VINKKEJÄ TYTÖN TEKOON?? ;-) (ja ajatteleekohan KUKAAN muu näin...)
Siis tämä aihe on varmaan vähän tabu monen mielestä... (niinkuin omastakin mielestä - mun oli esim. pakko tehdä uusi nicki tätä kysymystä varten, JOS joku joskus tunnistaisi mut yleensä käyttämästäni. En IKINÄ haluaisi myöntää että ajattelen tällaisia.)
Mutta meillä siis on jo kolme poikaa ja kyllä oikeasti haluaisin ihan mahdottomasti myös tytön.
Ei sillä ettenkö olisi onnellinen ja kiitollinen pojistani ja en tietenkään vaihtaisi heitä mihinkään!
Mutta jos vielä teen lisää lapsia, niin olisi ehkä kiva edes yrittää vaikuttaa hieman siihen kumpi tulee...
On asia ehkä sen verran tärkeä, että JOS tietäisin että EN tule saamaan tyttöä, hankkisin enää ehkä vain yhden lapsen.
Mutta jos tiedän että voin saada tytönkin/tyttöjä, hankkisin vielä varmaan 2-3 lasta.
(Hirveää miten suuri perhe meille ehkä sitten tuleekaan.. vauvat, ja lapset, vaan on niin ihania.)
Mutta mitäs jos olen kohta joku kuuden pojan äiti...!
Tiedän että mieheni toivoo tyttöä myös, ja nyt jo melkein taaperoksi ehtinyttä kuopusta odottaessa hän koko ajan puhui että " nyt tulee tyttö" - ja niin kaikki tuttavatkin ja työkaverit ym. puhuivat.
Itsekin jostain syystä luulin niin (raskauspahoinvoinnit ym. ihan erilailla kuin edellisissä raskauksissa ja jopa jotkut typerät Madame Mamma ja Ennustaja-Elli ja kiinalaiset ennustustaulukot ym. lupasi niin :-).
Mutta onneksi en puhunut kellekään - edes miehelle - että " juu on se varmaan tyttö" . Ja onneksi en ostanut mitään tyttömäistä valmiiksi vaikka lähellä oli.
Silti kyllä rakastin pientä poikaani heti yli kaiken ja mahdottomasti ihan heti kun hän syntyi, tunsin vaan suurta onnea kun sain hänet syliin ja olin ihan euforinen monta kuukautta.
Vaikkakin yksi siinä synnytyssängyllä maatessa vilahtanut ajatus myös oli, että " nythän voin mennä vaikka vähän aiemmin takaisin töihin" ... KAUHEAA! Siis ihan kuin olisin vain tytön kanssa halunnut olla kotona pidempään. (No nyt on jo vähän ajatukset ja tilanteet muutuneet :-) ja kotona vielä ollaan jonkin aikaa).
Mutta tuntuu että jo miehenkin kannalta pitäisi edes YRITTÄÄ se tyttö saada... joten mitenkä te olette niitä tyttöjä tehneet??
Ruokavalio?
Yhdyntähetki? Muuta?
Esim. meillä nuo kaikki pojat on tehty luullakseni juuri ovulaation hetkillä. Mutta tuntuu vähän tyhmältä alkaa ajoittamaankaan sitten niitä kertoja tiettyihin päiviin, tai käyttämään esim. kondomia juuri ovulaation aikoihin mutta ei vähän ennen (siis niinkin epätoivoisia olen miettinyt!) .. ja mieskin voisi ihmetellä. En siis missään nimessä voisi edes hänelle sanoa että nyt " tehdään näin ja näin niin ehkä saadaan tyttö" .. mielestäni ei ole jotenkin oikein toivoa niin (eikä antaa hänelle turhia toiveita) ja siksi tämä asia on niin vaikea.
Ajattelin nyt kuitenkin ottaa esille, rohkaistuin kai ostamastani uudesta Katerina Janouchin kirjasta " Lasten kanssa" , jossa mm. eräs kahden pojan äiti kertoo miten hän kaipaa ja suree lähes päivittäin " saamatta jäänyttä" tyttöä (hän ei aio siis tehdä enempään kuin nuo 2 lasta).
Jollain tapaa tämä asia on vähän kuin lapsettomuudessa... no, anteeksi, vähän radikaali vertaus, mutta jotenkin naisena tuntuu että oma TYTÄR olisi jotain tosi kaivattua, ja pojat eivät oikein häntä tavallaan voi korvata.
