Kontrolloiva Puoliso, kokemuksia?!

Suhteen alussa kaikki oli ihanaa. Näin jälkikäteen liiankin ihanaa.

Jossain vaiheessa kuvioon tuli mustasukkaisuus, jonka ex osasi verhota rakkaudeksi. En silloin heti tajunnut mistä on kyse. 

Homma eteni siihen, että välttyäkseni meganomaaliselta - "huoooookaaaus, olen niin pettynyt ja surullinen, kun tykkäät miespuolisten fb kavereiden postauksista"- kohtauksilta, poistin suurimman osan fb kavereistani.

Sitten kuvioihin tuli jatkuva viestittely työaikana. "Missä oot, on ikävä", "kenen kanssa kävit lounaalla, rakas on ikävä", "mulla on täällä tylsää, mitä teet, olisipa jo ilta ja oltaisiin kotona, pusi pusi rakas"

Auta armias, jos minulla oli joku työpaikan tapahtuma jossa oltiin yön yli työmatkalla. Silloin tuota "mitä teet, keitä siellä on mukana, kaipaan, ikävä, rakastan ja plaa plaa plaa" viestintää tuli taukoamatta.

Sitten, eräänä päivänä tajusin, että ex oli laittanut kännykkäni seurantaan. Hän siis kyttäsi missä liikun esim. työpäivän aikana. Hän myös vahti auton kilometrimittaria ja aikaa joka minulla kesti tulla harrastuksesta kotiin.

kestin tuota YLI kymmenen vuotta. Ääliö minä

Jos joskus satuin olemaan ihan vain kavereiden kanssa ulkona, noin kerran vuodessa, jouduin vastailemaan kaikenlaisiin "onko sulla kivaa, onko siellä miehiä, mitä juot, mitä sulla on päällä jne" soopaan

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta sinä siedit tuota psykopaattia? Onko teillä yhteisiä lapsia? 

Tätä palstaa pidempään lukeneena sanoisin, että totaalipsykoja siedetään yleensä n. 10-20 vuotta ja niiden kanssa tehdään useampi lapsi.

Hyvä ketju

Kotoilijat eivät yleensä halua mitään ekstroverttiä bilettäjää. Jos sinun "kumpanisi" eli panosi on kanssasi eri maata niin eroa. Jos taas itse riekkuu ja menee, mutta kontrolloi sinua, niin eroa sittenkin. 

Ei meitä kiinnosta teidän draamanne, kun yritätte väkisin sovittaa erilaisia persoonia panosuhteen ympärille. Oma vika, mitäs ette tutustuneet vaan aloitte vaan panemaan.

Perus viestittely täysin keksityistä aiheista joka kerran kun olin pois kotoa.

Mies alkoi käyttäytyä oudosti jos oli kyydissäni autossa. Säikytteli ja arvosteli, mikä oli ärsyttävää kun muutenkin jännitän ajamista. Ajelun jälkeen metelöi järkyttyneenä että ajoin päin punaisia, yksisuuntaista väärään suuntaan, peruutan vaarallisesti tai ajoin melkein koiran päälle. Pelästyin tietenkin, että olenko ajellut jotenkin ihan ajatuksissani. Mies kommentoi koko ajamisen ajan että kosken vaihdekeppiin ja rattiin väärin, ja huuteli että katso nyt, tuonne, etkö näe. Teki minua tahallani hermoheikoksi. Syy oli se että en pääsisi yksin autolla mihinkään.

Toinen juttu oli yhtäkkinen pyykkihulluus, pesi kysymättä vaikka talvitakkini, etten pääse ulos. Myös kaikki korkokenkäni oli piilottanut autotalliin, vaikka en edes ikinä käytä niitä.

Juu. Mies jätti taas kihlasormukset kotiin suutuspäissään. Ei eka kerta. Aina jää sormukset kotiin, jos ollut riitaa

Aivan liian ihana mies alussa, upeat puitteet (komea, hyvä puhumaan, hieno auto jne,herrasmies). Fast forward rupesi kuuntelemaan kun puhuin jonkun kanssa tai tekstasin (hirveä kyselytunti alkoi), ei halunnut että menin minnekään ilman häntä. 



Selitti sen että halusi olla osa mun elämää ja auttaa jne. Myöhemmin yritti eristää sukulaisista, kavereista jne. Oli tosi hurmaava välillä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut aika laajalle ulottuva sub/dom-dynamiikka. Mies dominoi, koska olen pyytänyt, ja se kiihottaa minua, ja myös häntä, muutenhan tuo ei onnistuisikaan.

Nyt sitten mies on alkanut vaatia täsmällisiä selityksiä menoistani, ja tivaa todisteita (kuvia, videopuheluita) että olen ollut siellä missä olen väittänyt olevani. Tekee tarkistussoittoja monta kertaa päivässä, ja jos en vastaa pommittaa whatsapilla JA tekstiviesteillä kymmenin kysymysmerkein ja huutomerkein.

