Lasten isä ei huoli lapsia enää kylään...
Mitä pitäisi tehdä? Onko vastaavasta kokemusta? Etenkin vanhimmalla on kova ikävä isää. Lapset 15v (poika), 12v (tyttö), 10v (tyttö).
Kommentit (47)
Vaadi heti että alkaa maksamaan lapsista että pääset vihreälle oksalle talouden kanssa. Jaatteko puoliksi lapsenlisät ym ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty kommentoimaan muiden tilanteesta mutta omasta elämästä voin sanoa sen että äitini esti isää ja minua tapaamasta ja valehteli kaikille että isäni ei halua edes nähdä minua. Kun täytin 15 vuotta minuakin alettiin kuuntelemaan ja pääsin sanomaan totuuden viranomaisille ja se johti siihen että pääsin muuttamaan äidiltäni isälleni.
Olen nähnyt äitini viimeksi yli 20 vuotta sitten enkä sitä edes halua nähdä mutta isääni käyn moikaamassa vähintään viikottain. Tämän yli 20 vuoden ajan olen tasaisin väliajoin saanut äidiltäni viestin että kuinka on ikävä ja haluaisi nähdä ja vielä ainakin olen vastannut että vieläkin muistan mitä yritit tehdä isäni ja minun suhteelle etkä ole vieläkään edes yrittänyt pyytää anteeksi sitä mitä teit.
Halusin kertoa tämä vain sen takia kun tällä palstalla on tapana syyttää pelkästään miestä eikä suostuta edes
Ja isäsi ei muka aikaisemmin saanut sinuun yhteyttä tai sosiaalitoimen kautta yrittänyt saada tapaamisia?
Mitä ihmettä, mistä noin päättelet? Hänhän juuri kertoi, että vasta kun viranomaiset alkoivat kuuntelemaan häntä niin tilanne muuttui.
Eli siihen asti uskoneet paskamutsin juttuja eivätkä uskoneet isää.
Siinäpä mutsi kärsii lopun ikäänsä jos ei edes yritä pyytää anteeksi ja se on oikein.
Vierailija kirjoitti:
Senhän pitäisi olla lasten koti eikä mikään kyläpaikka. Lähtökohtaisesti on jotain ollut pielessä jos omalle vanhemmalle mennään kylään.
Ap käytti kylään- sanaa eli jo se kertoo, että ap ei kerro kuin oman kantansa eikä toimi lapsien parhaaksi yhteistyössä toisen vanhemman kanssa.
En usko ap:n juttua kokonaisuudessaan. On katkera kun ex menee elämässä eteenpäin.
Ja lapset kärsii molempien vanhempien takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty kommentoimaan muiden tilanteesta mutta omasta elämästä voin sanoa sen että äitini esti isää ja minua tapaamasta ja valehteli kaikille että isäni ei halua edes nähdä minua. Kun täytin 15 vuotta minuakin alettiin kuuntelemaan ja pääsin sanomaan totuuden viranomaisille ja se johti siihen että pääsin muuttamaan äidiltäni isälleni.
Olen nähnyt äitini viimeksi yli 20 vuotta sitten enkä sitä edes halua nähdä mutta isääni käyn moikaamassa vähintään viikottain. Tämän yli 20 vuoden ajan olen tasaisin väliajoin saanut äidiltäni viestin että kuinka on ikävä ja haluaisi nähdä ja vielä ainakin olen vastannut että vieläkin muistan mitä yritit tehdä isäni ja minun suhteelle etkä ole vieläkään edes yrittänyt pyytää anteeksi sitä mitä teit.
Halusin kertoa tämä vain sen takia kun tällä palstalla on tapana syyttää pelkästään miestä eikä suostuta edes
Hohhoijaa. On olemassa hyviä äitejä ja hyviä isiä. Sitten on näitä vieraannuttajia ja lapsensa hylkääviä. Vieraannuttaminen on aika harvinaista, mutta valitettavan yleistä on etävanhemman liukeneminen vastuustaan takavasemmalle. Lähivanhempana on melkein 100% tapauksista äiti.
Omassa lähipiirissäni kaikki yksin/yhteishuoltajat ovat naisia ja vain yhdessä (1) tapauksessa on mennyt niin, että etävamhempi eli isä on hoitanut mallikkaasti oman osansa. Kaikki muut ns.isät ovat kehitelleet vaikka mitä tekosyitä, jottei tarvitsisi olla omien lastensa kanssa. Hylkäyskokemus on lapselle usein musertava.
Naiset kantavat vastuunsa äiteinä melkein poikkeuksetta erinomaisesti, mutta saavat ainoastaan kuraa niskaansa. Arvostan suuresti yksinhuoltajia: he kantavat kahden aikuisen vastuita harteillaan. Kaikki kunnioitus heille.
Jospa hän voisi tavata nyt aluksi ainakin poikaa, käydä hänen kanssaan jossakin tai harrastaa jotakin. Myöhemmin voisi viedä tytöt vaikka elokuviin tai syömään. Vähästäkin olisi hyvä aloittaa, ja mieluummin hyvällä, kuin pahalla. Kun pöly laskeutuu eron jälkeen, uuden kumppaninkin kanssa olisi hyvä pikkuhilkaa tutustua ja yrittää tulla toimeen, se olisi lasten etu.
Entä miltä tuntuu tämän uuden lapsen isästä ja lapsesta kun ei saa asua oman isänsä kanssa. Ai niin kun äiti päättää.