(Eikä edes se että pojat tuo aikanaan perheeseen tyttöjä - kaipaan sitä äiti-tytär -fiilistä ja tekemistä, TYTÖN kanssa kasvamista/kasvattamista, meikkileikkejä, tyttöjen ihanien vaatteiden ja lelujen ostamista ja yhteisiä nukkeleikkejä ja pienten hiusten harjaamista ja keskustelua murkkutytön kanssa ja vaaleanpunaista ja kaikkea! Kaivaten katselen aina vierestä kun kaikilla muilla tutuillamme on myös/vain tyttöjä.)
Kommentit (78)
Olen kovin surullinen puolestasi, että koet nyt jo mahdolliset tulevatkin raskausajat vaikeiksi. Mun pieni pääni ei kyllä pysty ymmärtämään, miten ympäristön ajatukset ja ylipäänsä mielipiteet voi noin voimakkaasti vaikuttaa.
Ajatuksistasi tul lähinnä mieleen, että näet mitä haluat ja kuulet mitä haluat. Eli vähän sama kuin haluaisi raskautua niin yhtäkkiä KAIKKI ympärillä onkin raskaana, näkee vain niitä pallomahoja. Siksi ehkä bongaat ne äiti-tytär-artikkelit lehdistäkin. Toisaalta kun kuvittelet muiden nälvivän tytöttömyydestä, kuulet pettymyksen äitisi äänestä ja uskot kaikkien ystäviesi pelkästään arvostavan tyttöjen juttuja. En minä puhu poikien jutuista siksi, että kaikille ystävilläni ei ole poikia, vaan ainoastaan siksi, että se on meidän elämää.
Muutoinkin tunnut ihan liiaksi miettivän asemaasi toisten silmissä nyt ja vanhana. Olisiko tämä joku itsetunnon kysymys? Vaikka asisit tytön niin pitkälti se on kuitenkin itsestä kiinni, minkälaisen kuvan antaa läheisille ja minkälaisiksi suhteet muodostuu. Ei se ole sukupuolesta kiinni.
Mitä jos yrittäisit nyt laittaa koko homman huumorin avulla rennommaksi, mikäli nimenomaan ympäristö on se ongelma? Niille, jotka epäilevät miehesi rakastajan taitoja (tämäkin aivan uskomaton juttu...), kerro, että te tuskin saatte tyttöä, koska se edellyttäisi seksitaukoa, mutta kun teillä vällyt pöllyy harva se ilta, vähintään joka toinen. Kiillota kruunuasi kasvattajana ja kerro, kuinka paljon vaativampaa on kasvattaa poikia kuin tyttöjä (no eihän se näin ole mutta ei se haittaa). Ylistä parisuhteesi parantuneen muutenkin, kun nyt poikien äitinä ymmärrät paljon paremmin miehistä maailmaa ja miehesi ajatuksenjuoksua. Piste iin päälle, kerro kuinka taivaallista on olla perheen ainoa nainen, miehellesi kuningatar, jota hän jaksaa kiitellä kolmesta ihanasta pojasta ja heidän vaativasta hoidosta.
Olen minäkin kuullut kommentteja ihmisiltä, että toivotko sitä tai tätä. Mutta takaisin voi vastata niin kuin ei olisi heidän pointtiaan tajunnutkaan, vaikka " kyllä, toivoimme lasta pitkään ja yllätys on, kumpi sieltä tulee" . Tottakai saa toivoa, mitä maailma olisikaan, jos toivominen kiellettäisiin. Tässä sukupuoliasiassa se vaan on lapsen kannalta riipaisevaa. Kun me toivoimme ensimmäistä lasta, ehdin ajatella monta kertaa, tuleeko ensimmäistäkään ikinä. Sain 3 terve lasta. Kuinka paljon enemmän ihminen voi toivoa?
Eikös tästä nyt edes saa itse sanoa kuten itse ajatteli/ajattelee???
Mikä ihme olet vääntämään asiat omaksi mieleiseksi, vaikka se ei olisi enään totuuskaan!!
