Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä naisesta kenen aviomies kuolee mut on ite deitti-sivustolla heti sen jälkeen hakemassa seuraavaa miestä?
18.04.2025 |
Mies oli saatu hautaan mut toinen tuttu oli huomannu miten nainen oli taas deitti-sivustolla hakemassa seuraavaa miestä. Laittanut lisäksi kiinnostuksia somen kautta yhteisille tutuillemme, kertoi eräs tuttu.
Lapsia on, alaikäsiä.
Kysyn muiden kokemuksia ja että ok teidän mielestänne? Jos sama tilanne teillä tai tutuillanne joskus. Onko normaalia.
Puoli tuttu on kyseessä, mutten kehtaa kysyä siltä miksi tekee noin. Tai onko yleistä toimintaa myös muilta leskiltä? Muut tutut ihmetteli, ja jäin ihmettelemään mäkin.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Naapurin leskimies tapasi uuden naisen viikko vaimon hautajaisten jälkeen.
Pidän tällaista ihmistä (kehitys tai tunn)vammaisena.
En ehkä ole oikea arvostelemaan, miten ihmiset surutyönsä hoitaa, mutta kummallisena pidän. Ja miltä uudesta kumppanista tuntuu tulla sukuun viikko entisen kuoppaamisen jälkeen?
Mistä sinä tiedät niin tarkkaan milloin olivat tavanneet? Ja mikä tuossa oikeastaan on niin kunnallista? Se, että joku jatkaa elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään mieltä, koska ei ole minun asiani. Pidän sellaisia ihmisiä jokseenkin typerinä ketkä arvostelevat sitä mitä toiset tekee tai kenen kanssa tapailee vaikka sitten jäätyään leskeksi. Ei se kuollut tule takaisin sen kummemmin eli sitten yksin pari viikkoa tai 50 vuotta.
No enpä minä tuota olisi tuomitsemaan. Ei se ihme ole, jos kaipaa lämpöä, läheisyyttä tai vaikka vain piristystä juttelun muodossa. Ei se mieskään siitä osaa enää loukkaantua.
Siihen suhtaudun toisin, että heti eron jälkeen (tai jo vähän ennen) ollaan vimmalla katsomassa uutta tilalle. Se on kaikin puolin säälittävää ja lapsellista.
Tiedän yhden leskeksi jääneen naisen, joka puhuttelee itseään edelleen leskenä, facebook-status on leski ja muistaa tuoda sitä usein esiin. Vaikka on ehtinyt jo useampaankin vakavaan suhteeseen miehensä kuoleman jälkeen. On myös ylpeänä kertoillut, miten ei itse halua roikkua mennessä vaan jatkaa elämää. Kuitenkaan ei selvästikään ihan sitä toteuta, vaan haluaa kuitenkin kerätä huomiot ja sympatiat, käyden samalla kylän poikamiehet vuorollaan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen naikkonen ajattelee vain itseään eikä lapsiaan. Jos kyseessä lapsiperheellinen.
Ymmärtäisin tilanteen jos lapsia ei olisi.
Tuollainen tilanne saattaisi olla vaikea aikuisille lapsille, mutta vielä pahempi teineille ja ehkä pahin alle kouluikäisille. 😭
Onko sitten parempi että äiti ei saa ottaa uutta miestä? Pitää kuolleen miehensä kuvaa yöpöydällään ja itkee itsensä uneen joka ilta. Lapset ovat sitten iloisia ja onnellisia.
No jaa. Miehen ruumis ei vielä ollut edes kylmennyt kun uutta kehiin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena kun kuolema aiheena : miten ihmeessä keväisin kuolee paljon ihmisiä?
Tuttavapiirissä ja tuttujen tutuissa on 7 kuollutta, maaliskuun alkupuolelta tänne pääsiäiseen saakka :-o Iät 30-88 väliltä. Vanhin oli kuulemani mukaan terve ikäisekseen mutta kuoli silti yllättäen.
