Yli puolet avioliitoista päätyy eroon. Miten olet varautunut eroperhearkeen?

Me olemme ne tilastojen mukaan kriittiset vaiheet jo eläneet läpi ja liitto on kestänyt kohta 25 vuotta. En varaudu eroon, vaan nautin tästä hetkestä ja toivon, että saan elää rakastamani, hyvän miehen kanssa loppuelämäni. Vielä hän halaa ja suukottaa joka aamu, joten ei huonolta näytä.

N52

Suunnittelin ja kävin läpi eroani jo siitä saakka kun kuopus meni rippikouluun. Sitten kun varmistui muutto kotoa opiskelupaikkakunnalle, niin vein eropaperit käräjäoikeudelle.

Vierailija kirjoitti:

Pyrin kontrolloimaan miestä ja hänen menemisiään kaikin mahdollisin keinoin. En kehu häntä vaan muistan väheksyä tekemisiään ja pyöritellä silmiä. Huomauttelen ja nalkutan usein. Pihtaan seksiä, suihinotot lopetin heti kun ensimmäinen lapsi syntyi. 

Uskoisin että näillä tehokkaiksi havaituilla toimilla saan varmistettua eron. Erossa pyrin sitten maksimaaliseen taloudelliseen hyötyyn itselleni.

Kuulostaa juuri siltä, mitä ex-vaimoni teki. Toiseen ketjuun kirjoitin hiljattain, miten hän oli elämäni suurin virhe. 

Ihan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin elämän "yllätyksiin". Suhteuttamalla menoni tuloihin niin, että pärjään, kun tulot esim laskee.

- omat tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen säästänyt salatilille mukavan summan uutta alkua varten. Muija luulee, että laitan kaikki rahat harrikkaan ja mersuun.

Ei auta salatili jos ei ole avioehtoa. 😆😆😆

Auttaa, jos tili on Sveitsissä...

No nyt on villi fantasia 🤸

Elämä muuttui helpommaksi ja jäi paljon enemmän palkasta käteen ja käytettäväksi. Lapset hoitaa vaikka vasemmalla kädellä kun on yksi huollettava vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme ne tilastojen mukaan kriittiset vaiheet jo eläneet läpi ja liitto on kestänyt kohta 25 vuotta. En varaudu eroon, vaan nautin tästä hetkestä ja toivon, että saan elää rakastamani, hyvän miehen kanssa loppuelämäni. Vielä hän halaa ja suukottaa joka aamu, joten ei huonolta näytä.

N52

Potkisin heti tuollaisen pusuttelijan hevon kuuseen. Aikuinen ihminen sentään.

Eihän se ero sieltä tulla tupsahda aivan yllättäen. Parisuhde vaatii työtä, se on kahden kauppa. Jokainen voi vaikuttaa siihen ihan itse.

Parasta varautumista on varmaan oman ammatin ja työn hankkiminen, eli ei ripustaudu kehenkään vaan seisoo omilla jaloillaan.

Olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta, molempien vanhemmat ovat pysyneet yhdessä loppuun sakkaa, samoin sisaruksemme. Itse asiassa sukulaisissamme ei ole avioeroperheitä lainkaan, yksi serkkuni on eronnut, hän on käytännössä ainoa.

Olemme pääsääntöisesti semmoista jalat maassa -porukkaa.

Olen eronnut. Mies ei lapsia halunnut. Taloudellisesti tulin hyvin toimeen. Ex kun ei pahemmin yhteisiä laskuja maksanut, ja kaikki kaatui minulle. Omat laskuni olivat sitten pienet. 

Näin: ei puolisoa, ei lapsia, ei perhettä...

Niin... sitten taas vertailun vuoksi lähes kaikki avoliitot joissa ei mennä naimisiin päätyvät eroon. Kun puhutaan vuosikymmeniä kestäneistä, elämän ehtoopuolelle asti selvinneistä parisuhteista, 99% ovat naimisissa. 

Vähän kuin vasenkätisyys, jokainen meistä varmasti tietää jonkun pariskunnan joka on pitänyt yhtä 30+ vuotta ilman naimisiinmenoa, mutta ne ovat silti hyvin, hyvin vähemmistöä. Tyypillisesti avoliitoissa olevat joko päätyvät eroon tai menevät naimisiin. 

Voisi siis sanoa, että vaikka 50% avioliitoista päätyy eroon, niin 99% pitkistä suhteista päätyy eroon ilman avioliittoa. Avioliitto ei siis lisää eron todennäköisyyttä vaan vähentää sitä.

1. En synnyttäisi miehen omistukseen ellei mies ole naimisissa kanssani satavarmalla tavalla ja läpäise luonnetestiä.

Ai syntyvyys romahti eikä tullut lapsia? Voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ero sieltä tulla tupsahda aivan yllättäen. Parisuhde vaatii työtä, se on kahden kauppa. Jokainen voi vaikuttaa siihen ihan itse.

Parasta varautumista on varmaan oman ammatin ja työn hankkiminen, eli ei ripustaudu kehenkään vaan seisoo omilla jaloillaan.

Olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta, molempien vanhemmat ovat pysyneet yhdessä loppuun sakkaa, samoin sisaruksemme. Itse asiassa sukulaisissamme ei ole avioeroperheitä lainkaan, yksi serkkuni on eronnut, hän on käytännössä ainoa.

Olemme pääsääntöisesti semmoista jalat maassa -porukkaa.

Avioehdossa vio sopia myös mahdollisen eron jälkeisestä elatuksesta. Jos mies ei suostu tähän niin selvää että tietää jo etukäteen että aikoo vain pumpat naisesta lapset ja potkaista tämän ojaan, eikä sellaiselle miehelle kannata synnyttää yhtäkään ä pärää.

Varauduin olemalla tekemättä avioehtoa.

Kuulumme siihen eroamattomien puoleen. Sattui kohdalleni oikea ihminen ensi yrittämällä. Joskus sokea kanakin löytää kultajyvän. Elämä on ollut 50 vuotta "tavallista".