Kuten aiemmassa jo sanoin: Kumpikin halusi tyttöä, oikeesti ei ollut mitään väliä, koska tyttö ja poika jo meillä oli =)
Se on TOTUUS, vaikka se ei olisi sulle *irvistää*
Ninni-03:
Musta on vähän hassua sanoa, ettei sukupuolella ole väliä, jos kuitenkin sitten yrittää jompaakumpaa. Parempi tunnustaa toiveet rehdisti ja työstää sitten niitä eli miettiä, mitä oikeasti toivoo. Mitä tietty sukupuoli edustaa?
Tietysti saa sanoa, mitä ajattelee. Ei tuo kommenttini ollut erityisesti sulle tarkoitettu. Kyseenalaistin vain sen, että toivotaan/yritetään jotain ja samalla väitetään, että " ihan sama" .
Yleisesti pohdittavaksi: Mitä se sukupuoli merkitsee? Halutaanko tyttöä ns. äiti-tytär -juttujen tms. takia? Mitä toiveita lapsen odotetaan täyttävän? Kyllä varmaan jokaisella vanhemmalla jotain toiveita on, mutta entä jos/kun ne toiveet eivät täyty? Tyttö voi olla ihan erilainen kuin oli kuvitellut, poika samoin. Ovatko odotukset reiluja lasta kohtaan?
-> mulla ei oikeastaan ollut rehellisesti sanottuna muuta syytä miksi haluta tyttöä, kuin se, että mulla oli niiiiiiiiin paljon esikois-tytön vanhoja IHANIA vanhoja vaatteita ja et mulla oli iskeny ennen kolmannen syntymää vaaleanpunainen-" kausi" ja halusin sitä toteuttaa pienelle tytölle ;D
En millään enää näin miltei nelikymppisenä viitsi ostaa kaikkea vaaleanpunaista itelleni ;)
Minulla on erittäin hyvä suhde molempiin ekoihin lapsiin, joten tällä saralla mulle oli aivan sama, tuleeko tyttö vai poika. SIis puhtaasti vaatepoliittinen asia miksi toivoin kolmannesta tyttöä ;)))
Jos vielä sen neljännen edelleen haluan/teen, on aivan sama taas kumpi tulee, molemmille on jo nimetkin valmiina, mutta poika olis kivempi. Vuoronperää molempia ;DD
KUUDEN pojan äiti. Jokaisessa raskaudessa olen toivonut tyttöä, enkä ymmärrä miksi tämä toive pitäisi kieltää. Kaikki poikani ovat minulle äärettömän rakkaita ja ihania persoonallisuuksia, enkä tietenkään vaihtaisi heitä mihinkään tyttöön, mutta...
..oma äitini on kuollut, minulla ei ole siskoja eli elän hyvin poikavoittoisessa maailmassa. Ei sille mitään voi, että poikien maailma on erilainen. En osaa touhuta isoje poikien juttuja. Pienissä lapsissa tätä sukupuolten eroa ei niin huomaa, mutta kyllä murrosikää lähestyvien poikien maailma on minulle vieras. Ei voisi vähempää kiinnostaa heidän suosimat leffat jne.
kyllä minä edelleen toivon tyttöä ja olen todennäköisesti valmis vielä hankkiman lapsia senkin uhalla, että meillä on pian seitsemän ihanaa veljestä
tuo ennen ovista rakastelu. Muuta kai siihen ei ole. Minusta ihminen saa toivoa tyttö tai poika lasta ilman senkummempia perusteluja. En mä ainakaan osaisi perustella kun olen haaveissani joskus miettiny että vielä yksi tyttö olis ihana, mutta en tiedä miks. Kaikki ne omat lapset ovat maailman ihanimpia oli ne sitten tyttöjä tai poikia ja sillä selvä. Mua ei kiinnosta muiden painostukset (esim suvun) tytöstä tai pojasta. Eikä kyllä meidän suvussa oo kukaan mitään koskaan kysellykään raskaana ollessani että kumpaa toivot tai että eiks olis kiva kun olis molemmat. onhan se selvää että kivaahan se olis että olis molempia sukupuolia omat lapset, mutta onhan niitäkin jotka toivovat salaa mielessään tai avoimesti pelkkiä poikia tai tyttöjä. itsellä 1 tyttö ja 2 poikaa. ja selväähän on että kaikki lapseni ovat yhtä ihania minulle.
Joku tuossa sanoikin ettei varhaislapsuudessa ole sukupuolella väliä, meidän vajaa 4-vuotias tyttökin pelaa kurafutista isin kanssa silmät kirkkaina ja suu messingillä, naapurin poika rakastaa yli kaiken suloista nukkeaan...