Vaihda hyvänen aika tuttavapiiriäsi.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin leskimies tapasi uuden naisen viikko vaimon hautajaisten jälkeen.
Pidän tällaista ihmistä (kehitys tai tunn)vammaisena.
En ehkä ole oikea arvostelemaan, miten ihmiset surutyönsä hoitaa, mutta kummallisena pidän. Ja miltä uudesta kumppanista tuntuu tulla sukuun viikko entisen kuoppaamisen jälkeen?
Ihan mielenkiinnosta, miksi pidät?
Omakin isäni tapasi nykyisen kumppaninsa pari viikkoa vaimonsa hautajaisten jälkeen. Tapasivat siis ihan sattumalta ensimmäisen kerran ja sitten edelleen tutustuivat, nyt ovat olleet yhdessä jo pitkään. En usko, että se suru loppui ihan noin vaan tuohon tapaamiseen, enkä usko, että kumpikaan mitenkään erityisesti suunnitteli tuota, niin vaan kävi. Ja oikeastaan ihan hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että osa toimii oudosti koska on shokissa tilanteesta. Puolison kuolema on kuitenkin yksi rankimmista asioista, joita elämässä voi tulla eteen. Toki varmaan löytyy myös ihmisiä, joille puoliso ei ollut kovin rakas.
Toisaalta jos mietin omalle kohdalleni, toivoisin, että puolisoni elämä olisi mahdollisimman hyvää kuolemani jälkeen, tarkoitti se sitten mitä tahansa. Puolisoni rakastaa minua syvästi ja olemme todella onnellisia yhdessä. Pelkään kyllä vähän kuinka kävisi mikäli kuolisin. Itse en tuossa tilanteessa haluaisi uutta suhdetta. Puolisoni on ainoa, jonka kanssa olen halunnut olla enkä usko tilanteen muuttuvan. Jos mieheni kanssa oleminen ei olisi vaihtoehto olisin mieluiten yksin. En kuitenkaan tuomitse heitä, jotka haluavat elää toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin leskimies tapasi uuden naisen viikko vaimon hautajaisten jälkeen.
Pidän tällaista ihmistä (kehitys tai tunn)vammaisena.
En ehkä ole oikea arvostelemaan, miten ihmiset surutyönsä hoitaa, mutta kummallisena pidän. Ja miltä uudesta kumppanista tuntuu tulla sukuun viikko entisen kuoppaamisen jälkeen?
Ihan mielenkiinnosta, miksi pidät?
Omakin isäni tapasi nykyisen kumppaninsa pari viikkoa vaimonsa hautajaisten jälkeen. Tapasivat siis ihan sattumalta ensimmäisen kerran ja sitten edelleen tutustuivat, nyt ovat olleet yhdessä jo pitkään. En usko, että se suru loppui ihan noin vaan tuohon tapaamiseen, enkä usko, että kumpikaan mitenkään erityisesti suunnitteli tuota, niin vaan kävi. Ja oikeastaan ihan hyvä niin.
Tästäkään ei käy ilmi, oliko isäsi vaimo sairastellut jo pitkään, jolloin isäsi oli ehkä jo tottunut siihen ajatukseen, että joutuu luopua , mahdollisesti surrut jo pitkään. Ehkä jopa toivonut että kuolema tulisi ja vapauttaisi toisen kivuista yms ( esim syöpä). Silloin on varmasti valmiimpi uudelle kumppanille. Eihän kuollut tiedä eikä pahastu siitä että uusi kumppani löytyy pian , mutta ei se uusi kumppani halua olla mikään korvike . Siinä mielessä olisi hyvä surra ja elää ensin pahin shokki pois , jos kuolema on tullut yllätyksenä. Toki , jos on hautonut muutenkin eroa , niin ei sitä surua sitten samalla tavalla varmasti olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan pitää surra ennen kuin on korrektia hakea seuraa?
