Voiko kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa ilman,että olisi koskaan päätynyt sairaalahoitoon?

Ei kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevia kopiteta, ellei se maaninen vaihe ole ole ihan hillitön.

Tyyppi II:ssa on hypomanioita. Lievempiä maniajaksoja jotka ei useinkaan johda sairaalahoitoon.

Työkaverillani on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja ainakin hän on pärjännyt sairaslomilla ja lääkkeillä ilman osastohoitoa.

ei oo oikee tauti tommonen se on kaikki vaa sun mielikuvitusta. Valtio yrittää hallita lampaita keksimällä sairauksia tyhjästä. ESIM:(KORONAVIRUS)

En ole koskaan ollut osastohoidossa, mutta diagnoosi löytyy. Enkä nyt viimeiseen 10 vuoteen ole edes syönyt lääkkeitä, sairaus on remissiossa. 

Vierailija kirjoitti:

Työkaverillani on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja ainakin hän on pärjännyt sairaslomilla ja lääkkeillä ilman osastohoitoa.

äläpä höpötä. SINÄ otit varmaan korona rokoituksen ja sinussa on nyt mikrosiru joka hallitsee aivojasi. :)))

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut osastohoidossa, mutta diagnoosi löytyy. Enkä nyt viimeiseen 10 vuoteen ole edes syönyt lääkkeitä, sairaus on remissiossa. 

Miten sinulla oireili ennen remissiota? Olitko minkä ikäinen kun sairastuit?

Tyypin II oireet harvemmin johtavat sairaalajaksoihin. Itse olisin varmaan selvinnyt pelkän kaksisuuntaisen kanssa ikinä edes näkemättä lääkäriä asian tiimoilta, mutta päällekkäiset ongelmat johti lopulta pikku kopitukseen.

Orientoitumalla pääsee siihen maaniseen tilaan, eikä vaadi lääkitystä saati sairaalahoitoa, mutta pitää ymmärtää lopettaa ajoissa ettei jää päälle. 

Mulla on taito nähdä kenellä on ja kenellä ei se sairaus, silmistä näkee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut osastohoidossa, mutta diagnoosi löytyy. Enkä nyt viimeiseen 10 vuoteen ole edes syönyt lääkkeitä, sairaus on remissiossa. 

Miten sinulla oireili ennen remissiota? Olitko minkä ikäinen kun sairastuit?

 

Olin 22v kun sairastuin, se tapahtui käytännössä yhdessä päivässä kun tein ensimmäistä kertaa kaksi yövuoroa töissä enkä saanut unta niiden välissä, enkä sitten enää niiden jälkeenkään. Siitä eteenpäin kesti puolisen vuotta maanista kautta, en juuri nukkunut enkä syönyt, jätin poikaystävän ja tein 15 tuhatta euroa velkaa. Jäin pois töistä kun en pystynyt keskittymään enkä malttanut olla siellä, kun oli niin paljon nähtävää ja koettavaa. Sitten tuli romahdus, hirveä masennus ja morkkis, enkä saanut vieläkään nukuttua ja alkoi tulla psykoottista oireilua, en erottanut valvetta unesta ja kuulin kissan maukumista koko ajan sekä tuntui kuin ihon alla olisi kihissyt ötököitä. Siinä kohtaa otin yhteyden lääkäriin, josta sain diagnoosin, lääkkeet ja keskusteluapua. Lääkkeitä vaihdeltiin muutamaan kertaan, sairastelin vielä muutaman lyhyemmän hypon ja sekamuotoisen kauden ennen kuin sairaus tasaantui pelkäksi masennukseksi. Olin avohoidossa n. 2 vuotta. Sen jälkeen palailin työelämään, masennuskin lopulta muutaman vuoden päästä väistyi kokonaan ja nyt olen elänyt normaalia onnellista rutiinintäytteistä elämää sen kymmenisen vuotta ja koko homma tuntuu lähinnä pahalta unelta. Mutta tiedostan, että sairaus on olemassa ja voi puhjeta uudelleen, jos menee taas vaikkapa vain unet sekaisin tai tulee iso elämänkriisi. 

Omassa suvussa parilla on ollut diagnoosi, ja kumpikin kyllä joutunut osastolle rahoittumaan. Tätähän ei välttämättä alkuun diagnosoida kaksisuuntaiseksi, vaan voidaan luulla masennukseksi tai burnoutiksi.

Toisaalta tämä voi kyllä saada alkunsa siitä burnoutista. Ensin henkilö tekee liikaa töitä, seuraa burnout ja masennus. Kun maaninen vaihe iskee seuraavan kerran, niin saadaan diagnoosi.

Voi myös iskeä päälle jo verrattain vanhalla iällä, kuten yli 40 vuotiaana. Nuorempana ei ehkä ole huomattu vaivaa.

Normi elämisen ongelmia. Menee ohi itsekseen.

Et voi olla tosissasi. Mikä ihme saa kuvittelemaan, että kaikki kaksisuuntaista sairastavat joutuisi sairaalaan? 

Mun äidillä on kaksisuuntainen eikä hän ole koskaan ollut sen vuoksi sairaalassa. 

Voi. Itselläkin on, enkä ole edes 20 vuoteen syönyt siihen lääkkeitä. En ole koskaan ollut osastohoidossa. Mun sairaus ilmenee lähinnä hypomanian ja velttojen/aikaansaamattomien kausien vaihteluna. Ainoa syy miksi edes aloin selvittämään mikä on, on kun työelämässä homma vaihteli loputtoman vitkastelun ja saamattomuuden ja yötä päivää apinan raivolla tekemisen välillä. Tuli lopulta sellaisena saamattomana kautena varoitus, ja ihan syystä koska en tehnyt oikein mitään viikkoihin. Bipolaarihäiriöhän se sitten oli syy miksen välillä saa tehtyä ja välillä saan ihan hurjilla tehoilla. Mutta ei mulla se juuri mitään muuta vaikuta kuin työssä, tai no hypomaanisena vapaa-ajalla joskus olut ja juhlinta maistuu vähän enemmän myös, mutta ei ongelmaksi asti.

Voi.