Miten autismi voi näkyä 1,5-vuotiaalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei reagoi, kun kutsuu nimeltä. Ei ota katsekontaktia, eikä hymyile. Ei ole kiinnostunut leluista, ei leiki normaalisti. Saattaa käyttää leluja eri tavalla, kuin pitäisi. Esim. litteää pyöreää lelua pyörittää, vaikka opettaisi sen oikean tarkoituksen. Tai laittaa kaikki lelut jonoon lattialle. Vaikeita uniongelmia, eikä nuku päiväuniakaan kunnolla, vaikka nukkuisi yöllä vain esim. 6 tuntia.

Oot sitten vähäjärkisen pykännyt lisää elätiksi.

Lähdes nyt häijy nat*ijunt*i muualle aikuisten keskustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän isompana ne diagnoosit taitavat tulla. Toki äiti voi huomata jotain.

*Toki äiti hakee diagnoosin tukien takia. 

Hetken huuma, rahaaaaa.... Lapsella leima papereissa lopun elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen,  että on tämä autismidiagnosointi jotenkin muotia,  kun monet julkisuuden henkilötkin sanovat itsellään olevan. 

Autismi todetaan lapsella jo 2-3 iässä. 75 % heistä on kehitysvammaisia. Eli eivät opi puhumaan, kuivaksi, kävelemään, syömään normiaikaan ikäisiinsä verrattuna.

Tällainen vähättelevä asenne on todella huolestuttava ilmiö. En ota enää vakavasti ihmisiä, jotka väittävät milloin minkäkin olevan muotidiagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen,  että on tämä autismidiagnosointi jotenkin muotia,  kun monet julkisuuden henkilötkin sanovat itsellään olevan. 

Autismi todetaan lapsella jo 2-3 iässä. 75 % heistä on kehitysvammaisia. Eli eivät opi puhumaan, kuivaksi, kävelemään, syömään normiaikaan ikäisiinsä verrattuna.

Tällainen vähättelevä asenne on todella huolestuttava ilmiö. En ota enää vakavasti ihmisiä, jotka väittävät milloin minkäkin olevan muotidiagnoosi.

Lisään vielä, että aikuisia autisteja, joilla ei ole diagnoosia on pilvin pimein. Autismia ei aiemmin tunnettu ollenkaan. Monet aikuiset autistit ovat high function autisteja, jotka ovat maskanneet koko elämänsä. Autismi voidaan diagnosoida vanhempanakin, nytkin menee läpi seulan moni lapsi nenttinä syystä tai toisesta. Joskus vanhemmat eivät halua diagnoosia tai koe, että lapsi tarvitsee tukitoimia, jos oireet ovat lievät. Joten tilastosi ja lukusi koskevat vain heitä, jotka on diagnosoitu.

Räpyttelin käsiä ja punoin hiuksia.

Olin nirso ruuan suhteen ja nukuin huonosti.

En ollut kiinnostunut leikkimään oman ikäisten tyttöjen kanssa, viihdyin parhaiten aikuisten ja oman ikäisten poikien seurassa jo sieltä alle 2-vuotiaasta. Aloin saada naispuoleisia, oman ikäisiä ystäviä vasta lukiossa.

En ollut kiinnostunut leluista, vaan piirsin mieluummin. Vanhempieni muistikuvan mukaan en kasannut tavaroita jonoihin ja pinoihin, mutta minua ei saanut keskeyttää kun piirsin. Muuten sain raivarin. 

Olin muutenkin itkuinen vauva ja lapsi, perheen ja suvun kesken olin känkkäränkän maineessa (ja sitä Mikko Alatalon laulua lälläteltiin mulle koko ajan). Tietyt äänet ja hajut saivat mut täysin pois tolaltaan.

Muuten eräs edesmennyt sukulaiseni, jota ei koskaan diagnosoitu, ei imenyt vauvana rintaa! Siis millä ihmeellä hän eli sitten?! Hän oli jälkikäteen mietittynä hyvin stereotyyppinen autistimies. Itse sain autismin ja ADHD:n diagnoosin vasta yli 30-vuotiaana yli 10 vuoden erinäisten tutkimusten jälkeen.

Meillä oli töissä 1v hoitoon tulleet kaksoset ja toinen dg autistiseksi 3v. Ero heissä keskenään ja dg lapsen ero muuhun ryhmään oli huomattava. Sisarus kasvoi ja kehittyi muiden kanssa, toinen ei ja kehitys laahasi sekä oli räpyttelyä yms tyypillistä. Samoin oli toisen 3v dg saaneen kanssa, tuli meille 2v ja kehitys omia latujaan. Asia oli pantu merkille muuallakin. Tottakai pikkulapsilla muutenkin on eroja ja kehitys kulkee eritahtia jne, mutta nuo kaksi olivat oma juttunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen,  että on tämä autismidiagnosointi jotenkin muotia,  kun monet julkisuuden henkilötkin sanovat itsellään olevan. 

