Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun on vaan niin loppu
16.03.2007 |
Mitä tehdä? Mistä pyytää apua?
Käyn töissä, se onkin ainut asia mitä jaksan tehdä. Muun ajan mielelläni olisin vaan. Mikään ei tunnu enää miltään, en tule mistään iloiseksi enkä surulliseksi. Tuntuu ettei huomisessa ole mitään odottamisen arvoista. Parisuhde on, mutta kuinka pitkään? Mies ei jaksa ymmärtää kun mikään ei kiinnosta. En jaksa olla sosiaalinen, ystävyyssuhteet on oikeastaan kokonaan unohtuneet.
Koskee joka paikkaan, käsiä ja selkää särkee, närästää. Olen ruma ja tyhmä ja lihava, tuntuu että kaikki naureskelee selän takana, ne ystävätkin vaikkei todennäköisesti niin olekkaan.
Mikään ei enää kiinnosta. Ei sisustaminen, harrastukset, ihmisten tapaaminen, ei kertakaikkisesti mikään. Töissä teen saman verran kuin ennenkin, vaikka väsyttää aina ja on vetämätön olo.
Itsetuhoisia ajatuksia ei ole, mitä nyt joskus käy mielessä ettei paljoa harmittais jos jotain sattuis. Ei jaksa kiinnostaa sekään. En oikein tiedä mitä tekis. Lääkärille en haluais, koska saikkuun ei ois varaa, olen pätkätyöputkessa.
Kommentit (3)
Mene ihmeessä lääkärille juttelemaan asioistasi. Voi olla, ettet edes tarvitse kovin pitkää sairaslomaa. Kuulostat masentuneelta, mutta jos jaksat olla töissä, niin lääkitys ja terapia yhdessä voivat auttaa jaksamaan siten, että pystyisit yhä säilyttämään työpaikkasi.
Sinä itse olet tärkeä. Tiedän, että ajatus työpaikan säilyttämisestä voi olla se pinnalla pitävä juttu, joten voit ihan hyvin yrittää käydä töissä ja hoitaa asioita kuntoon yhtä aikaa.
Tsemppiä! Apua saa vain kun sitä itse osaa pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsia, ihan kahdestaan miehen kanssa ollaan. Ei ole lääkitystä, pari kuukautta sitten kävin lääkärissä samojen oireiden takia (nyt vaan ovat pahempia) ja nostettiin kilpirauhaslääkitystä (thyroxin). Lääkäri tosin kyseli jo silloin mahdollisesta masentuneisuudesta.
Olen niin paljon kuullut " kauhutarinoita" näistä masennuksen takia saaduista sairaslomista, jonka jälkeen työsuhde ei jatku... Oikeastaan ainut valoisa asia elämässä on tällä hetkellä se, että jossain vaiheessa on mahdollisuus saada vakituinen työ. Mutta mitä sekään muuttaa, toisaalta? Samaa paskaa, harmaata viivaa päivästä toiseen. Ap
Alue: Aihe vapaa
Itsekin tiedän tuon pätkätyöputken; ei siinä pahemmin ruveta käymään omia ongelmia läpi, mikäli seuraavaa pätkää hinkuu. On vain jaksettava.
Minäkin olen ollut samassa jamassa. Tosin olin silloin äitiysvapailla ja sain luvan kanssa romahtaa: itse asiassa äitinä saa hyvää hoitoa masennuttuaan, koska kaikki tahot (nla, sairaala) haluavat auttaa pikkulapsen äitiä!
Mutta siis. Masennukseltahan tuo kuulostaa. Syötkö mitään lääkettä? Minulla jo lääkitys auttoi jonkin verran, terapia tosin enemmän.
Tsemppiä sulle! Meistä niin monet tunnistaa nuo sinun juttusi. Itse olen ollut aivan samoissa fiiliksissä. Ja tämä pätkätyöhelvetti ei muuten auta asiaa pätkän vertaa.