Miksi muita äitejä ärsyttää jos on lapsestaan ylpeä? Kateus? Vai mikä siinä on jos esimerkiksi tällä palstalla

Poikkeuksiakin on: eräs tuntemani äiti on ns. ylittäjä: jos kerron, että 1,5-vuotiaani on oppinut, mitä tarkoittaa yksi ja kaksi, niin hän selittää vuolaasti ja monisanaisesti, kuinka taitava hänen kolmivuotiaansa on laskemaan. Jos kerron, että lapseni harjoittelee palapelin tekemistä, äiti selittää ummet ja lammet siitä, kuinka hänen tyttönsä tuossa iässä osasi jo 50-palaisia pelejä.



Kyseinen äiti ei jaksa kuunnella yhtään minun lapsieni saavutuksia, vaan haluaa olla aina äänessä omista pikkuneroistaan. Hänen lapsensa ovat kieltämättä lahjakkaita, mutta silti haluaisin joskus kertoa omista lapsistani, ilman että puhe kääntyisi hänen lapsensa ylivertaisiin taitoihin. Tämän äidin tapauksessa kyllä ärsyttää.

rikkomaan toisten lasten (2-3-vuotiaiden) tekemän hiekkalinnan. Me muut äidit oltiin varmaan vaan kateellisia sen lapsen taidoista, kun kyllästyttiin katsomaan sitä touhua (äiti katseli leveästi hymyillen eikä edes yrittänyt kieltää) ja kiellettiin lasta sitten itse, kun äiti ei tehnyt mitään, ja sanottiin äidillekin että voisitko puuttua asiaan, kun lapsesi itkettää koko ajan muita.

puhun siitä että jos esim. tällä palstalla kertoo että lapseni osaa tehdä jotain josta olen ylpeä, niin johan tulee paskaa niskaan.



Ei voi edes kuvitellakaan että kertoisi ja hehkuttaisi kerhossa muille äideille kasvotusten.



Tässä maassa ei ole tapana lapsia kehua, ei lapselle itselleen eikä muille. Ja sitten ihmetellään suomalaisten itsetunto-ongelmia ja kateutta....

Mutta heti jos kehut lapsesi olevan hyvä jossakin, niin muiden äitien kateus iskee... Vielä pahempaa, jos kehut äitinä onnistuneesi jossakin asiassa.

suomalaisuuteen kuuluu matalan profiilin ylläpitäminen. En minä sanoisi, että paheksunta olisi varsinaista kateutta, vaan se on kulttuuriimme liittyvä ominaisuus, että omaa häntää ei saa kamalasti nostaa. Johan meillä on liuta sananlaskujakin siitä (itku pitkästä ilosta summuuta). Ja kyllähän meille on tyypillistä palauttaa puhuja nopeasti takaisin maan pinnalle. Eli jos olet sitä mieltä, että lapsesi on nero, niin aina joku varoittaa siitä, että moni nero on joko hullu, asperger tai muuten vain sosiaalisesti taitamaton. Tämä on sellaista perussuomalaista peruspessimismiä.

En siis sano sen olevan kateutta, vaan pikemminkin huonoa itsetuntoa. " minun lapseni ei osaa tuollaista. onko hän ihan tyhmä?" .

Olen huomannut saman. Sitä on iloinen ja ylpeä oman lapsen taidoista ja mielellään kertoisi muillekkin siitä. Monta kertaa olen jättänyt jutun kesken, kun olen huomannut, että alkaa monien mammojen naamat näyttää kummilta ja on tullut sellanen fiilis, että ei ole sopivaa kertoa lapsen taidoista. Joudun siis peittelemään ja " piilottelemaan" lapseni taitoja, kun muut ei kestä sitä, että joku lapsi on edistyneempi kuin omansa.



Päätin juuri, että tästä lähtien olen avoimesti ylpeä lapseni taidoista ja kerron niistä, kun asiasta muiden mammojen kanssa tulee puhetta. Mitäs kyselevät, että osataanko teillä sitä ja tätä. Kyllä, meillä osataan!

Täällä ei esim. ole uskottu, että esikoiseni oppi lukemaan 3-vuotiaana. Jopa joku luokanopettaja joskus vihjaili siihen suuntaan, ettei ole mahdollista, koska hänkään ei ole koskaan törmännyt noin varhain lukemaan oppineeseen. Jos joku asia ei kuulu omaan kokemuspiiriin, niin se ei sitten voi olla totta. Kerhossa en kenellekään uskaltanut sanoa, että lapseni lukee.

totuus on se että jos huonolla itsetunnolla varustetut äidit kasvattavat lapsiaan, niin tuskin lapsistakaan hyvän itsetunnon omaavia tulee.