Kuitenkin saamme toivottavasti nauttia lapsiemme seurasta jopa 60 vuotta, ehkä enemmänkin, lapsuusaika on siihen verrattuna lyhyt aika.
Voi olla että epäonnistumme kasvattajina tai jostain muusta syystä suhde lapsiimme menee mönkään. Mutta jokainen varmaan toivoo, että hankalien vaiheiden esim. murrosikä ym. jälkeenkin luottamussuhde vanhempaan säilyy ja ehkä parantuukin.
Meidän lapsemme mahdollisesti perustavat omia perheitä. Useimmissa perheissä kodin käytännön asiat ja pääasiallinen lastenhoitovastuu on äideillä. Äidit kääntyvät helpommin perheen asioita niin hyviä kuin huonojakin pohtiessaan oman äidin puoleen (mikäli suhde on kunnossa) ja anoppi saattaa jäädä taka-alalle, niin kuin ap. arveli.
Ja miten ihanaa on saada kertoa omista kokemuksistaan esikoistaan odottavalle tyttärelle, jos sellainen onni suodaan!
Tämä kaikki on vain spekulaatiota ja toiveita, mutta sallitaan se itselle ja muille!
Hyvää kevään jatkoa kaikille!
kuten pumpuliini77 ihan osuvasti huomautti.
Toinen asia mitä olen pohtinut, on tämä toiveeni SUURperheestä... näillä seuduilla isot perheet ovat kyllä ihan tavallisia, mutta uskonnollisista syistä... ja jotenkin " pelkään" että jos (toivon mukaan)teemme/SAAMME ison perheen, niin meidätkin ajatellaan kuuluvan k.o. uskontoon. No, mutta sillä ei niin väliä.
Jotenkin jo ekan raskauden aikaan ajattelin että haluaisin kuusi lasta
:-). (Saa nähdä, no AINAKIN neljä tai viisi....)
- - -
5xmamma (tai mitenköhän nimimerkki olikaan), kuuden pojan äiti, kiteytti aika hyvin... eli voi olla kuuden pojan äiti ja silti salaa toivonut aina tyttöä... ja kuitenkin kaikki pojat rakkaita!!
Alunperin kai tätä viestiä laittaessa lähinnä ajattelin hakea " kokemuksia" mm. siitä, toimiiko tuo ajoitusjuttu lainkaan, eli kannattaako yrittää ottaa mitenkään huomioon. - tai joku muu juttu ...(Tietenkään lapsia ei voi " tehtailla" , se on selvää.) .
Mutta teinpäs niin pitkän aloituksen että tuli näköjään keskustelua laajemminkin.
Tämän ketjun myötä on taas joutunut pohtimaan asiaa itsekin siis vähän syvemminkin jälleen, ja tietysti jälleen kerran tuntemaan kiitollisuutta myös siitä mitä JO ON.
Nämä on kuitenkin niin hankalia aiheita, että tällaisista en kuuna päivänä puhuisi EDES oman miehen kanssa (joka sitä tyttöä varsinkin hinkuu)... päinvastoin aina korostan kaikille sitä miten on ihanaa kun on saanut ylipäänsä LAPSIA.
Mutta ei voi mitään että salaisissa haaveissa, alitajunnassa, näköjään on se kaipuu tytöstäkin.
Yhtälailla kaipaisin varmasti poikaa, jos olisi tyttöjä!! Itse asiassa ekaa odottaessa pelkäsin etten saisi koskaan POIKAA, jotenkin kai ajattelin että tyttöjä tulee helpommin (kun niitä on suvussamme enemmän).
Mielenkiintoista keskustelua täällä!!! Kiitos aloittajalle rohkeudesta aloittaa tämä tunteita kuohuttava aihe ja edelleen kommentoida omasta puolestaan.
Tuosta " keinosta" yrittää tyttöä ennen ovista, täytyy vaan sanoa, että oma tyttöni siitettiin inseminaatiossa jossa munarakkula oli ultran mukaan juuri puhjennut. Eli ei pätenyt tuo uskomus kyllä meidän tapauksessa. Enkä usko, että asiaan pystyy mitenkään itse vaikuttamaan. Kai se on luonto näin asian järjestänyt ja hyvästä syystä!