Niin kauan ettei tarvitse puhua kuolleesta puolisostaan uudelle kumppanille suurinta osaa yhdessäoloajasta. Niin kauan että kunnolla tajuaa ettei uusi kumppani ole samanlainen eikä tule " sijaistamaan" entistä. Tämä koskee niin leskeksi jääneitä kuin eronneitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin leskimies tapasi uuden naisen viikko vaimon hautajaisten jälkeen.
Pidän tällaista ihmistä (kehitys tai tunn)vammaisena.
En ehkä ole oikea arvostelemaan, miten ihmiset surutyönsä hoitaa, mutta kummallisena pidän. Ja miltä uudesta kumppanista tuntuu tulla sukuun viikko entisen kuoppaamisen jälkeen?
Ihan mielenkiinnosta, miksi pidät?
Omakin isäni tapasi nykyisen kumppaninsa pari viikkoa vaimonsa hautajaisten jälkeen. Tapasivat siis ihan sattumalta ensimmäisen kerran ja sitten edelleen tutustuivat, nyt ovat olleet yhdessä jo pitkään. En usko, että se suru loppui ihan noin vaan tuohon tapaamiseen, enkä usko, että kumpikaan mitenkään erityisesti suunnitteli tuota, niin vaan kävi. Ja oikeastaan ihan hyvä niin.
Tästäkään ei käy ilmi, oliko isäsi vaimo sairastellut jo pitkään, jolloin isäsi oli ehkä jo tottunut siihen ajatukseen, että joutuu luopua , mahdollisesti surrut jo pitkään. Ehkä jopa toivonut että kuolema tulisi ja vapauttaisi toisen kivuista yms ( esim syöpä). Silloin on varmasti valmiimpi uudelle kumppanille. Eihän kuollut tiedä eikä pahastu siitä että uusi kumppani löytyy pian , mutta ei se uusi kumppani halua olla mikään korvike . Siinä mielessä olisi hyvä surra ja elää ensin pahin shokki pois , jos kuolema on tullut yllätyksenä. Toki , jos on hautonut muutenkin eroa , niin ei sitä surua sitten samalla tavalla varmasti olekaan.
Ei, kuolema oli äkillinen ja tapaturmainen molempien ollessa neljäkymppisiä. En usko että vanhemmilla oli mitään erityisiä ongelmia tai aikeita erota, elivät ihan tavallista perhe-elämää, itse olin silloin teini. Toki hautajaisten jälkeen kuolemasta oli kulunut jo kuukausia ja hautajaisistakin pari viikkoa kun tapasivat nykyisen kumppaninsa kanssa. Tietenkään eivät heti tapaamisensa jälkeen muuttaneet yhteen ja alkaneet siten elää yhteistä elämää, mutta aikanaan. En oikeastaan itsekään tiennyt asiasta kuin ehkä kuukausien kuluttua, kun isä kertoi tavanneensa erään ihmisen. En vaan näe asiassa mitään niin negatiivista, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurin leskimies tapasi uuden naisen viikko vaimon hautajaisten jälkeen.
Pidän tällaista ihmistä (kehitys tai tunn)vammaisena.
En ehkä ole oikea arvostelemaan, miten ihmiset surutyönsä hoitaa, mutta kummallisena pidän. Ja miltä uudesta kumppanista tuntuu tulla sukuun viikko entisen kuoppaamisen jälkeen?
Tiedätkö edes mitä kehitysvammainen tai tunnevammainen tarkoittaa?
Elämä ei aina mene kuin on suunniteltu eikä ole olemassa mitään tiettyä aikaa että ei saisi tavata uusia ihmisiä tai vaikka sitten sitä uutta kumppania edellisen kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin leskimies tapasi uuden naisen viikko vaimon hautajaisten jälkeen.
Pidän tällaista ihmistä (kehitys tai tunn)vammaisena.
