Millainen koulukiusaajastasi tuli aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Kaikille kiusaajien uhreille voin lämpimästi suositella voimaharjoittelua ja itsepuolustuslajin opettelua, ilman näitä elämäni olisi luultavasti ollut toisten kiusattavana olemista. Vaikka vastakkainasettelu jännittää, pelottaa ja kääntää sisuskaluja sen ei pidä antaa haitata tuskan tuottamista kiusaajalle. Mitä pikemmin sen parempi.

Jos mulla olisi ollut rahkeita sen verran että olisin saanut kiusaajan kanveesiin, seuraavana päivänä olisi varmaan 10 jätkän porukka tullut pieksämään hengiltä eikä kukaan olisi puolustanut.

Itse asiassa en tiedä sen paremmin kiusaajien kuin "kavereiden" nykytilanteesta mitään.

Jos kuitenkin veikkaan, niin osa kiusaajista ovat varmaan ihan hyvin menestyneitä, koska häikäilemöttömyys,  itsekkyys, aggressiivisuus, empatian puute yms. sosiopaattiset taipumukset ovat luonteepiirteitä mistä voi olla myös hyötyä työelämässä.

Molemmista tuli opettajia.

Numero it[se] m`u`rh`atilastoihin. Haulikolla teki sen. 

Tavallinen perheenäiti. Ihan hyvä koulutus ja työ, sekä omaisuutta. Tämä muutamilla. Monet opiskelleet enemmänkin. Erilaisia amk- ja yliopistokoulutuksia. Jotkut ns "väärissä töissä" jos miettii heidän käytöstään. Sairaanhoitajia, muiden pomoja, asiakaspalvelussa töissä yms. Ei kenellekään ole tietääkseni huonosti käynyt. Miehistä oikeastaan sama juttu. Osalla perheet ja lapsia. Joillakin enemmän koulutusta. Jotkut johtavassa asemassa mikä ikävää jos miettii sitä miten vielä aikuisena esim lukiossa käyttäytyi. Niin mehän olimme jo aikuisia lukiossa ollessa ja näin moni jatkoi samaa käytöstä sielläkin. Ja en tiedä kuinka montaa ihmistä tämä kaikki koskee, kun itsellä olisi niitä nimiä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille kiusaajien uhreille voin lämpimästi suositella voimaharjoittelua ja itsepuolustuslajin opettelua, ilman näitä elämäni olisi luultavasti ollut toisten kiusattavana olemista. Vaikka vastakkainasettelu jännittää, pelottaa ja kääntää sisuskaluja sen ei pidä antaa haitata tuskan tuottamista kiusaajalle. Mitä pikemmin sen parempi.

Jos mulla olisi ollut rahkeita sen verran että olisin saanut kiusaajan kanveesiin, seuraavana päivänä olisi varmaan 10 jätkän porukka tullut pieksämään hengiltä eikä kukaan olisi puolustanut.

Juuri tämä. Itse puolustin itseäni, kun kohdattiin kiusaajan kanssa samalla kadulla. Sanoin vastaan ja en antanut periksi. Sitten muutama päivä tästä  eräs ilta hän oli kerännyt auton täyteen porukkaa ja ajoivat vieressäni uhkaillen minua. Se tavallaan opetti siihen, että minä olen omillani ja toisilla on porukkaa taustalla.

Rehtori

Siivooja, sekä läski IT-insinööri, jolle maistuu keskiolut. 

Psyk.sairaanhoitaja

Siitä pahimmasta tuli ressukka. Ei käynyt kouluja, vietti nuoruutensa leikkien kaupungin kingiä, ei työpaikkoja, asusteli milloin missäkin nurkissa. Nyt asuu kaupungin vuokratalossa, a-ongelmainen, ei perhettä. Käy jopa vähän sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

Pahimmasta kiusaajasta tuli pankkivirkailija, oli hauskoja tilanteita kun myöhemmin joutui hoitamaan raha-asioitani. Pyysin aina toiselle virkailijalle ja ilmoitin kovaan ääneen etten halua asioida entisen koulukiusaajan kanssa.

Ehkäpä vain uneksit tekeväsi noin.

"Mulla kiusaaminen johti sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja jonkinlaiseen ptsd.

 Olisin toivonut saavani opiskelu rauhan ja pääseväni erityiskuokkaan tai sitten kotikouluun . Mutta toisaalta, jos olen sellainen ihminen, että minun ulkonäkö ja läsnäolo ärsyttää ihmisiä niin paljon niin en tiedä miten pystyn elämään koskaan normaalia elämää. Tällä hetkellä olen kuin piilossa ja pidän matalaa profiilia. 

Vika varmasti on minussa vaikka en sille mitään voi . Itse aina halusin olla kaikkien kaveri ja se kostautui oli sellaisia tapauksia, missä joku esitti olevansa ihastunut tai esitti kaveria saadakseen irti minusta jotain juoruiltavaa.  Se aiheutti sen etten vieläkään uskalla enää luottaa kehenkään. Minun ei tarvinnut edes kertoa mitään, kun yksi pieni sana tai lause muutti merkityksensä esim. Jos sanoin, että meidän opettaja on kiva pain liikkui juoru, että rakastan sitä opettajaa . 