:)
Ethän tosissasi vertaa yhdyntää ja inseminaatiota keskenään?? =DDD
Siis tuo ovis-juttuhan perustuu nimenomaan siihen, että tyttösiittiöt ovat pitkäikäisempiä = ennen ovista yhdynnässä kun poika siittiöt (kuolevat pois kun on ovishetki) jotak ovat nopeimpia jos on yhdynnässä oviksen aikaan.
Eikös insemiaantiossa ruiskuteta spermaa suoraan rakkulan likelle/päälle/kohti?? Joten silloin arpapeli tietenkin on 50%/50%.
Että tällaista =DDDD
Cicio:
Tuosta " keinosta" yrittää tyttöä ennen ovista, täytyy vaan sanoa, että oma tyttöni siitettiin inseminaatiossa jossa munarakkula oli ultran mukaan juuri puhjennut. Eli ei pätenyt tuo uskomus kyllä meidän tapauksessa. Enkä usko, että asiaan pystyy mitenkään itse vaikuttamaan. Kai se on luonto näin asian järjestänyt ja hyvästä syystä!
:)
Onhan se ihanaa, että toiset voivat edes leikitellä ajatuksella kumpaako sukupuolta lapsesta TEKEVÄT ja millä keinoin siihen haluttuun päästään. Itsellä itku pääsee jo pelkästä ajatuksesta. Kumpa saisi niksejä siihen, kuinka se toinen lapsi saadaan edes alulle näin selittämättömänä lapsettomana. Miksi se raskaus ei ala??? Vikaa ei siis kummassakaan, mutta ensimmäinenkin piti käydä TEKEMÄSSÄ Ivf/Icsi hoidoilla. Melkoisesti on arvomaailmaa tämä lapsettomuus muuttanut. En toki kellekkään tällaista toivoisi. Haluaisin mieluummin pohtia kanssanne näitä pulmia, että kumpaa sukupuolta seuraavasta TEEMME. Tasan ei vain käy onnenlahjat tässä elämässä. Jollakin tuntui olevan tässä pinossa 6 ihanaa lasta. Minäkin olisin suurperheen halunnut.....ja toive elää vieläkin, vaikkakin mahdottomuus se meidän tilanteessa on. Ihmeitä kuitenkin välillä tapahtuu!!!
Minä olen se jolla on ne kuusi ihanaa lasta. Ei minua hävetä myöntää toivovani tyttöä, vaikka toki se lapsi on aina tärkein.
meilläkin on ollut elämän varrella kaikenlaista, toista lasta tehtii monta vuotta ja lopulta on hänet sekä pikkuveli saatu aikaan hormooneilla. Myös viidettä raskautta on suunniteltu ja tehty lapsettomuuspoliklinikalla.
Kuudennen vauvamme odotusaika oli raskas, hänellä epäiltiin ultran perusteella vakavia epämuodostumia, jotka sitten synnyttyä paljastuivat hyvin lieviksi. toki siellä perinnöllisyysklinikalla sikiötä tutkittaessa mietti että sukupuolella ei ole mitään väliä ja toivoi ja rukoili, että vauvalla olisi kaikki hyvin.
Eli haluan painottaa sitä, etten pidä lasten saamista itsestäänselvyytenä ja olen omalta osaltani saanut pelätä heidn terveytensä puolesta ja silti toivon kovasti tyttöä. Olen toki äärettömän kiitollinen siitä mitä minulla on ja ajattelen, että joakinen lapsi on suuri lahja, eikä lahjoja voi valita, mutta kai sitä saa unelmia ja toiveita olla.
Ei ne ole keneltäkään muulta pois, ja kyllähän jokainen järkevä ihminen tajuaa, ettei elämä mene niin kuin minä haluan.
Mutta suuri on tytön kaipuu ja sydämeen sattuu kun ystävät tai tutut saavat tyttöjä.
vastaan, eli taidat sekoittaa inseminaation koeputkihedelmöitykseen
Marieela:
Eikös insemiaantiossa ruiskuteta spermaa suoraan rakkulan likelle/päälle/kohti?? Joten silloin arpapeli tietenkin on 50%/50%.
Inssissä sperma viedään katetrilla kohtuonteloon ovulaation hetkellä ja jäädään odottelemaan, että luonto hoitaa loput. Koeputkessa kuvailemallasi tavalla. Eli kaksi täysin eri asiaa!
