Mitä mieltä naisesta kenen aviomies kuolee mut on ite deitti-sivustolla heti sen jälkeen hakemassa seuraavaa miestä?
Mies oli saatu hautaan mut toinen tuttu oli huomannu miten nainen oli taas deitti-sivustolla hakemassa seuraavaa miestä. Laittanut lisäksi kiinnostuksia somen kautta yhteisille tutuillemme, kertoi eräs tuttu.
Lapsia on, alaikäsiä.
Kysyn muiden kokemuksia ja että ok teidän mielestänne? Jos sama tilanne teillä tai tutuillanne joskus. Onko normaalia.
Puoli tuttu on kyseessä, mutten kehtaa kysyä siltä miksi tekee noin. Tai onko yleistä toimintaa myös muilta leskiltä? Muut tutut ihmetteli, ja jäin ihmettelemään mäkin.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen naikkonen ajattelee vain itseään eikä lapsiaan. Jos kyseessä lapsiperheellinen.
Ymmärtäisin tilanteen jos lapsia ei olisi.
Tuollainen tilanne saattaisi olla vaikea aikuisille lapsille, mutta vielä pahempi teineille ja ehkä pahin alle kouluikäisille. 😭
Onko sitten parempi että äiti ei saa ottaa uutta miestä? Pitää kuolleen miehensä kuvaa yöpöydällään ja itkee itsensä uneen joka ilta. Lapset ovat sitten iloisia ja onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen oliko miehen kuolema luonnollinen.
😱 Sekin vielä. Enpä tullut ajatelleeksi.............
Pitäisin taukoa, hoitaisin asioita kuntoon ja kävisin terapiassa.
Seuraava äijä ja paneminen ei olisi ensimmäisenä mielessä.
Voi tulla romahdus myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen naikkonen ajattelee vain itseään eikä lapsiaan. Jos kyseessä lapsiperheellinen.
Ymmärtäisin tilanteen jos lapsia ei olisi.
Tuollainen tilanne saattaisi olla vaikea aikuisille lapsille, mutta vielä pahempi teineille ja ehkä pahin alle kouluikäisille. 😭
Onko sitten parempi että äiti ei saa ottaa uutta miestä? Pitää kuolleen miehensä kuvaa yöpöydällään ja itkee itsensä uneen joka ilta. Lapset ovat sitten iloisia ja onnellisia.
Lyhyt vastaus: kyllä. (Lapset eivät tietenkään ole tässäkään tapauksessa iloisia ja onnellisia, mutta oppivat, että rakasta ihmistä surraan ja muistellaan eikä elämää hänen kanssaan heitetä heti pois kuin märkää rättiä.)
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi tuomitsemaan ketään tuollaisessa tilanteessa. Kohta koet itse saman perässä kun täällä tohon tahtiin pohdit toisen menetystä.
Miksi uhkailet anonyymejä palstailijoita? Joka on sääntöjen vastaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistunut, sekaisin.
Voi tietysti olla, ettei avioliitto ollut onnellinen.
oikeuttaa hakeen uutta munaa ??
Hänellä on siihen täydet oikeudet. Tarkoitin toki, ettei osaa olla yksin vaan sekoaa enemmän ilman seuraa.
Pää pyörällä ei toki ole järkevää etsiä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että kertoo enemmän miehestä kuin naisesta. Ei ollut sen arvoinen äijä, että kannattaa tuhlata aikaa suremiseen.
Jukka ja Anneli?
Eipä se sitä kuollutta enää haittaa, rankassa tilanteessa voi joutua ottamaan kaikki selviytymiskeinot käyttöön, kuka mitenkin. Leski voi olla aluksi myös vähän sekaisin. Lapsille ikävää jos tuodaan perheeseen heti uusi ihminen.
Tiedän 2kpl vastaavaa tapausta vuosien takaa ja kummallakin suunnilleen saman ikäiset lapset.
Eka nainen nuoresta saakka n.s. poljettu kylän pyörä, jakorasia, vaihteli miehiä usein ja monen eri miehen kanssa lapsia. Haki seuraavaa miestä heti kun edellinen heitti veivinsä eikä oltu arkkuun saatu. Yritti toisten naisten miehiä hävyttömästi, niin baareissa kuin festareilla. Miehet eivät olleet laadukkaita, monet sekakäyttäjiä, narkkeja ja helposti manipuloitavissa olevia.
Toka nainen hillitympi luonteeltaan, miehensä kuoli sairaskohtaukseen teki surutyötä aikansa, tapasi uuden mukavan miehen yhteisistä harrastuspiireistä.
Nyt voitte vaan arvata kumman lapset kärsivät äitinsä käytöksestä.
Ekat jäivät luokalle, keskittymishäiriöitä, aloittivat alkoholin kulutuksen yläasteella.
Tokan lapset pärjäsivät koulussa ja saivat koulunkäyntiin erinomaista tukea mahtavalta isäpuoleltaan.
Minun tuttavani lähti deittimarkkinoille aika pian puolisonsa kuoleman jälkeen. Puoliso oli sairastanut pitkään, ja kuolemaa odoteltiin samalla surutyötä tehden.