Sairauteni takia minulla on kömpelyyttä yms. Ja joku levitti huhun, että olen huumeriippuvainen ja jopa opettaja uskoi sen ja soitti sosiaalityöntekijöille. Ja he sitten terveydenhoitajan kanssa mietti tosissaan huume testejä minulle, kunnes onneksi vanhemmat saivat vakuutettua, ettei meidän perheessä käytetä päihteitä edes alkoholia lasten nähden ja että minä joka aina olen kotona tai harrastuksissa en mitenkään saa huumeita mistään. 

Ja en kyllä niin nuorena kyllä enkä edelleenkään tiedä mistä niitä huumeita saa.

Kiusaaminen voi pahimmassa tapauksessa pilata koko elämän eikä siinä silloin auta, että sanotaan, että kyllä se loppuu koulun jälkeen. Ja myöskin aina se et vain välitä niin se loppuu."

Tuttuja ajatuksia. Minäkin jännitän sosiaalisia tilanteita ja en tiedä itsekään voinko enää koskaan tutustua ihmisiin normaalisti. Kirjoitit hyvin tuon kohdan, että olet kuin piilossa nyt. Itsekin tavallaan elän elämääni yksin ja en edes oikeastaan halua käydä missään. Myöhemmin, kun olisi pitänyt opiskella niin minä vaan yritin selvitä eteenpäin ja silti elämäni polki paikallaan. Toisaalta ymmärrän sen, että jos tämä jatkuu niin elämäni jää elämättä. Ei tämä hiljainen yksinäinen elämä ole kuitenkaan se mitä tahtoisin elää. Toiveita olisi enemmän.

Minä olin taas liian kiltti. Lapsuudessa mietin, ettei minua ole "syytä" kiusata, kun kohtelen muita hyvin ja en riitele kenenkään kanssa. Eihän tämä toiminut. Minäkään en uskalla edes tutustua ihmisiin ja kertoa asioistani, kun itselle on myös tuttua tuo asioitteni juoruaminen muille. Jotkut olivat mukamas ystäviäni ja myöhemmin ymmärsin syynä olleen vaan sen, että saivat juoruttavaa. Samalla kohdeltiin miten sattuu muutenkin. Minusta on myös kerrottu ihan hirveästi kaikkea perätöntä juttua. Niin paljon, että edelleenkin törmään siihen kaikkeen. Joku naureskelee tai puhuu pahaa minusta. En tiedä pääsenkö ikinä eroon tästä. Tälläiset asiat voivat saada isot mittasuhteet ja levitä kauas. Samalla mietin, että joku on onnekas jos oikeasti ikävät puheet yms ovat loppuneet. Nykyisin on somekin ja oikeasti pahasti kiusattu ihminen voi olla aikuisenakin vielä osana tätä kaikkea ja ihmiset puhuvat edelleen pahaa. Näin mietin missä se raja menee ja kuka pääsee eroon kaikesta ja kuka ei. Samalla kyllähän sitä sanotaan, että älä välitä. Vanhempanikin hokivat tätä ja eivät auttaneet asiassa mitenkään. Minäkään en koskaan näyttänyt, että minuun sattui se kiusaaminen. Eipä silläkään ollut merkitystä asiaan liittyen.

Nauroin, sillä hän oli torikauppiaana myyden lasten muovikrääsää. Toki kouluajoilta oli kulunut jo vuosikymmeniä mutta tunnistin hänet ja hän tunnisti minut .Sanoi minua tyylikkääksi ja oli selvästi vaivautunut. Minulla on ollut hyvä  elämä, lapset terveitä ja menestyviä, koti kaunis, mieheni johtavassa asemassa ja minun yritykseni on kannattanut hyvin. Hän oli inhottava ja vastenmielinen kommentoija, ulkonäöstäni , rinnoistani, hammasraudoista ja kaikesta, suureen ääneen röhönaurun kera. Katselin tahallani nenän vartta pitkin hänen surkeaa pientä myyntipöytäänsä ja nauroin. Ei ollut enää nätti poika vaan lihava, kaljuuntunut, juoponnaamainen ukko. Nauran vieläkin hänen kiusaantuneelle ilmeelleen.

Pari ovat työttömiä luusereita. Yksi on jo mullan alla. Muista en tiedä.

En tiedä eikä nyt niin kiinnosta että ottaisin selvää. Toivottavasti kuollut jollain karmivalla tavalla.

Käräjätuomari 

Koulukiusaajasta tuli luokanopettaja.

Pankinjohtaja. Karma kyllä kouraisi tätäkin kiusaajaa: Sekosi armeijassa ja tuli maitojunalla kotiin kun sai kuulla että akka oli pettänyt :D

Käsittääkseni asunnoton.

Se saatana meni Jenkkeihin huippuyliopistoon ja on tänä päivänä pankkiiri Lontoossa. Toivon kuitenkin että hänen elämänsä on sisältä mätä ja onneton. No rikkaailla se erittäin usein on.