkerrassa. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen oli mielenkiintoinen ratkaisu että rinnetalossa oli makuuhuoneet ja muistaakseni saunatilat ja kodinhoitohuone alakerrassa ja olohuone ja keittiö yläkerrassa, valoisat tilat ja kiva näköala. Portaat aiheuttivat harmia taaperon kanssa jonkin verran.

Tuo tosiaan kuulostaa erikoiselta, koska yleensä rinnetaloissa yläkerta on isompi kuin alakerta. Jos tuossa talossa on ollut kaikki makkarit (kuinka monta?) + sauna alhaalla, ne ovat vieneet aika lailla pinta-alaa, verrattuna yläkertaan, jossa vain keittiö ja olohuone (joka toki on saattanut olla iso). Kuvittelisin, että ylhäällä olisi ollut ainakin yksi makkari. 

Vierailija kirjoitti:

 

Esim mun lapsuudessani yhdessä talossa oli yläkerrassa makkarat ja keittiö ja olohuone. Alakerrassa suuri varastohuone ja pesutilat ja autotalli. Lasten vieraat sai olla heillä vaan alakerrassa. Vanhemmat sai olla rauhassa yläkerrassa. 

Missä ne lasten vieraat oli, varastohuoneessa vai autotallissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään, kun yläkerrassa on enemmän sellaista "yksityistä tilaa", jonne  vierailla ei ole tarvetta mennä ollenkaan ja alakerrassa on sitten kaikki muu. 

Ei kai huoneisiin ole yhtään sen enemmän tarve mennä, olivat ne ala- tai yläkerrassa? Tarkoititko tosiasiassa sitä, että ystäväsi ovat niin uteliaita, että kulkevat katsomaan läpi makkarit ja muut tilat, jos ne ovat alakerrassa? Vika ei ole huoneen sijainnissa vaan ihmisissä tuossa tapauksessa. En minä ainakaan mene toisten makkareihin ellei varta vasten viedä katsomaan. 

Ihmisissä on se uteliaisuus joillakin kovin suurta. Tuli eka kerran vieraita, jotka eivät olleet käyneet meillä, niin hyvin pian alkoi kysely, että mitä tuon oven takana on. Ja sitten piti vielä nuohota sauna ja iso varasto.

Okei, eli yhden kerran teille tuli uteliaita vieraita. Kannattaa tosiaan suunnitella oma elämä sen mukaan.