Tuttavani kysyi minulta, että voiko hän jo etsiä uutta suhdetta, pahastuuko ihmiset? Vastasin, että vain hän itse tietää, milloin on oikea aika, eikä muilla ole mitään väliä. Ikääkin oli jo yli 65, ei silloin ole aikaa vuosia odotella.
Löysikin ihanan uuden puolison, ja on onnellisempi, kuin koskaan.
Jaa-a. Ennemminkin ihmettelen sitä, miksi miehet tekevät tätä naistensa raskauksien ja pikkulapsiaikana. Tuossahan on kuitenkin puoliso kuollut, eli häntä ei enää ole, toisin kuin näillä miehillä
Jokainen tyylillään. Ei kuulu ulkopuolisille. Setäni on ollut neljä kertaa naimisissa ja aina on löytynyt uusi vaimo alle puoli vuotta edellisen kuolemasta. Se on hänen tapansa elää. Ei ole minulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin taukoa, hoitaisin asioita kuntoon ja kävisin terapiassa.
Seuraava äijä ja paneminen ei olisi ensimmäisenä mielessä.
Voi tulla romahdus myöhemmin.
Se että deittiappi = paneminen kertoo vain sinusta. Jos suunnittelee esimerkiksi avioliittoa, niin siihen seuraavaan puolisoon vio tutustua helposti vuoden, pari kolmekin, ilman mitään panemisia. Loppuelämä aikaa panna sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen naikkonen ajattelee vain itseään eikä lapsiaan. Jos kyseessä lapsiperheellinen.
Ymmärtäisin tilanteen jos lapsia ei olisi.
Tuollainen tilanne saattaisi olla vaikea aikuisille lapsille, mutta vielä pahempi teineille ja ehkä pahin alle kouluikäisille. 😭
Onko sitten parempi että äiti ei saa ottaa uutta miestä? Pitää kuolleen miehensä kuvaa yöpöydällään ja itkee itsensä uneen joka ilta. Lapset ovat sitten iloisia ja onnellisia.
Lyhyt vastaus: kyllä. (Lapset eivät tietenkään ole tässäkään tapauksessa iloisia ja onnellisia, mutta oppivat, että rakasta ihmistä surraan ja muistellaan eikä elämää hänen kanssaan heitetä heti pois kuin märkää rättiä.)
Outo ajatusmaailma. Itse olen opettanut lapsille, että suru on oikein ja sitä kestää aikansa, mutta sille ei pidä antaa valtaa. Elämän tulee jatkua ja siitä tulee nauttia. Kun minä kuolen aikanaan niin toivon ettei kukaan sure liiaksi vaan jatkaa elämäänsä mahdollisimman pian. Elämä on lahja jota ei pidä hukata liialliseen murehtimiseen.
Onks nää taas niitä tunnevammasia jotka lähtee baariin samana iltana kun paras kaveri kuolee, tai lähtee deittisovellukseen ja baariin samana iltana kun oma puoliso kuolee?
Vierailija kirjoitti:
Onks nää taas niitä tunnevammasia jotka lähtee baariin samana iltana kun paras kaveri kuolee, tai lähtee deittisovellukseen ja baariin samana iltana kun oma puoliso kuolee?
Ei siihen tunnevammaa tarvita. Ihmiset surevat eri tavalla. Ei suru tarkoita sitä, että pitää linnoittautua kotiin itkemään. Jollekin se ihmisten pariin meneminen voi olla tapa käsitellä shokkia.
Minä toivon, että puolisoni jatkaa elämäänsä mahdollisimman pian, jos kuolen ennen häntä. En halua olla mikään riippakivi, jonka takia elämä on tauolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks nää taas niitä tunnevammasia jotka lähtee baariin samana iltana kun paras kaveri kuolee, tai lähtee deittisovellukseen ja baariin samana iltana kun oma puoliso kuolee?
Ei siihen tunnevammaa tarvita. Ihmiset surevat eri tavalla. Ei suru tarkoita sitä, että pitää linnoittautua kotiin itkemään. Jollekin se ihmisten pariin meneminen voi olla tapa käsitellä shokkia.
Tämä on hyvä muistaa. Ihmiset ovat erilaisia ja käsittelevät asioita omalla tavallaan. Toinen haluaa olla yksin, toinen ihmisten kanssa. Joku haluaa itkeä toinen taas ei. JOku haluaa puhua ja toinen taas käsitellä asian yksin. Ei voi yleistää.
Ohiksena kun kuolema aiheena : miten ihmeessä keväisin kuolee paljon ihmisiä?
Tuttavapiirissä ja tuttujen tutuissa on 7 kuollutta, maaliskuun alkupuolelta tänne pääsiäiseen saakka :-o Iät 30-88 väliltä. Vanhin oli kuulemani mukaan terve ikäisekseen mutta kuoli silti yllättäen.
Tuollainen naikkonen ajattelee vain itseään eikä lapsiaan. Jos kyseessä lapsiperheellinen.
Ymmärtäisin tilanteen jos lapsia ei olisi.
Tuollainen tilanne saattaisi olla vaikea aikuisille lapsille, mutta vielä pahempi teineille ja ehkä pahin alle kouluikäisille. 😭