Ylpeänä selittää, miten hän huolehtii musta kaikilla osa-alueilla. Ei vaan enää tunnu siltä, että olisi hyvällä pohjalla tämä. Vaati katkaisemaan välit läheiseen, joka kohteli mua huonosti yhden kerran. Antaa mulle rahaa ja lahjoja kaiken aikaa, ja järjestää jatkuvasti myös yllätyksiä joista en voi kieltäytyä. Koska muuten olen kiittämätön. Osa yllätyksistä on vaatinut mun rajojen ylittämistä isosti. Ja mun pitää vaan olla kiitollinen, kun hän

Minusta sinun kannattaisi lopettaa koko suhde, jos puolisosi ei yhdestä perusteellisesta keskustelusta tajua tai usko, mikä sinulle on ok ja mikä ei. Ei ole turvallista, jos toisen rajoja ei kunnioiteta.

Melkein joka kerran kun lähdin kaupungille, ex laittoi jonkun viestin, että lapsi itkee ikäväänsä, hänellä itsellään varmaan angiina, tai tuli sellainen olo että pitää mennä takaisin töihin. Jotain sellaista, että minun piti kiiruhtaa nopeasti takaisin kotiin. Kotona sitten oli ex vaan sohvalla katsomassa telkkaria, tyytyväisenä että onnistui juonessaan. Harrasti myös syyllistämistä ja uhriutumista kontrolloinnin keinona.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut aika laajalle ulottuva sub/dom-dynamiikka. Mies dominoi, koska olen pyytänyt, ja se kiihottaa minua, ja myös häntä, muutenhan tuo ei onnistuisikaan.

Nyt sitten mies on alkanut vaatia täsmällisiä selityksiä menoistani, ja tivaa todisteita (kuvia, videopuheluita) että olen ollut siellä missä olen väittänyt olevani. Tekee tarkistussoittoja monta kertaa päivässä, ja jos en vastaa pommittaa whatsapilla JA tekstiviesteillä kymmenin kysymysmerkein ja huutomerkein.

Ylpeänä selittää, miten hän huolehtii musta kaikilla osa-alueilla. Ei vaan enää tunnu siltä, että olisi hyvällä pohjalla tämä. Vaati katkaisemaan välit läheiseen, joka kohteli mua huonosti yhden kerran. Antaa mulle rahaa ja lahjoja kaiken aikaa, ja järjestää jatkuvasti myös yllätyksiä joista en voi kieltäytyä. Koska muuten olen kiittämätön. Osa yllätyksistä on vaatinut mun rajojen ylittämistä isosti. Ja mun pitää vaan olla kiitollinen, kun hän

Lähde, hyvä ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta sinä siedit tuota psykopaattia? Onko teillä yhteisiä lapsia? 

 

Tätä palstaa pidempään lukeneena sanoisin, että totaalipsykoja siedetään yleensä n. 10-20 vuotta ja niiden kanssa tehdään useampi lapsi.

Ehkäpä ei oikeasti siedetä eikä jakseta, muta eroaminen totaalipsykosta on vaarallista.

Mieheni on kontrolloiva, nyt työmatkalla viikon, joten olen elänyt kuin vanha nainen hunningolla. Syönyt huonosti, jättänyt liikkumatta ja bingettänyt sarjoja sängyssä pötköttämällä putkeen. Normaalisti joka päivä pitää syödä terveellisesti, kasviksia, salaattia, max 1500 kcal pv, liikkua tunti tai mieluusti kaksi päivässä, tunti aerobista ja toinen anaerobista. Pitää olla siistiä ja kaikki tiptop, ei tiskejä pöydillä, ei likaisia vaatteita korissa. Kerran viikossa puhtaat petivaatteet, alkoholia max puoli pulloa viiniä kerrallaan. Tupakointi olisi suorastaan helvetistä. Yli 30 vuotta tätä ja nyt vasta alan ymmärtää, että elän jonkun muun elämää. Jos näitä kriteerejä ei täytä seuraa piilovidduilua ja mykkäkoulua.

Olin akan vankilassa 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olin akan vankilassa 10 vuotta.

Kiintoisaa. Kerro vähän tarkemmin?

Löysin tänne kun etsin vertaiskokemuksia. Mies aloitti sillä, että ensimmäistä tapaamista seuraavana päivänä alkoi viesteillä ja se ei sitten loppunutkaan ennen kuin jätti minut. Aamusta iltaan, ihan triviaaleja asioita ja jos en vastannut, tuli lisää viestejä niin kauan että vastasin. Samaan aikaan hän kuitenkin uhriutui sillä, että hän on niin kiltti, ettei voi olla vastaamatta heti kun viesteilen hänelle. Vaikka hän viesteili minulle!