Ja mitä tulee tuohon hyvä äiti - kehumiseen niin minulla on omakohtaista kokemusta kun uskaltauduin kerran erääseen ketjuun kertomaan, että olen mielestäni hyvä äiti niin johan tämän palstan mammat repesivät..... No, kommenteista huolimatta koen olevani hyvä äiti :-)

Lapsi heitti hiekkaa lapiolla ilmaan ja nauroi, äiti taputti käsiään ja sanoi hyvähyvä. Ei vaan huomannut (välittänyt?) että sitä hiekkaa meni muiden hiekkiksella olleiden päälle. Kehui koko ajan, miten iso tyttö XXX jo onkaan kun osaa noin hienosti leikkiä ulkona (kukapa parivuotias EI osaisi?).

2

Höh, mulla on upeat lapset. Toinen on lahjakas urheilullisesti, toinen sosiaalisilta taidoiltaan erinomainen.



Ja minä OLEN hyvä äiti. Täydellisiä emme ole kukaan, mutta hyvin menee!

tuli vielä mieleen, että minä " suojelen" lastani siltä, että joku osaa jotain. Haluan hänen iloitsevan omasta kehittymisestään, enkä halua hänen kokea huonommuuden tunnetta päivä toisensa jälkeen, kuinka joku osaa sitä ja tätä, mutta hän ei. Elämä on täynnä tuota huonommuuden tunnetta, ja jos vain voin, niin en koskaan kerro, mitä muut samanikäiset lapset osaavat tai eivät osaa.

kuinka lapsi osaa koota ikäänsä nähden vaikean palapelin. Ja saa suorastaan vit+uilua osakseen. Näinkö heikko itsetunto täällä äideillä on.

Minusta on hienoa että vanhemmat osaavat olla ylpeitä lapsestaan, oli asia mikä tahansa. Se että osaa jotain, tekee jotain, on vaan niin söpö tai ihan muuten vaan!

Kun hän kysyy, mites meidän samanikäisen kuivaksiopettelu edistyy, niin tottakai sanon totuuden: tyttö on ollut päiväkuiva 1v10kk ikäisestä asti, ja täysin kuiva 2v1kk ikäisestä. Jos se on lannistamista ja paskan niskaan heittämistä niin voi elämä.

Täällä palstallakin joskus huvittaa, kun joku innoissaan kysyy että onko normaalia että 2-vuotias lapsi osaa jo laskea viiteen, tms. Saa omasta lapsesta ja tämän kyvyistä toki onnellinen olla, mutta ei kannata loukkaantua jos joku toteaa että lapsi ei olekaan nero, vaan ihan tavallinen, ja joku toinen taas voi todeta että heidän samanikäinen laskee jo kahteenkymmeneen.

tuntuu siltä että lapsestaan saa iloita vain hiljaisesti ja itsekseen ettei kukaan närkästy...



ap

ja saanut hyvät naurut kun n. 30 mammaa on vuorotellen perustellu miksen voi olla hyvä äiti.

ärsyttää jos jonkun lapsi osaa jotain mitä oma ei (vielä) osaa. Lapset ovat erilaisia. Päteeköhän tässä se sama juttu että naiset eivät yksinkertaisesti osaa puhaltaa samaan hiileen. Sehän näkyy jo siinä että naisen palkka on 80% miehen palkasta.



Kyllä me naiset ollaan tyhmiä.

yritän olla siis niin hyvä äiti kuin mahd. omille lapsilleni. Muut tehkööt tavallaan. Ei kaikkea paskaa tarvitse harteillaan kantaa. Höllätkää vähän, äiditkin, ja nauttikaa keväästä.

Olen ollut yllättynyt, ettei lastaan saakaan kehua. Minusta on nimittäin jo ennen kuin itse tulin äidiksi ollut mukavaa kuunnella kun äidit ovat tohkeissaan lastensa taidoista. Kertoo rakkaudesta, ja siitä että lapsi on vanhemmilleen tärkeä.



Eipä kukaan lastaan miksikään neroksi luokittele, jos hän oppii laskemaan viiteen kaksivuotiaana. Saa kai siitä olla ylpeä. Itse olisin. Se on mukavaa kun lapsi oppii uusia asioita.



Olen huomannut että tosielämässä etenkään ei tosiaankaan uskalla kertoa lapsen taidoista, kun se tuntuu olevan niin arka paikka muiden lasten äideille. Lisäksi jos kysyttäessä kertoo, sitä ei uskota. Huoh. Nyt taas muistan miksen en ole oikeisn koskaan viihtynyt missään naisporukoissa.

Lapsia on muutenkin vaikea kehua. Ulkomailla olen huomannut että asia on toisin omia ja toisten lapsia kehutaan ihan iloisin mielin. Ja kumma kyllä esim masennus- ja itsemurhaluvut ovat näissä maissa aika lailla alemmat kuin meillä.

Mutta... itse olen kyllästynyt ystävä- ja tuttavapiirissa sellaisiin kehuskelijoihin, joiden mielestä heidän lapsensa osaavat kaiken muita paremmin. Tai oppivat kaikki taidot muita nopeammin.

Sitten vähän liioitellaan, aika kultaa muistoja (jannica-petteri oli 5 kk kun oppi kävelemään ja sitten kaikkien pitäisi ihastella taitavaa lasta) ja puhutaan suorastaan paskaa.



Onko tällaisilla äideillä huono itsetunto vai mikä vaivaa?