VINKKEJÄ TYTÖN TEKOON?? ;-) (ja ajatteleekohan KUKAAN muu näin...)
Siis tämä aihe on varmaan vähän tabu monen mielestä... (niinkuin omastakin mielestä - mun oli esim. pakko tehdä uusi nicki tätä kysymystä varten, JOS joku joskus tunnistaisi mut yleensä käyttämästäni. En IKINÄ haluaisi myöntää että ajattelen tällaisia.)
Mutta meillä siis on jo kolme poikaa ja kyllä oikeasti haluaisin ihan mahdottomasti myös tytön.
Ei sillä ettenkö olisi onnellinen ja kiitollinen pojistani ja en tietenkään vaihtaisi heitä mihinkään!
Mutta jos vielä teen lisää lapsia, niin olisi ehkä kiva edes yrittää vaikuttaa hieman siihen kumpi tulee...
On asia ehkä sen verran tärkeä, että JOS tietäisin että EN tule saamaan tyttöä, hankkisin enää ehkä vain yhden lapsen.
Mutta jos tiedän että voin saada tytönkin/tyttöjä, hankkisin vielä varmaan 2-3 lasta.
(Hirveää miten suuri perhe meille ehkä sitten tuleekaan.. vauvat, ja lapset, vaan on niin ihania.)
Mutta mitäs jos olen kohta joku kuuden pojan äiti...!
Tiedän että mieheni toivoo tyttöä myös, ja nyt jo melkein taaperoksi ehtinyttä kuopusta odottaessa hän koko ajan puhui että " nyt tulee tyttö" - ja niin kaikki tuttavatkin ja työkaverit ym. puhuivat.
Itsekin jostain syystä luulin niin (raskauspahoinvoinnit ym. ihan erilailla kuin edellisissä raskauksissa ja jopa jotkut typerät Madame Mamma ja Ennustaja-Elli ja kiinalaiset ennustustaulukot ym. lupasi niin :-).
Mutta onneksi en puhunut kellekään - edes miehelle - että " juu on se varmaan tyttö" . Ja onneksi en ostanut mitään tyttömäistä valmiiksi vaikka lähellä oli.
Silti kyllä rakastin pientä poikaani heti yli kaiken ja mahdottomasti ihan heti kun hän syntyi, tunsin vaan suurta onnea kun sain hänet syliin ja olin ihan euforinen monta kuukautta.
Vaikkakin yksi siinä synnytyssängyllä maatessa vilahtanut ajatus myös oli, että " nythän voin mennä vaikka vähän aiemmin takaisin töihin" ... KAUHEAA! Siis ihan kuin olisin vain tytön kanssa halunnut olla kotona pidempään. (No nyt on jo vähän ajatukset ja tilanteet muutuneet :-) ja kotona vielä ollaan jonkin aikaa).
Mutta tuntuu että jo miehenkin kannalta pitäisi edes YRITTÄÄ se tyttö saada... joten mitenkä te olette niitä tyttöjä tehneet??
Ruokavalio?
Yhdyntähetki? Muuta?
Esim. meillä nuo kaikki pojat on tehty luullakseni juuri ovulaation hetkillä. Mutta tuntuu vähän tyhmältä alkaa ajoittamaankaan sitten niitä kertoja tiettyihin päiviin, tai käyttämään esim. kondomia juuri ovulaation aikoihin mutta ei vähän ennen (siis niinkin epätoivoisia olen miettinyt!) .. ja mieskin voisi ihmetellä. En siis missään nimessä voisi edes hänelle sanoa että nyt " tehdään näin ja näin niin ehkä saadaan tyttö" .. mielestäni ei ole jotenkin oikein toivoa niin (eikä antaa hänelle turhia toiveita) ja siksi tämä asia on niin vaikea.
Ajattelin nyt kuitenkin ottaa esille, rohkaistuin kai ostamastani uudesta Katerina Janouchin kirjasta " Lasten kanssa" , jossa mm. eräs kahden pojan äiti kertoo miten hän kaipaa ja suree lähes päivittäin " saamatta jäänyttä" tyttöä (hän ei aio siis tehdä enempään kuin nuo 2 lasta).