=D
... että normaali yhdynnässä tuo tytön ja poikien tekeminen on ajoituksesta kiinni ( ennen ovista/oviksen aikaan) kun taas juuri oviksen aikaan se on kumpi vaan. Ja kuten sanoin jo ekassa, sekään ei ole mahdotonta etteikö toisin kuiten kävisi, mutta kuitenkin harvemmin.
Mutta, miksipä mä sitä todistelemaan ja väittelemään, eipä ole minun tekemäni tutkimus. Jokaisella on mahdollisuus siitä käydä lueskelemassa HYKSissä, kuten aiemmin sanoin ;)
Tämä sille joka tästä jutteli:
Ja Kiinassa ja Intiassa tavalliset kansalaiset, jotka suurimmaksi osaksi väestössä elää terveydenhuollon ulkopuolella, maalla ym, täysin vailla tietoa naisten kiertojen täsmällisyyksistä, oviksen parhaimman hetken ym, joten ei se ole edelleenkään mikään ihme ettei siellä osata välttää yhdyntöjä ennen ovista. Ja yleisesti, siellä yhdynnähän määrää lähinnä miehen halut, ei niinkää naiset haluamat ajoitukset kiertoihin nähden.
Intiassa tosin jo ns. paremmilla alueilla käytetään ultratutkimusta seulomaan abortin keinoin tytöt kohdusta pois. Kiinassa ei ihan vielätähän kyetä koska väestö on aivan valtava moiseen;)
Mutta, kun niissä maissa on käyty ja nähty, miten väestöt siellä elää, ei enään mieti, että sielläkin tästä jo tiedettäisiin.
Ja vielä asiasta viidenteen:
Minusta edelleenkään tytön/pojan haluaminen ja " tekeminen" ei ole lapsettomilta mitenkään poissa. Lapsettomuus on kamalan ikävä asia, mutta, jokaisella meillä on oman elämän haaveet ja unelmat, sekä myös omat murheemme kannettavana. Mikään niistä ei kuitenakaan ole toiselta pois!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tähän vielä, että kyllähän on muitakin keinoja tietää ovulaation ajankohta kuin tikuttaminen. Aika suuri osa naisista jollain tarkkuudella tuntee kiertonsa, vaikkei olisikaan kalenteria kourassa.
Marieela:
Ja Kiinassa ja Intiassa tavalliset kansalaiset, jotka suurimmaksi osaksi väestössä elää terveydenhuollon ulkopuolella, maalla ym, täysin vailla tietoa naisten kiertojen täsmällisyyksistä, oviksen parhaimman hetken ym, joten ei se ole edelleenkään mikään ihme ettei siellä osata välttää yhdyntöjä ennen ovista.
Juu, jotkut naset tosiaan tuntee oviksensa ilman tikutustakin ->esim minä.,
Sun kannattaa kyllä nyt matkata sinne Kiinaan esimerkiksi, tai ihan vaan Aasian maihin tutustumaan, kuinka siellä nainen sitte sanoo seksille/miehelleen EI, koska ei ole vielä tuntenut ovista ko. kierrossa, ettei siis vain tulisi tyttöä ;D
Hohhoijaa =DDDDDDDDDDDDD
*poistuu päätään pyöritellen*
Onpas vilkasta ja kiihkeää keskustelua saatu aikaiseksi. ;) Mä kyllä ymmärrän ap:n kirjoituksia ihan hyvin (vaikken ajatuksella ole lukenutkaan). Käsitin tämän ketjun olevan tällainen " kerro tähän kokemuksesi" -pino " huumorimielellä" , joita on muitakin. Ymmärrän tietysti ihmisten mielipahan siitä, jos vauvaa ei saa, vaikka kovasti toivoisikin. Itsekin toivon tällä hetkellä esikolle kaveria kovasti. Esikko on poika ja vaikka mielessäni haluaisinkin pikkuprinsessan (olkoon vaikka amerikkalainen jalkapalloilija tai mitä ikinä haluaakaan) hänelle kaveriksi, ei poika olisi mikään pettymys silti vaan ihan toiveiden täyttymys. Ei kai tässä keskustelussa olekaan kyse siitä, etteikö kumpi tahansa olisi ihan yhtä rakas, vaan siitä, että oikeasti voi ja saa mielessään toivoa jompaa kumpaa, vaikkei sillä merkitystä olisikaan. Ap:llekin varmasti kumpi tahansa olisi yhtä toivottu, vaikka neuvoja täällä tyttöjen tekoon kyseleekin. :) Musta tällaiset ketjut on ihan hauskaa hömppää, ei näitä pidä ottaa niin haudanvakavasti. Jos jollain on keinoja, jotka haluaa muiden kanssa jakaa, niin miksei niitäkin voisi kokeilla (itse en vaan jaksa nähdä vaivaa niin paljon sen asian eteen). Eri asia on tietysti se, jos ei missään tapauksessa halua toista sukupuolta; silloin koko raskauden suunnittelun voi unohtaa. Siitä tässä jutussa ei kuitenkaan ollut kyse...
