Juhlapyhä perheen kesken

Mitä ajatuksia herää tästä: puoliso ilmoittaa, etten mahdu pääsiäispyhiin suunnitellulle mökkilomalle mukaan, ettei aittaan enää mahdu vaikka olenkin hänen avopuoliso? Kyse siis vanhempiensa mökistä.

Tilanne tämä: avopuolisolla on alaikäisiä lapsia, jotka ovat joka toinen viikonloppu meillä (omat lapseni ovat jo aikuisia). Muutoin asuvat äidilllään ja hänen uuden aviomiehensä kanssa. Yhteiset ajat ja hetket kotonamme ovat olleet onnistuneita, oikeinkin mukavia - tulen lasten kanssa hyvin toimeen ja pidän heistä kovasti. Tämä pääsiäinen on nyt iskä-viikonloppu ja he matkasivat yhdessä mökille, jossa siis koolla kaikki muut läheiset (isovanhemmat, serkkuja jne.). Minulle ilmaisiin ettei mieheni aitanpuoliskoon mahdu hänen ja lasten lisäksi. Oli haluton edes pohtimaan muunlaista ratkaisua (teltassa ei vielä tarkene). Kun ilmaisin tunteeni, ettei tunnu mitenkään päin kivalta, ei ole ok tunne jäädä ulkopuolelle.

Olenko liian vaativa ja itsekeskeinen, kuten hän väittää, että turhasta valitan? Hän sanoo, että lapset menee kaiken edelle ja sen vuoksi hänen mielestään tämmöisenä perhejuhlana on ihan ok jättää oma puoliso kotiin? Ja kyllä, ymmärrän että lapset menee monessakin tilanteissa kaiken edelle, mutten pidä siitä tavasta miten se ilmaistaan tai osoitetaan. Nyt tuli esiin tilanne, ettei lasten äiti kykene oman rattiarkuuden vuoksi viemään lapsia turnaukseen omana (äidin) viikonloppuna, vaan mieheni on lupautunut kuskaamaan heitä varhain su-aamuna. Kertoi minulle vasta asiasta sovittuaan? Olenko tästäkin liian tarkka, meidän yhteisestä vapaista viikonloppuaamuista, rauhallisista ja läheisyyden täyteisistä - sitä mitä jokainen pari tarvitsee, josta hänkin nauttii. Pohdin hänelle ääneen, eikö hänen mies tai isovanhemmat voi auttaa kun on kerran hänen v-loppu, ja hänen vastuullaan on sopimuksen mukaan, hoitaa lasten harrastusmenot ja -kuljetukset.

Minulle tulee nyt tunne 'nostetaan sut hyllylle odottamaan'. Olen tästä hänelle sanonut. Kuitenkin minulta odotetaan, että tarvittaessa kaitsen heitä lapsenlikkana, kun miehellä oma harrastus tai työ vie aikaa kun lapset ovat meillä? Olenko ainoa, joka näkee tässä ristiriitaa, olenko oikeasti liian vaativa, jopa urpå kun huudan ääntäni kuuluville, toivon tulevani näkyväksi? Kertokaa kanssasisaret kokemuksianne 😊