Jollain tapaa tämä asia on vähän kuin lapsettomuudessa... no, anteeksi, vähän radikaali vertaus, mutta jotenkin naisena tuntuu että oma TYTÄR olisi jotain tosi kaivattua, ja pojat eivät oikein häntä tavallaan voi korvata.
(Eikä edes se että pojat tuo aikanaan perheeseen tyttöjä - kaipaan sitä äiti-tytär -fiilistä ja tekemistä, TYTÖN kanssa kasvamista/kasvattamista, meikkileikkejä, tyttöjen ihanien vaatteiden ja lelujen ostamista ja yhteisiä nukkeleikkejä ja pienten hiusten harjaamista ja keskustelua murkkutytön kanssa ja vaaleanpunaista ja kaikkea! Kaivaten katselen aina vierestä kun kaikilla muilla tutuillamme on myös/vain tyttöjä.)
Kommentit (78)
Tärkein unohtui eli ne kyselemäsi vinkit. Näistä on sitten näyttöön perustuva tiede kaukana ;)
Tuosta ajoituksen tärkeydestä olen minäkin kuullut. Omakohtaista kokemusta ei ole. Me otettiin näin ekan lapsen kohdalla varman päälle ja hommailtiin tiuhaan melkein koko kuukausi ;)
Sitten huuhaa-puolen (?) nikseihin lukeutuu teoria emättimen happamuuden vaikutuksesta. Enkä edes muista tuliko tyttöjä happamalla vai vähemmän happamalla emättimellä ;) Minä join tosi paljon piimää (hiivan takia) ja greippimehua yrityksen aikoihin ja kauan ennen sitä. En tiedä, vaikuttavatko ne mitenkään pH-arvoon.. tai siihen, että tuli tyttö.. tai ylipäänsä siihen, että raskauduin helposti..
Joskus muistan myös kuulleeni pohdintoja äidin ulkomuodon/elämäntapojen vaikutuksesta sukupuoleen. Jos erittäin epätieteellisesti yleistän, niin tuttavapiirissäni ja suvussani erittäin hoikat/tosi urheilulliset naiset ovat saaneet poikia ja " pehmeämmät" /ei niin urheilulliset naiset tyttöjä.
Tosin olen kyllä kiinnittänyt huomiota myös miesten habitukseen. Olisiko niin, että myös " pehmeämmillä" isillä on enemmän tyttöjä ja tiukkakroppaisilla himourheilijoilla poikia..
Ainakin tunnetuilla jääkiekkoilijoilla on kovasti poikia, jos hankittu aktiiviuran aikana ;)
Jotain vaikutusta oli kai myös yritystä edeltävällä seksuaalisella aktiivisuudella miehen kohdalla. Olisiko tämä villi legenda mennyt niin, että jos hedelmöitys tapahtuu ihan " ensilaakista" pitkiin aikoihin, tulee helpommin poika. Jos taas miehellä ollut ennen " ratkaisevaa satsia" paljon siemensyöksyjä, tulee helpommin tyttö. Muistelen mm. tällä selitetyn sota-aikana syntyvän helpommin poikia, kun miehet tulevat pitkän seksitauon jälkeen kotiin lomille ja lapsi syntyy " ensipurkauksesta" ..
Itse olen huomannut, että turha stressaaminen ihan mistä tahansa vaikeuttaa monien asioiden toteutumista. Siispä loppuun suosittelisin vain ottamaan iisisti ja unohtamaan tytön tekemisen " hampaat irvessä" . Nauttikaa toisistanne ja tehkää vain vauvaa! Toivottavasti haikara on varannut teille vaihteeksi vaaleanpunaisen nyytin :)
Onnea!
Jola
Ja pisteet rohkeudesta tosiaan ap:lle, sitä en tainnut aikaisemmassa viestissä mainita. Ja onhan tässä pieni pino vinkkejäkin tullut!