Rauhaa Ystävät ;)
Esikosta lähtien olen toivonut enemmän ja vähemmän tyttöä. Joka kerta olen kuitenkin maailman ihanimman pojan saanut. Enkä todellakaan vaihtaisi yhtäkään pojistani tyttöön ikinä! Mutta nyt odotan neljättä lastamme ja tuntuu, että taas haaveet tytöstä nousevat pintaan. Eikä asiaa hirveästi helpota " ympäristön paineet" ... Olen nimittäin oman sukuni puolella ainut tyttö. Kaikki serkkuni siis ovat poikia. Voitte varmaan kuvitella, miten kaikki odottavat, että joku synnyttäisi sen tytön meidän sukuumme! Ja tuotan sitten taas pettymyksen, kun saammekin jälleen " vain" pojan. Ystävilläni taas (kaikilla!) on molempia sukupuolia, ja olen huomannut, että kun joku heistä saa sen ensimmäisien tytön, niin sen jälkeen toivotaan vaan tyttöja lisää, eikä enään missään nimessä lisää poikia! Ja jos sattuu poika tulemaan niin se on sitten kamala pettymys... :( Eli kait siitä voi päätellä sen, että se tyttö on todellakin jotain aivan mahtavaa? Sinällään ymmärrän asian kyllä, mutta inhottavaa vaan kuulla näitä " otan osaa" , (kun tulee poika) sekä suvulta, että kavereilta. Ajattelinkin sanoa jo heti, että tämä seuraavakin on poika (vaikka en sitä vielä tiedäkään), ettei tarvitsisi kuunnella niitä juttuja taas. Tai sitten taidan vain liikkua " väärässä seurassa" :) Kun meitä useamman pojan Äitejä on tässäkin ketjussa niin monta, niin kiinnostaisikohan ketään jatkaa jutustelua muualla, sähköpostitse, tai toisella palstalla, tai vaikkapa tavata jossain? Olisi niin kiva kerrankin saada seuraa ihmisistä, jotka eivät ensimmäsienä kauhistele meidän kasvavaa poika-katrasta! ;) Ja muutenkin jakaa mietteitä kaikesta muustakin poikien elämään ja kasvatukseen liittyvästä jne. jne... :)
Tää nyt menee todellakin OT, mutta mä olen matkustanut Aasiassa, koska mieheni on siitä maanosasta kotoisin. Mieheni kotimaassa -kehitysmaassa, jossa valtaosa väestöstä asuu maaseudulla- on melkoisen hyvin saatavilla nykyaikaisia ehkäisymenetelmiä (tosin vain aviopareille), eikä naisen aina tarvitse suostua seksiin. Erilaisia uskomuksia siitä, miten voi saada tytön tai pojan, on sielläkin pilvin pimein.
Marieela:
Sun kannattaa kyllä nyt matkata sinne Kiinaan esimerkiksi, tai ihan vaan Aasian maihin tutustumaan, kuinka siellä nainen sitte sanoo seksille/miehelleen EI, koska ei ole vielä tuntenut ovista ko. kierrossa, ettei siis vain tulisi tyttöä ;D
Meillä tuo ajoitusmenetelmä ei siis ainakaan olisi toiminut. Ja oikeasti, en usko, että se olisi kovin varma, kyllähän se muuten jo Kiinassa tai Intiassa tiedettäisiin.
Musta on vähän hassua sanoa, ettei sukupuolella ole väliä, jos kuitenkin sitten yrittää jompaakumpaa. Parempi tunnustaa toiveet rehdisti ja työstää sitten niitä eli miettiä, mitä oikeasti toivoo. Mitä tietty sukupuoli edustaa?