Lue keskustelun säännöt.
Naapuri kävelee edes takaisin kaksiossa yöt ja päivät
17.04.2025 |
Kuulostaa siltä, että hevonen laukkaa siellä. En voi käsittää miksi pienessä kerrostaloasunnossa kävellään edestakaisin. Voi kun menisi töihin! Itse opiskelen etänä. TUM TUM TUM taustaäänenä
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läski nainen. Onko "räväkkä" persoona.
Miksi tarvitsemme tiedon, että asuu kaksiossa?
Ziisus, osanotot! Minä asuin talossa, jossa yläkerrassa asui nelihenkinen perhe, jossa kaikki paukuttivat kantapäitään lattiaan aamusta yöhön. Kun muuttivat asuntoonsa, kissani oli ensimmäisen vkon kauhuissaan, kun pauke kantautui rakenteita pitkin meille karmeana kuminana. Mutta lopulta tuo kumina oli pientä: he myös huusivat, tappelivat, paiskoivat ovia, tiputtelivat tavaroita ja siirtelivät huonekaluja etenkin öisin huoneesta toiseen. Kaiken kruunasi ulvova koira, joka etenkin vkoloppuisin ulisi aamusta yöhön, kun oli paljon yksin. Valitukset isännöitsijälle eivät juuri tulosta tuottaneet. Olen niin onnellinen, kun pääsin sieltä pois! Nyt saan tehdä rauhassa päivät etätöitä ja nukkua yöt ja se on ihanaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävelen kaksiossani yöllä ja päivällä kun on niin kovat säryt. En omista mielestäni tömistele. Alakerrassa asuu 23v mies mikä ei ole töissä, käyttää joko akoa tai jotain kun karjuu ja kiroilee ja pelin äänet kuuluu kovalla yötäpåivää. No ei olla uikutettu puolin eikä toisin. Kummallakin omistusasunto.
Oma yläkertalaiseni aloittaa tömistelyn puoliltaöin. Kävelee ympäriinsä ja kolistelee jotain ovia ja laatikoita välillä ja ravaa kusella. Kolmekymppinen opettajatar, joten ei kai voi olla aivan sekaisin. Epäilen kylläkin nepsyoireilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitsemme tiedon, että asuu kaksiossa?
Koska kaksio on pieni asunto ja jos kiertää kehää häkissä, ei voi hyvin.
Kantapäänorsut ovat kaikki päästään vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ziisus, osanotot! Minä asuin talossa, jossa yläkerrassa asui nelihenkinen perhe, jossa kaikki paukuttivat kantapäitään lattiaan aamusta yöhön. Kun muuttivat asuntoonsa, kissani oli ensimmäisen vkon kauhuissaan, kun pauke kantautui rakenteita pitkin meille karmeana kuminana. Mutta lopulta tuo kumina oli pientä: he myös huusivat, tappelivat, paiskoivat ovia, tiputtelivat tavaroita ja siirtelivät huonekaluja etenkin öisin huoneesta toiseen. Kaiken kruunasi ulvova koira, joka etenkin vkoloppuisin ulisi aamusta yöhön, kun oli paljon yksin. Valitukset isännöitsijälle eivät juuri tulosta tuottaneet. Olen niin onnellinen, kun pääsin sieltä pois! Nyt saan tehdä rauhassa päivät etätöitä ja nukkua yöt ja se on ihanaa!!
Mistä näitä täysin muista piittaamattomia tyyppejä sikiää? Ihan samanlainen yksinhuoltajaäiti lapsineen asui minun yläpuolellani. Teki mieli kysyä, että ovatko kenties jostain metsämökistä muuttaneet ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille? Ja kukaan ilmeisesti ei osannut lukea, kun erilaisia tiedotteita pudotettiin postiluukuista ja laitettiin alakerran ilmoitustaululle: ei mitään vaikutusta. Eikä ikävä kyllä myöskään isännöitsijän yhteydenotoilla.
Vierailija kirjoitti:
Anna anteeksi rakkaani - paniikkihäiriön vuoksi en voi mennä ulos, joten on käveltävä sisällä.
T: kantapääastuja
Hanki pehmeätpohjaiset kengät, tai lääkitys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutan kohta kerrostaloon. Onko joka kerrostalossa noin kamalaa?
T.Nuori
Minua jotenkin huvittaa, että joskus ostelin kuulokkeita ja paksuja mattoja, jotta voisin asua naapureita häiritsemättä. Sitten yläkertaan muutti norsulauma. Jatkuvaa pauketta, kolinaa, huonekalujen raahaamista yms. Enää ei minuakaan kiinnosta ajatella ketään. Pidän meteliä ja luukutan musiikkia, niin kauan kunnes muutan pois. Onnea vaan seuraaville naapureille. Toivottavasti ovat aivonsa pihalle narkanneita nistejä, koska ei täällä kukaan täysjärkinen elämään pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olispa noin helppoa, mutta täällä virolaiset raksamiehet huutavat kurkku suorana yötä myöten. En ole vielä tavannut yhtään virolaista joka osaisi puhua hiljaa.
Sama itsellä. Yläkerrasta kuului jatkuvasti kopinaa. Kuin hevonen olisi kävellyt. Samaan aikaan alkoi lasien kilinä joka sai minut hermoromahduksen partaalle. Sain tarpeekseni ja kävin naapurin ovella. Oven avasi pieni poni. Se katsoi minua kummissaan ja sisällä baaritiskillä oleva apina olisi halunnut tarjota minulle Mojiton. En tiennyt mitä tehdä. Päässäni suhisi ja tunsin jonkun naksahtavan päässäni. Suljin oven ja muutin pois kahden viikon päästä.
Vierailija kirjoitti:
Muutan kohta kerrostaloon. Onko joka kerrostalossa noin kamalaa?
T.Nuori
Muuta ylimpään kerrokseen, niin ei ainakaan kukaan tömistele yläpuolellasi. Ylin kerros oli minun nuoreni ehdoton edellytys, kun etsi asuntoa. Itse päädyin vahingossa ylimpään kerrokseen ja tämähän on suorastaan taivas verrattuna siihen, kun jonkinlainen norsulauma tallusteli meidän yläkerrassa.
Minä mietin aina, kun kuuntelen yläkerran tömistelijöitä, että eikö heitä satu kantapäihin, kun tallovat menemään? Ja miten he edes kävelevät, kun itse en pysty paria askelta enempää tömistämään, kun jalat väsyy.
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin aina, kun kuuntelen yläkerran tömistelijöitä, että eikö heitä satu kantapäihin, kun tallovat menemään? Ja miten he edes kävelevät, kun itse en pysty paria askelta enempää tömistämään, kun jalat väsyy.
Miksi sattuisi. Se on heille luontainen kävelytapa.
Kysy, paljonko tulee askelmittariin lukemaksi.