Äh, niin laitoin edellisin kirjoittajan nikin muistiin, mutta unohtui. Mutta Jola(?) kirjoitti todella hyvin kulttuurieroista syntymättömän lapsen sukupulen suhteen. Kun itse olin raskaana, niin muun muassa espanjalaiset ystäväni inttivät koko ajan, että kumpaa toivat, kun minä korrektina aina sanoin, että tervettä lasta toivotaan..Eihän siinä mitään pahaa ja olemmehan me suomalaiset ehkä tälläinen varovainen ja vaatimaton kansa (?). Joo, pikku yleistys ;)
Samoin nämä samaiset ystäväni ihmettelivät todella paljon, kun en ollut selvittänyt sukupuolta ja julistanut vauvan nimeä ja ennen syntymää. Ihme touhua, kun nimikin piti paljastaa vasta 2kk syntymästä...
Ja Marieelalle kiitos vinkistä (vai kuka sen ajoituksen ensimmäisenä mainitsi, mutta Marieela ainakin siitä puhui) Täytyy sanoa, että itse en sitä ennen tiennyt ja nyt aion sitä kokeilla. Jos saan sellaisen suuren ilouutisen kuin raskaus, niin olen automaattisesti ´niin iloinen, oli sitten poika tai tyttö!
Katkis
Löytyy siis ruokavaliot, emätinhuuhtelut yms. sekä ilmeisesti uusimpana on jonkinlainen kotona tehtävä " keinohedelmöitys" , missä siittiöt kerätään mukiin tms., sekaan laitetaan sitruunan tai limen mehua ja sitten käytetään jotain linkoa joka asettelee tyttö- ja poikasiittiöt eri paikkoihin... uskokaa tai älkää, mutta tälle on kai joku tieteellinen perustekin.
Itsekin olen kolme poikaa synnyttänyt, yhden kuolleena, ja aina olen tyttöä toivonut. Tosin tuon yhden kuolema laittoi asioita uuteen valoon ja nyt todellakin ymmärsin sen ettei se sukupuoli niin tärkeä ollutkaan. Kohta aletaan neljättä kertaa yrittää ja ajattelin kokeilla tuota yhdynnän ajoittamista ennen ovulaatiota. Toiveeni eivät ole erityisen korkealla keinon toimivuuden suhteen, mutta hupiahan tämä vaan on :)
Tulee tosi surullinen olo (hormoonit, hormoonit..) kun lukee tätä ketjua. Mistä kaikesta mä jäänkään paitsi, kun en tyttöä ole saanut :( Tuntuu, että melkein kaikki ketjun tyttöjen äidit ovat saaneet kokea äitiyden ihan uudella tavalla tyttöjen synnyttyä ja ovat tuplasti onnellisempia tyttövauvoistaan.
Voi itku. Mäkin haluan sen tytön, mutta en taida ikinä saada.
Sorry, eihän tää valitus tilannetta paranna ;)
A, kolmen pojan mamma
Jotenkin itse olen kokenut, että suomalaisessa yhteiskunnassa on sallitumpaa kun mies toivoo lapsesta poikaa (kalakaveria, palloa potkimaan, sukua jatkamaan...) kun taas se, että nainen toivoo tyttöä on paljon paheksutumpaa. En tiedä onko näin oikeasti, vai koenko itse vain sen niin.
Ainakin oma mieheni toivoi esikoisesta poikaa, enkä muista kenenkään koskaan paheksuneen asiaa. Kun toinen oli tulossa, niin mieheni edelleen toivoi poikaa, kaveriksi isoveljelle. Eikä taaskaan kukaan paheksunut. Kun minun toive saada tyttö aiheuttaa ehkä vähän... kulmien kohotusta " eikö terve lapsi ole pääasia?" Kolmannesta isäkin alkoi jo puhua tyttönä, mutta poikahan meille tuli :) Josta molemmat olemme erittäin onnellisia. Meillä vauvan sukupuoli menetti täysin merkityksensä sillä sekunnilla, kun ultrassa saatiin tietäää, ettei vauvalla ole kaikki hyvin. Kyllä se huoli pienen terveydestä meni muun edelle.
