Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Epäilen, että miehelläni on jotain psyykkistä ongelmaa, johon tarvitsisi apua!

Vierailija
16.03.2007 |

Viimeisen parin vuoden aikana hän on alkanut muuttua kummalliseksi, lievästi vainoharhaiseksi. Jatkuvasti pelkää jotain sairautta, on siis luulosairas. Pelot kohdistuvat sairauksiin, eivät vielä ainakaan muuhun elämään.



Tähän asti olen vaan ajatellut asiaa jotenkin puolittain vitsinä, mutta enää se ei ole sitä. Hän harrastaa erästä urheilulajia ja sai sen tiimoilta erään oikean vamman itselleen. Tiedän, että hän oli jo suhteemme alkuaikoina kova tarkkailemaan kaikkia oireita, lihaksia, jänteitä yms milloin mitäkin näpläämässä. Silloin ajattelin, että se on tärkeää sen takia, että urheilujuttu oli niin tärkeä hänelle ja pelkäsi, että joutuisi lopettamaan sen.



Nyttemmin on alkanut laajeta tämä homma muuhunkin kuin urheiluvammojen tarkkailuun. Viimeisen vuoden aikana hän on valehtelematta epäillyt itsessään vaikka mitä:



-päänsärkyä, kun oli töissä stressiä ja pitkää päivä : aivokasvain, kävi neurologilla, mutta ei passitettu edes tutkimuksiin sen kummemmin



-parin viikon nuhakuume yms: meni heti lääkäriin parin päivän jälkeen ja yksityisllä ottivat kaikki verikokeet : virusflunssa



-vatsatauti ( ripuli + yrjötauti ja lievä kuume): meni heti seuraavana aamuna lääkärille. Passittivat kotiin lepäämään.



-rasvapatti alaselässä: hänen mielestään selvä imusolmukesyöpäepäily, josta kävi työpaikkalääkärillä. Poistettiin paikallispuudutuksessa ja viaton rasvapatti. Mies heti paasasi siitä, miten Saku Koivullakin oli syöpä yms ja oli varma, että hänellä on syöpä.



-Vime viikolla mies sanoi, että näkökyky on heikentynyt pikkuhiljaa, tarttis uudet lasit. Tänään sanoi, että ensi viikolla ei mene harjoituksiin yhtenä päivänä, koska menee silmälääkärille ja on jo varannut ajankin sinne!!!!!!! Hänen suvussaan on kaihia ja nyt mies on saanut päähänsä, että hänellä on harmaakaihi.



Yhdessäolomme aikana eli kuluneen viiden vuoden aikana miehelleni on lisäksi tehty gastroskopia, astmakokeita, allergiatestit, muistaakseni paksusuolentähystyskin. Ai nin ja sydänfilmissä kävi, kun halusi tietää, että ovatko sydäntuntemukset jotain vakavampia rytmihäiriöitä.



Ikinä ei ole löydetty mitään sen kummempaa mistään.



Tää ei ole enää normaalia. Mies käy joka kerta yksityislääkärillä, yleensä ei edes työpaikkalääkärillä, ja rahaa palaa. Siellähän otetaan aina kaikki kokeet, jos vähänkin vihjaa jotain. Tää silmälääkärihomma on nyt kaiken huippu.



Ainut, missä mies ei ole ikinä käynyt, on psykiatri.



Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
16.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuten psyykkiset ongelmat on varmaan ainoita joihin luulosairaat ei sairastu : D

Vierailija
2/4 |
16.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun äidillä sama homma - ollu niin kauan kuin muistan ja iän myötä on pahentunu. Samoin kaikenlainen stressi pahentaa tilannetta ja äiti on valitettavasti suorastaan erikoistunut hakemalla hakemaan niitä stressijuttuja elämäänsä.



Äidiltä on kanssa viimesen kahden kuukauden aikana on otetty mm. maksa- ja kilpirauhaskokeet. Tehty useamman ruumiin osan magneettikuvaus. Useampia ultrauksia. Aivan käsittämättömän määrä rahaa palaa tämän ihmisen aivan turhiin tutkimuksiin. Ja lääkärit ei uskalla olla tutkimatta, kun tämä niin vakaumuksella selittää oireitaan ja näyttää todella kipeältä ja kärsivältä. Ja eihän sitä tiedä, vaikka joku oire oliskin ihan oikea. Yksi ylilääkäri hälle tarjosi tuota psykiatrin luona juttelemista ja siitäkös äiti metelin nosti.



Tää " sairastelu" on myös selkeästi huomionkeräys ja hallitsemismuoto äidilleni. Pompottaa isääni ja veljeäni aivan miten haluaa tän " sairastelun" varjolla. Mulle ei enää mee läpi. Totesin joskus 25- vuotiaana, että koko lapsuuttani ja nuoruuttani varjosti pelko siitä, että äiti kuolee (kun hällä aina kanssa kaikki oireet tarkottaa heti syöpää, aivokasvainta jms.). En jaksa enää välittää, jos on kipee niin on kipee, kohtelen häntä ihan samoin kuin muitakin ihmisiä enkä juokse joka vinkasuun palvelemaan ja palvomaan ja voivottelemaan ja itkemään kuinka oi voi olis aivan hirveetä, jos hän nyt vakavasti sairas.



Eli vaikea homma, voithan koettaa jutella miehellesi, mutta ei välttämättä mee perille...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
16.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja se pelko on aivan todellinen. Hänellä on omasta mielestään ollut vaikka mitä ja asiaa ei auta se, että käy nettipalstoilla lukemassa oirelistoja. Viimeksi näin hänet jouluna ja silloin hän jonotti johonkin tutkimuksiin käsien puutumisen takia. Ja kuinkas ollakaan, hän epäili ms-tautia. Itse en ole nyt siskoni kanssa jutellut, mutta äitini sanoi, että ei löytynyt mitään. Ja sen tiesinkin jo. Niin hiton montaa juttua hän on epäillyt, että oksat pois. Oikeastaan ei tule mieleen mitään, mitä hän ei olisi pelännyt. Kaikki syövät yms on läpikäyty. Raskausaikanaan hän kävi myös varmaan 10 kertaa lääkärissä milloin mistäkin ja mitään vikaa ei löytynyt sikiön voinnista eikä hänestä itsestään.

Vierailija
4/4 |
16.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kotipuoskarin diagnoosi: Persoonallisuushäiriö.