Asuin lapsena omavaraistaloudessa

Kurjuudessa eläminen on ainoaa oikeaa omavaraisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Kurjuudessa eläminen on ainoaa oikeaa omavaraisuutta?

Siinä on kysymys elossaolosta, köyhän omavaraisuudessa.

Onko köyhyys ja kurjuus hyveitä?

Se oli köyhyyttä se, ei omavaraistaloutta. 

nimim. 5 henk./25 neliön harmaassa mökissä. 

Ei omavaraistalous tosiaan tarkoita kurjuutta ja köyhyyttä automaattisesti. Eikä kurjuus ja köyhyys omavaraistaloutta.

Aika suurelta osalta minä myös. Joka ikinen päivä oli ruuaksi oman maan perunoita ja oman suojärven haukea paistettuna. Tai isän ampumaa hirveä. Juomaksi omasta navetasta maitoa. Talo lämpeni oman metsän puilla.

Muualta tarvittiin sähköä taloon ja polttoainetta kuljettamaan traktoria ja autoa. Myös mehutiivistettä peittämään kaivoveden paha maku. 

Vierailija kirjoitti:

Onko köyhyys ja kurjuus hyveitä?

Ilman kärsimystä ei ole onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Aika suurelta osalta minä myös. Joka ikinen päivä oli ruuaksi oman maan perunoita ja oman suojärven haukea paistettuna. Tai isän ampumaa hirveä. Juomaksi omasta navetasta maitoa. Talo lämpeni oman metsän puilla.

Muualta tarvittiin sähköä taloon ja polttoainetta kuljettamaan traktoria ja autoa. Myös mehutiivistettä peittämään kaivoveden paha maku. 

 

Aloittajan kodissa ei ollut sähköä ja polttoainetta tarvittiin öljylamppuihin ja puintiaikaan polttomoottoriin joka käytti puimakonetta. Ei sentään varstoilla puitu.

Kaupassa käytiin harvoin, kahvi, suola, tupakka , olivat ostokset,  kun ei enää kessua viljelty.  Mahdollisesti riisiä joskus tai makaroonia. 

Mekin pitkälti, puutetta ei ollut kyllä mistään. Kaikki juurekset kasvatettiin itse, kasvimaa oli valtava, maito omista lehmistä ja siitä jatkojalostettiin juustoa ja jogurttia, kala läheisestä järvestä. Talomme oli kyllä ihan kiva, 80-luvulla rakennettu tiilitalo. 

Vierailija kirjoitti:

Kurjuudessa eläminen on ainoaa oikeaa omavaraisuutta?

Oikea omavaraisuus ei ole välttämättä kurjuutta, mutta työlästä se on . 

Lapsena olin  mummolassa johon ostettiin suolaa, sokeria, kahvia, jauhoja ja valopetrolia. Ja tietenkin vaatteita, pesuaineita ym. Rahaa niihin saatiin maito- ja perunanmyyntitilistä ja pappa kävi hevosen kanssa metsätöissä. Ei siis täysin omavaraisia oltu.  Meillä ei ollut edes kaasuhellaa ja valoja niin kuin naapurissa, sähköstä puhumattakaan. Lähes kaikki talon huonekalut ovat vieläkin itse tehtyjä, eli edellisten sukupolvien puuseppien tekemiä. Ennen minun olemassaoloa siellä ei ollut kuin mummon "kirjoituspöytä" ja pari muuta ostettua huonekalua, joita silloin pidettiin arvokkaimpana. Jos tänä päivänä kysytään, minulle arvokkain huonekalu on mummon isän tekemä keinutuoli.

Vierailija kirjoitti:

Kurjuudessa eläminen on ainoaa oikeaa omavaraisuutta?

Siihenhän se johtaa? Omavarainen voi olla ruoan suhteen, mutta ei esim kännykän, telkkarin, viihdepalveluiden, merkkivaatteiden, ravintolakäyntien tms suhteen. Omavaraisuus vie niin paljon aikaa, että mitään ihmeellistä uraa eli rahanlähdettä ei välttämättä ole. 

Minä olin lapsena omavaraisessa kodissa, puutalo, ei sisävessaa, itse kasvatettu kasvikset juurekset liha maito ja munat, kerätty sienet ja marjat. Säilöntää ja kitkemistä ym. Jauhot ostettiin, leipä leivottiin itse. Appelsiineja ja kahvia yms ostettiin. Vanha auto oli. Se on työtä ihan vuorotta mutta mun vanhemmat valitsi niin. Se oli kasaria kun jokaisella ei vielä "kuulunut" olla omaa kännykkää jne.