Lapsen sukupuolen selvittäminen etukäteen on myös aika tabu, vaikka melkein kaikki meiltäkin kysyivät jokaisessa odotuksessa, että tiedetäänkö kumpi tulee. Ja kaikista olen kysynyt ultirissa, minusta on käytännöllistä tietää kumpi tulee, minusta on ollut ihana ostaa valmiiksi vaaleansinistä kaapit täyteen jne. Mutta sitten toiset äidit toitottaa, etteivät kysy sukupuolta, koska heille se ei ole tärkeintä, kumpi tahansa on yhtä toivottu, kunhan vaan lapsi on terve! Miten tämä nyt sitten liittyy asiaan? Että ne jotka kysyät sukupuolta, eivät sitten siitä terveydestä välitäkään? Tai: " Ai, poika taas... ei me tätä otetakaan vastaan, mihin sen voi lahjoittaa?" No, joo vähän kärjistettynä ;-)
JOLA jossain jenkkisivuilla oli myynnissä pakkaus, jonka avulla voi varmistua että saa haluamaansa sukupuolta... jotain vitamiinilisiä yms siinä oli, sekä tarkat ohjeet milloin, kuinka ja missä olla yhdynnässä. Olisiko ollut just joku koti-inseminaatiojuttu mukana kanssa. Naurettiin miehen kanssa, että tässä olisi hyvä bisnesidea. Ainahan osalle natsaisi se toivottu sukupuoli, ja lopuille vaikka maksaisi rahat takaisin niin kivat rahat käärisi niiltä muilta ;-)
En läheskään koko ketjua lukenut mutta...
Meillä kaksi lasta tyttö ja poika. Tyttö sai alkunsa miehen ollessa viikonloppulomalla intistä ja muistan vielä ajatelleeni että riittäköhän kun ei ollut just ovulaatio. Kun taas poikaa " tehtiin" vuoden päivät, pari päivää ennen oletettua ovista- aikana -muutama päivä yli, lopputuloksen varmistamiseksi :).
Ja sitten tähän mummouteen. Kun jotkut sanoivat että on " vaan miehen äiti" anoppi, niin sille lapsellehan siinä mummoja ollaan, eikä ne ajattele onko isän vai äidin puolelta!?
Meillä ainakin on anopin kanssa hyvät välit ja ihan saman arvoisia mummoja on minun sekä mieheni äiti lapsenlapsilleen :D
On ihan pakko kommentoida, että tästä ollaan puhuttu monesti kaereiden kanssa. Kyllä se vaan useimmissa tapauksissa taitaa olla (valitettavsti!) niin, että tyttö/äiti/vaimo päättää perheessä esim lastenhoitoon ja kyläilyihin liittyvissä asioissa. Meillä kyllä miehellä on ihanat vanhemmat ja hoitavat lapsia mielellään ja lapseni heille mielelläni hoitoon annan. Mutta yleensä teini-iässä esimerkiksi aikaa vietetään nimenomaan siellä tytötn kotona. Myöhemmin kun tulee keskustelua jouluista ja muista juhlapyhistä, niin useimmin ne vietetään nimenomaan sen tytön perheen kanssa.
Ja kun vauva syntyy niin monesti tytöt tukeutuvat ja luottavat vauvanhoidossa enemmän äitiinsä kuin anoppiin. (Riippuen paljon tietenkin siitä millaiset välit ovat anoppiin) Tuntuu että naisen vanhempien luona kyläillään enemmän, ja nimenomaan juhlapyhiä vietetään enemmän heidän kanssaan.
Nämä ovat siis vain oman tuttavapiirini kokemuksia. Tilanteet luonnollisesti vaihtelevat, eikä voi yleistää, mutta näin se vaan monesti menee.
