Mitä mieltä olette aikuisesta

Joka on 20 vuotiaana lukenut psykologiasta ja hakenut terapiaan itse. Terapiaan pääsy kesti vuosia, mutta pääsi kuitenkin.

On halunnut "apua" vaikka jonkun mielestä ei olisi välttämättä tarvinnut mitään apua.

Ihan suht normaali ihminen, eikä pahoja traumoja muuta kuin tuolloin 20 vuotiaana entinen poikaystävä vainosi ja määrättiin lähestymiskieltoon.

Tämän takia kannassa on virheellistä tietoa, joku lääkäri oli käsittänyt että hänellä on jotain kuvitelmia vaikka kyseessä oli ihan oikeasti ex mies joka vainosi.

Kävi terapian ja on nyt 10v jälkeen ihan eri tilanteessa.

Moni ihmetteli miten edes jaksoi hakea apua.

Nuorena ei kuvitellut että terapia tms voisi vaikuttaa aikuisuudessa, oli hyvin naiivi.

Nyt kaduttaa/harmittaa että kirjaukset on aina olemassa.

Mitä mieltä olette?