Kamala naapurini
Asun kerrostalossa, jossa alakerrassa asuu vanhempi nainen koiransa kanssa. Naapuri on ollut mukava tähän asti, mutta olen huomannu hänen jättävän usein heippalappuja sekä valittavan usein turhanpäivisistä asioista. Olen ollut hänelle kiltti ja moikannut aina. Muutama viikko sitten hän kysyi kuuluuko koirasta meteliä ja vastasin kiltisti että ei, vaikka totuus on se että jatkuvasti kuuluu sekä koiran että mummon huuto. Samalla kertaa hän kertoi minulle kuinka asunnostani on alkanut kuulumaan meteliä. Olin hämilläni koska en juurikaan oikeasti metelöi, vaan lähinnä naapurissani asuva nuori mies joka pelaa öisin ja ääni kuuluu ilmastointikanavaa pisin. Kuitenkin nyt viime viikkoina alakerran naapuri on mm. Huomautellut milloin mistäkin. Viimeiseksi parvekkeestani jossa säilytän pahvejani. Kuulemma ulkoapäin ei näytä kivalle, että voisinko viedä ne pois ja vaihtaa säilytyspaikan. Vien kyllä säännöllisesti pahvit mutta tykkään viedä niitä kerralla isomman määrän. Mitä mieltä olette tästä ja miten naapuriin kannattaisi suhtautua.
Kommentit (14)
Käy panemassa sitä niin se rauhoittuu.
Ongelma on siis lähinnä se että se on mummo. Mutta miksi se huutaa, ei kai koiralleen? Jos sillä on koiran kasvatuspulmia?
pistäkää mummo järjestykseen jos hälle siimaa annatte PAHENEE VAAN. soita isännöitsijälle koiran haukusta ja sekopäisestä huudosta.
Mummolla voi olla alkava dementia. Jos on, niin sellaista ihmistä on vaikea saada mitään uskomaan.
Mutta voithan koittaa ottaa asian esille ja sanoa, että vähän kaunistelit sitä meluasiaa viimeksi, koska halusit olla kohtelias. Ja sanoa sitten, että oikeastaan heiltä kuuluu melua ja myös yläkerran naapurista kuuluu. Ja että sinä olet se kärsijä siinä välissä.
parvekkeestani jossa säilytän pahvejani. Kuulemma ulkoapäin ei näytä kivalle
Miten alapuolellasi asuva mummo voi nähdä, mitä sinun parvekkeellasi on?
Parveketta varten on jotain sääntöjäkin olemassa, esim. pyykkiä ei saa kuivata kaidetta ylempänä, juurikin sen takia, etteivät ne pyykit näy muille häiritsevästi. Jossain taloissa ei niin välitetä siitä, näkyykö muiden parvekkeella jotain, mutta joissakin välitetään ja sellaisissa taloissa voivat asukkaat sitten vedota sääntöihin. Itse olen asunut yli 15 vuotta talossa, jossa ei ollut väliä, mitä kukin teki ja piti parvekkeillaan, ja kun muutin toiseen taloon, tuli alta aikayksikön valitus pyykin kuivaamisestani vastapäisestä talosta. Pahviasiaa siis saatat joutua korjaamaan, jos se ottaa mummua silmiin pahasti ja säännöt kieltää.
Ja samaan aikaan elämäniloisissa maissa pyykitkin kuivuvat naruilla lempeässä tuulessa vanhan kaupungin tai kylän katujen yllä, pääskyset kaartelevat, lämmintä on sekä sää että ihmiset.
Suomalaisessa kerrostalossa taasen... voi kauheaa, sinulla on ju malauta parvekkeellasi pari pahvia ja pystynkö tätä edes järkytykseltäni toteamaan... pyykkiteline, voi kamalaa kyllä tähän täytyy nyt välittömästi puuttua koska se häiritsee minua kun tuijotan parvekkeellesi. Julkisivun on oltava väritön. Kuten ihmistenkin. Samaan muottiin nyt heti!
Onneksi en asu kerrostalossa. Enkä joskus tulevina vanhuudenpäivinäni enää Suomessa.
No miksi ihmeessä et sanonut mummolle, että kyllä koiran haukunta ja huuto kuuluu ja häiritsee?! Takuulla joku muu on valittanut koirasta ja sinä vuorostasi vaan silität mummon päätä.
Parveke ei ole roinan säilytyspaikka.
On mummoja ja on mummoja. Kaikki eivät ole samanlaisia. On nokkelia ja vähemmän nokkelia. On viisaita ja vähemmän viisait. Luonteeltaankin voivat olla erilaisia.
Jotkut mummot ovat todella fiksuj ja ovat olleet sitä pienestä pitäen. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
On mummoja ja on mummoja. Kaikki eivät ole samanlaisia. On nokkelia ja vähemmän nokkelia. On viisaita ja vähemmän viisait. Luonteeltaankin voivat olla erilaisia.
Jotkut mummot ovat todella fiksuj ja ovat olleet sitä pienestä pitäen. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi m
Komppaan tätä. Mummo menetteli todella tyylikkäästi, kun alkoi vain vähän vältellä sitä kissakeittopaikkaa. Ja ajatelkaa, että hän oli vasta lapsi silloin
Hyvä mummo 👵🏻👍👍👍
AP:n kannattaisi sanoa mummolle suoraan, kuka/mikä aiheuttaa talossa häiriöitä. Monissa kerrostalossa naapureiden äänet kaikuvat hormeja ja viemäreitä pitkin, kuuluvat ihan eri huoneistosta, mitä voisi kuvitella.
Naapureille kannattaa olla kohtelias, mutta asiallisesti kertoa, mitkä äänet häiritsevät.
Vierailija kirjoitti:
On mummoja ja on mummoja. Kaikki eivät ole samanlaisia. On nokkelia ja vähemmän nokkelia. On viisaita ja vähemmän viisait. Luonteeltaankin voivat olla erilaisia.
Jotkut mummot ovat todella fiksuj ja ovat olleet sitä pienestä pitäen. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi m
Mene Henna roskikseen näiden juttujesi kanssa.
Minun naapurissa asui nainen joka valitti metelistä vaikka en ollut viikkoon kotona edes. Huusin sille että olet idiootti ja naapurikyttääjää että lopeta hyvän saan aikana se touhu. Se sanoi että et saa tolleen voi naiselle sanoa. Sanoin että olen ennenkin ollut idiootti naapurien kanssa tekemisissä ja haastan ne oikeuteen jos ne tekee turhia valituksia. Se taisi muuttaa pois aika pian sitten.
Tässä kerrostalossa on lasitetut parvekkeet sisäpihalle päin. Onhan siellä paljon epäsiistejä parvekkeita, olen tutkinut. En silti jaksa niistä välittää, kun eivät vaikuta minun elämääni. Lähinnä vain ihmettelen että ihmiset kehtaavat pitää sellaisia rojukasoja kaiken kansan nähtävillä.
Vie pahvit naapurille