Melkein sorruin enkä edes kadu.

Meinasi hieman lipsahtaa yhden puolitutun miekkosen kanssa (alkoholilla oli vaikutusta asiaan). Olen ollut naimisissa 20 vuotta enkä ole ikinä ollut uskoton tai edes miettinyt pettämistä vaihtoehtona. Liitto on kaikin puolin hyvä. Jostain ihmeen syystä kuitenkin asia eteni tämän puolitutun(josta en varsinaisesti edes pidä) kanssa, mutta isossa seurueessa iltaa vietettiin ja jostain syystä juteltiin ja tanssittiin varsinkin loppuilta kahdestaan. Olisi halunut kanssani sänkyyn, edes nukkumaan mutta siitä onneksi kieltäydyin. Mutta hetken siis mietin että miltä se tuntuisi. Kuinka sen voisi vaan tehdä ja toivoa ettei kukaan saisi koskaan tietää. No, aina kai näistä jää kuitenkin kiinni. Ja syyllisyys varmasti kalvaisi. Mutta luulin että tuntisin syyllisyyttä tästäkin, aina on ollut periaate että en tee mitään sellaista mitä en voisi miehelleni kertoa. Nyt se raja ylittyi.

Huomaan hämmästyksekseni, että olen ollut paljon iloisempi tämän tapahtuneen jälkeen, jotenkin mahan pohjassa kipristää jännityksestä kun ajattelen tätä miestä (josta siis en edes pidä). Ja mietin millaista SE olisi ollut. Ja selaan instassa hänen kuviaan useita kertoja päivässä. En ymmärrä yhtään itseäni, mikä minuun on mennyt ja meneekö tämä pian ohi. Ehkä olen vain tylsistynyt, vaikka tykkään turvallisesta elämästäni, niin tämä toi jännitystä jota ehkä sitten kuitenkin olen kaivannut? Missään nimessä en aio pettää, mutta onhan tämäkin tietysti jo väärin kun olin sellaisessa tilanteessa jossa pettäminen olisi voinut tapahtua.

Mutta luulin ettei tällaista voisi sattua minulle, muille vaan. Enkä tiedä miksi kirjoitin, pakko kai vaan saada kerrottua jollekin..