En ehkä ole oikea arvostelemaan, miten ihmiset surutyönsä hoitaa, mutta kummallisena pidän. Ja miltä uudesta kumppanista tuntuu tulla sukuun viikko entisen kuoppaamisen jälkeen?
Mistä sinä tiedät niin tarkkaan milloin olivat tavanneet? Ja mikä tuossa oikeastaan on niin kunnallista? Se, että joku jatkaa elämää?
Tiedän kun tämä naapurin leskimies naureskellen itse sen kertoi. Sanoi myös tuosta, että sukulaiset laittoivat välit poikki. Meni naimisiin tämän uuden naisen kanssa, mutta he ovat jo eronneet. Liitto kesti noin vuoden. Sama
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi olla noin kiinnostunut toisten asioista.
Totta, ja ainakin pilkun käytön opettelisin, ennenkuin arvostelisin toisten käytöstä.😨
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vaan alkushokkia, on sekaisin eikä tiedä miten pääsee elämässä eteenpäin.
Tiedän yhden tällaisen, heti miehen kuoleman jälkeen treffisivustoille ja uuden etsintään. Ja oli kuulemma aivan ookoo, totesi vaan ettei suruun pidä jäädä vellomaan, elämä jatkuu. Ihmetteli, nauroikin treffikavereiden järkyttyneitä reaktioita kun kertoi heille tilanteestaan.
Mutta hetken kuluttua tuli se romahdus ja tajusi mitä oikeasti on tapahtunut, mies on ihan oikeasti juuri kuollut ja hän tajusi olevansa jo treffisivuilla. Poistui kaikista ja aloitti oikeasti surutyön. Ei palannut treffisivustoille, seuraavaan parisuhteeseen alkoi vasta vuosien kuluttua.
Ei saanut ketään. Muuten olisi purkanut surunsa laastarisuhteeseen. Naiset tekevät usein noin, varsinkin eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin leskimies tapasi uuden naisen viikko vaimon hautajaisten jälkeen.
Pidän tällaista ihmistä (kehitys- tai tunne)vammaisena.
En ehkä ole oikea arvostelemaan, miten ihmiset surutyönsä hoitaa, mutta kummallisena pidän. Ja miltä uudesta kumppanista tuntuu tulla sukuun viikko entisen kuoppaamisen jälkeen?
Ihan mielenkiinnosta, miksi pidät?
Omakin isäni tapasi nykyisen kumppaninsa pari viikkoa vaimonsa hautajaisten jälkeen. Tapasivat siis ihan sattumalta ensimmäisen kerran ja sitten edelleen tutustuivat, nyt ovat olleet yhdessä jo pitkään. En usko, että se suru loppui ihan noin vaan tuohon tapaamiseen, enkä usko, että kumpikaan mitenkään erityisesti suunnitteli tuota, niin vaan kävi. Ja oikeastaan ihan hyvä niin.
Pidän siksi, että normaali mies ei lähde tansseihin etsimään uutta naista viikko vaimonsa hautajaisten jälkeen. Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin leskimies tapasi uuden naisen viikko vaimon hautajaisten jälkeen.
Pidän tällaista ihmistä (kehitys- tai tunne)vammaisena.
En ehkä ole oikea arvostelemaan, miten ihmiset surutyönsä hoitaa, mutta kummallisena pidän. Ja miltä uudesta kumppanista tuntuu tulla sukuun viikko entisen kuoppaamisen jälkeen?
Tiedätkö edes mitä kehitysvammainen tai tunnevammainen tarkoittaa?
Tiedän. Tiedätkö Sinä?
Alue: Aihe vapaa
Naapurin leskimies tapasi uuden naisen viikko vaimon hautajaisten jälkeen.
Pidän tällaista ihmistä (kehitys tai tunn)vammaisena.
En ehkä ole oikea arvostelemaan, miten ihmiset surutyönsä hoitaa, mutta kummallisena pidän. Ja miltä uudesta kumppanista tuntuu tulla sukuun viikko entisen kuoppaamisen jälkeen?