Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko vanhemmaksi tulo verrattavissa murrosiän myllerrykseen?
17.04.2025 |
Kokeneemmat, onko näin? Vai onko minussa joku vika? Päässä myllertää ja miettii vain, että selviääkö tästä? Pelottaa, että miten selviän? Hirveän sekavat tunteet, vaikka toivottu on. Tuntuu, että miehen pää on selkeämpi ja näyttää pysyvän kasassa. Milloin tämä helpottaa, vai helpottaako?
Kommentit (27)
Vaimosta tuli äiti ensimmäisen kerran 36 vuotiaana.
Hänestä tuli ihan hermoheikko stressaaja hysteerikko vajaaksi vuodeksi.
Perästäpäin hän on kiitellyt että minä olin lehmänhermoinen itse rauhallisuus sen ajan.
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimosta tuli äiti ensimmäisen kerran 36 vuotiaana.
Hänestä tuli ihan hermoheikko stressaaja hysteerikko vajaaksi vuodeksi.
Perästäpäin hän on kiitellyt että minä olin lehmänhermoinen itse rauhallisuus sen ajan.
M43
Huh, onneksi on muitakin. Meillä mies rauhoittelee minua myös onneksi ja vakuuttelee, että pärjätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa hapatusta hormoneista.
Joillain vaikuttaa, joillain ei. Kaverille tuli masennus ja itselleni ei edes ns. vauvakuplaa vaikka lapsiani rakastankin.
Onko sinulla joku neuvo mikä auttoi vai vaan koit noin?
Ystäväni kohdalla ihmettelin alun perinkin, miksi lapsen päätti siinä iässä hankkia (oli itseäni huomattavasti nuorempi). On aina ollut itsenäinen ja menevä tyyppi ja kai se lapsen kanssa oleminen otti koville, kun elämä muuttui täysin.
Itse olen vähän rennompi realisti ja tuli mietittyä keskenmenot, kohtukuolemat ja kätkytkuolemat läpi, kun sellaisia tuttavapiirissä on ollut. Vauvat molemmat aktiivisia ja helppoja. Hoitovuorot sovittu miehen kanssa, jotta saan nukkua+omaa aikaa. Minulle oli alusta lähtien selvää molempien lasten kohdalla, että tämä on minusta irrallinen ihminen. On myös ystäviä joiden kanssa olen avoimesti voinut keskustella kaikki asiat läpi. Ensimmäinen raskaus rankka ja toipuminen kesti, mutta ajattelen aina, että tämä on nyt tämä vaihe minun elämässäni. Kyllä olisi tylsää, jos aina kaikki olisi samanlaista ja muuttumatonta. En minä neljäkymppisenä halua elää kuin kaksikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa hapatusta hormoneista.
Joillain vaikuttaa, joillain ei. Kaverille tuli masennus ja itselleni ei edes ns. vauvakuplaa vaikka lapsiani rakastankin.
Onko sinulla joku neuvo mikä auttoi vai vaan koit noin?
Ystäväni kohdalla ihmettelin alun perinkin, miksi lapsen päätti siinä iässä hankkia (oli itseäni huomattavasti nuorempi). On aina ollut itsenäinen ja menevä tyyppi ja kai se lapsen kanssa oleminen otti koville, kun elämä muuttui täysin.
Itse olen vähän rennompi realisti ja tuli mietittyä keskenmenot, kohtukuolemat ja kätkytkuolemat läpi, kun sellaisia tuttavapiirissä on ollut. Vauvat molemmat aktiivisia ja helppoja. Hoitovuorot sovittu miehen kanssa, jotta saan nukkua+omaa aikaa. Minulle oli alusta lähtien selvää molempien lasten kohdalla, että tämä on minusta irrallinen ihm
Kiitos tästä. Minulla ei ole oikein ketään kuka olisi samassa tilanteessa ja kenen kanssa jutella. Tämä voi olla osaa syy sille miksi en jotenkin etene tämän asian kanssa. Neuvolassa en jotenkin tule ymmärretyksi. Vaikutan varmaan pärjäävältä. Oikeastaan tämä on helpottanut, kun saanut tänne kirjoittaa ja erityisesti tuo eräs kommentti, joka sanoi vaimonsa muuttuneen lähes vuodeksi. En siis ole ainut joka reagoi näin:) Lähinnä haluaisin tietää onko tämän huolestuminen, pelko tulevaisuudesta, ahdistus ja kaikki muu tunne mylläkkä normaalin rajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko vauvasi jo syntynyt vai odotatko vasta? Jos olet jo synnyttänyt, lue raskaudenjälkeisestä masennuksesta. Hae apua jos sitä tarvit <3
Itsellä oli synnytyksen jälkeen eräänlaisia ahdistavia pakkoajatuksia. Neuvolassa näin esitteen niinhin liittyen, ja tajusin että nekin voivat kuulua asiaan. Jo se tieto auttoi, ja ajatukset loppuivat jossain kohtaa. Esikoisen jälkeen syntyneiden vauvojen kohdalla niitä ei enää tullutkaan. Jokaisen mieli prosessoi suurta elämänmuutos muutosta omalla tavallaan.
Kiitos tästä. Taisin löytää sen esitteen tai jonkun vastaavan netistä juuri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko vauvasi jo syntynyt vai odotatko vasta? Jos olet jo synnyttänyt, lue raskaudenjälkeisestä masennuksesta. Hae apua jos sitä tarvit <3
Itsellä oli synnytyksen jälkeen eräänlaisia ahdistavia pakkoajatuksia. Neuvolassa näin esitteen niinhin liittyen, ja tajusin että nekin voivat kuulua asiaan. Jo se tieto auttoi, ja ajatukset loppuivat jossain kohtaa. Esikoisen jälkeen syntyneiden vauvojen kohdalla niitä ei enää tullutkaan. Jokaisen mieli prosessoi suurta elämänmuutos muutosta omalla tavallaan.
Ja on syntynyt jo jonkin aikaa sitten. Ilmeisesti ei vielä mistään masennuksesta ole kyse. Ehkä enemmän pakko-ajatuksia tai pikemminkin pelkoja.
Alue: Aihe vapaa
Siis onko vauvasi jo syntynyt vai odotatko vasta? Jos olet jo synnyttänyt, lue raskaudenjälkeisestä masennuksesta. Hae apua jos sitä tarvit <3
Itsellä oli synnytyksen jälkeen eräänlaisia ahdistavia pakkoajatuksia. Neuvolassa näin esitteen niinhin liittyen, ja tajusin että nekin voivat kuulua asiaan. Jo se tieto auttoi, ja ajatukset loppuivat jossain kohtaa. Esikoisen jälkeen syntyneiden vauvojen kohdalla niitä ei enää tullutkaan. Jokaisen mieli prosessoi suurta elämänmuutos muutosta omalla tavallaan.