Autismi todetaan lapsella jo 2-3 iässä. 75 % heistä on kehitysvammaisia. Eli eivät opi puhumaan, kuivaksi, kävelemään, syömään normiaikaan ikäisiinsä verrattuna.

Tällainen vähättelevä asenne on todella huolestuttava ilmiö. En ota enää vakavasti ihmisiä, jotka väittävät milloin minkäkin olevan muotidiagnoosi.

Lisään vielä, että aikuisia autisteja, joilla ei ole diagnoosia on pilvin pimein. Autismia ei aiemmin tunnettu ollenkaan. Monet aikuiset autistit ovat high function autisteja, jotka ovat maskanneet koko elämänsä. Autismi voidaan diagnosoida vanhempanakin, nytkin menee läpi seulan moni lapsi nenttinä syystä tai toisesta. Joskus vanhemmat e

Usea, ns normaali ihminen "näyttelee" muille ihmisille yms. Sitä kutsutaan käytökseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai arkea helpotetaan lapsen tarpeiden mukaan, ja autetaan lasta kaikin mahdollisin tavoin diagnoosista riippumatta. Kyllä silti särähtää pahasti korvaan kun esimerkiksi päiväkodin tädit ja opettajat puhuvat lapsesta autistisena, vaikka mitään diagnoosia ei ole vielä asetettu, ja myöhemmin tutkimusten perusteella diagnosoidaankin esimerkiksi add ja kehityksellinen kielihäiriö. Kyllähän jo tässä ketjussa on useita esimerkkejä, miten ihmiset muutaman yksittäisen piirteen pohjalta ovat aivan varmoja, että niiden perusteella voi jo sanoa että lapsi on autistinen.

Autismi ei ole sairaus, asiasta pitää voida puhua, ilman, ettäs särähtelee korviin. Autismin kirjon janalla on paljon ihmisiä, ja useimmiten heitä auttaa parhaiten se, että ottaa huomioon erityispiirteet. Sitä yritän tässä saada läpi. Joillekin sa

Jep jep. Satunpa minäkin tietämään asiasta jotain, kun itse teen työkseni neuropsykiatrista erotusdiagnostiikkaa. Vähän väliä törmään verkostoneuvotteluissa siihen, että päiväkodin tai koulun henkilökunta leimaa lapsen autistiseksi, vaikka lapsi on vasta tullut tutkimuksiin. Ei ole ollenkaan harvinaista, että kyse onkin lopulta jostain ihan muusta. Kyllä se on perheitä kohtaan väärin, ja joidenkin kohdalla ihan traumatisoivaakin, kun joku ope sanoo suoraan esimerkiksi, että lapsesi on niin vahvasti autistinen, että siksi on näitä tiettyjä ongelmia. Voisivat ihan vaan pitäytyä siinä niiden pulmien kuvaamisessa, ilman että millään tavalla ottavat kantaa siihen, mistä nämä pulmat johtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Usea, ns normaali ihminen "näyttelee" muille ihmisille yms. Sitä kutsutaan käytökseksi.

Miten tämä liittyy aiheeseen? Googlaa termi maskaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puutteellinen kontakti on yleisin ja monesti helpoin merkki. Lapsi ei ota katsekontaktia, ei mitenkään jäljittele vanhemman puhetta, eleitä, ei ilmeile takaisin. Muistan pojan joka ei esim pelannut palloa mitenkään vastavuoroisesti. Kun heitin niin katseli vain muualle kun pallo viuhui ohi.

Tämä on jo syvästi autistinen. Sitten on paljon lievempiä tapauksia mutta kuitenkin kirjolla.

Tämä voi olla myös hyvin älykäs lapsi jota eivät vain pallot kiinnostele. Eivät kaikki tykkää pallopeleistä. Toiset suorastaan inhoavat niitä.

Poika nukkui ja söi tosi huonosti. Oli itkuinen. 11 kk alkaen alkoi vähenemään hellyydenosoituksiin vastaaminen. Toisti pitkiä lainauksia lastenohjelmista tai puheesta, muuten ei oikein ollut omaa puhetta. Meinasi syödä kaikkea sopimatonta ja tunki tavaroita suuhun niin, että kokoajan oli vahdittava, ettei tukehdu. Tykkäsi hakata päätä lattiaan ja samalla nauroi. Räpytti myös käsiä. Ei reagoinut oikein kipuun, tai kylmään. Isompana tuli pahoja raivareita. Ihmettelin jo vauva-aikana mikä on vialla ja kun kirjoitin tänne, joku epäili poikaa autistiksi.

Diagnoosiksi sai kuitenkin autistiset piirteet ja kielellinen erityisvaikeus (paha). 5-vuotiaana puheterapiaa saatuaan normalisoitui ja nykyään on kuin toinen, oikein hyvä poika. Hyvä koulussa ja kavereitakin on.