Käytti tilanteiden kontrolloinnin välineenä jatkuvaa eksistä puhumista. Aina jos hänestä tuntui, ettei hänellä ole täyttä huomiotani, olin reissussa, kommentoin väärin jotain, olin väärällä tuulella, hän oli tylsistynyt, hän alkoi puhua ihan vain ohimennen jotain eksäänsä liittyvää. Yleensähän niistä sitten heräsi kysymys, että miksi pitää taas, kerrankin kesken seksin (!!) mainita yksi eksistä, niin sitten seuraa taas pitkä keskustelu, enimmäkseen siitä, miten hän ei halua eksää takaisin, vaikka eksä haluaa hänet ja heillä oli niin pitkä suhde ja niin edelleen ja minä olen turhan mustasukkainen ja hän vapaamielinen ja hänellä on ollut pitkä suhde.

Mies kontrolloi suhdetta jo muutaman viikon jälkeen ottamalla aina välillä ihan puskista esille, että suhde ahdistaa. Yleensä tämä taisi tapahtua, kun olin sanonut johonkin ei tai oli taas tullut jokin "väärinkäsitys" viesteilyssä, eli hän oli sanonut jotain kohtalaisen törkeää johon reagoin. Kun sanoin, että minustakin tämä ei nyt ole hyvä juttu, kuten olin jo alussa sanonut, hän kääntää täysin kelkkansa ja alkaa selittää, että kyllähän hän eksänsä kanssakin usein puhui, ettei ensimmäiseen tunteeseen kannata luottaa ja jatketaan vain. 

Mies asuu kaksikerroksisessa talossa, minä asun 8 kerroksisessa. Aina kun mies tuli luokseni, hän syyllisti minua siitä, että käytän hissiä (olen hoikka hyvässä fyysisessä kunnossa, hän myös, mutta ylipainoa paljon). 

Mies tuntui tuntevan suunnilleen aivan kaikki ihmiset joista puhuin ja ihmiset jotka tuntevat ihmiset jotka tunnen, tästä keskikokoisesta yliopistokaupungista, mutta en ollut koskaan ennen nähnyt häntä enkä kuullut kenenkään puhuvan hänestä. Siitä tuli olo, että täytyy koko ajan toimia fiksusti, koska hänellä on niin paljon ihmisiä, joille hän voi mustamaalata minut tarvittaessa.

Seksissä sopi vain kaksi asiaa ja miehen mieskunto katosi heti, jos ei tehty täysin kuten hän haluaa. Mies sanoi, että se on ahdistusta ja hän on niin epävarma ja oikeastaan se on myös minun vikani, kun ennen kuin edes tapailtiin hän oli kuullut minun sanovan, että naisena paljon miestä helpompi saada baarista miehiä. 

Hermot alkoivat mennä, kun oltiin jo erottu ja mies alkoi selittää, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi työstäni. Hän harrasti aktiivisesti samaa asiaa, mitä minä teen työkseni ja puhuimme usein asiasta, enkä kuollakseni keksi, miten hänen olisi pitänyt enempää tuntea itsensä osaksi työtäni. Kyse olikin siitä, että minä olin liian keskittynyt työhöni ja toin sitä liikaa esille. Hän taas ylpeili sillä, ettei sentään ole työnarkomaani. 

1/2

Ja sitten nämä, että mies haluaa varata päivät jolloin näemme ja päivät jolloin emme näe, mutta muutteli aina lennosta että haluaisikin nähdä myös silloin kun ei pitänyt nähdä. Yleensä suostuin, mutta viimeisen kerran kun en, koska oli omia suunnitelmia olla rauhaksiin kotona, mies loukkaantui.

Mies hoki useamman kerran, että jos hän vain voisi välittää minulle suoraan ajatuksensa, kaikki olisi hyvin. Eli jos ymmärsin jotain väärin se oli vikani ja minun piti koko ajan tarkkailla, että ymmärrän hänet, kuten hän haluaa. 

Iltaisin kun sanoin, että pitää mennä nukkumaan, mies kehittelee tikusta asiaa, vaikka yhtäkkisen keskustelun lapsuuden traumasta, että ilta jatkuu pidemmälle kunnes mies itse väsyy. Sitten hän ilmoittaa, että nyt nukutaan. 

Mies halusi tietää mitä lääkkeitä syön kun olimme tavanneet kaksi viikkoa. Flunssan jälkeen sanon ylämäessä pyöräillessä, että pitää hidastaa, ottaa keuhkoihin, mies (30 cm pidempi) sanoo, minulla eivät yleensä ylämäet tunnu kyllä koskaan missään, ihan kuin tasamaata polkisi ja hidastaa suurieleisen armollisesti. Tästä tuli mieleen se joku vauvan ketju, missä nainen selitti että mies ärsyttää polkemalla lujaa edessä lällättäen :D 

Pahin oli se, että alusta asti minun olisi pitänyt vannoa, etten tule koskaan haluamaan lasta. Hän oli kuullut minun aiemmin ennen tapailua kertovan, että toivoisin saavani vielä lapsen ja hän halusi silti tapailla minua vaikka yritin lopettaa suhteen useaan kertaan mm. tämän takia. Eksä 15 pitkästä suhteesta oli kuulemma katkera, kun ei saanut hänen takiaan lasta vaan oli hedelmälliset vuodet miehen kanssa ja en ymmärrä millainen sydämetön ihminen yrittää tehdä saman uudelleen. 

2/2