Esikoisesta emme tienneet sukupuolta ennen synnytystä. Tokasta tiesimme, koska kävin NKL:lla kontrolleissa ja eräässä ultrassa näin vauvan jalkovälin. Lääkäri varmisti, että hänenkin mielestään se näyttää tytöltä. Tiesin, että asia on suht varma, mutta jotenkin en kuitenkaan osannut ajatella vauvaa tyttönä tai poikana, mulle se oli vain vauva.
Ehkä ihmiset ovat vain erilaisia näissä asioissa? Mulle tiedosta ei ollut mitään hyötyä, jos ei mitään haittaakaan (paitsi että jännitys katosi). En myöskään tuomitse niitä, jotka haluavat tietää sukupuolen. Monet sanovat, että siten on helpompi luoda mielessään kuva vauvasta (olettaen tietysti, että tulos on varma).
Kyseisen ultran jälkeen soitin heti miehelleni tärkeimmän uutisen: sikiö kasvaa normaalisti. Vasta myöhemmin tajusin kertoa, että ai niin, se on luultavasti tyttö.
Mayella:
Ja kaikista olen kysynyt ultirissa, minusta on käytännöllistä tietää kumpi tulee, minusta on ollut ihana ostaa valmiiksi vaaleansinistä kaapit täyteen jne. Mutta sitten toiset äidit toitottaa, etteivät kysy sukupuolta, koska heille se ei ole tärkeintä, kumpi tahansa on yhtä toivottu, kunhan vaan lapsi on terve! Miten tämä nyt sitten liittyy asiaan?
Mun käsittääkseni siihen tyttöjen tekoon tarvitaan ihan ne samat VEHKEET kuin mitä olette poikiakin tehdessä miehenne kanssa käyttäneet.
Ruokavaliossa kannattaa varmaan pelata varman päälle ja syödä vain kaikkea punaista ja valeanpunaista, kuten tomaatteja, mansikoita ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja. Paprikassakin pitää pysyä punaisessa värissä, keltaisen paprikan syöminen saattaa tuottaa pojan.
Ootko miettinyt vaatetusta, olisko röyheöihin pukeutumisella vaikutusta? Tai jos pitäisit yhdyntähetkellä barbia käsissäsi, ehkä se auttaisi?
Monissa maailmankolkissa, jossa naisen asema ei ole valitettavasti yhtä arvostettu, teidän perhe, jossa 3 POIKAA, olisi melko huippujuttu.
Kannattaa ehkä jättää lapsenteko tähän, ettei tule ainakaan lisää pettymyksiä, vaikka vitsihän tämän täytyy olla.
Terveisin 3 pojan äiti
Meille syntyi tammikuussa kolmas lapsi ja se oli tyttö kahden pojan jälkeen. Olis se kolmas poika ollut ihan ihanaa, mutta kyllä se meistä molemmista oli ihan mahtavaa kun se oli tyttö. Varsinkin meidän perheen kaks vanhinta miestä (mies ja esikoinen 4v) hehkuttaa meidän prinsessasta. Kieltämättä on mustakin mukavaa kun tuli toista sukupuolta kahden saman sortin jälkeen. Varmaan olisin ajatellut samoin jos edelliset olis olleet tyttöjä ;D
Mä en voi antaa mitään vinkkiä miten tyttö tehdään, muuten kuin että poikia me ihan tekemällä tehtiin. Lopulta meillä seksi oli vain lapsenteko puuhaa. Raskautumista jouduttiin odottamaan molemmilla kerroilla reilut 1v. Mutta kun mä rupesin juttelemaan vielä yhdestä miehelle se vähän empi aluksi. Sitten kuitenkin ajateltiin että yritetään loppu kevät ja kesä sitten pistetään paussille (elettiin silloin huhtikuuta).
Seksiä tehtiin sillointällöin ei mitenkään ahkeraan, ajateltiin että tod. näk. ei tärppää vielä aikoihin. Mut sitten mulle ei enää tullutkaan kuukautisia. Olin siis raskautunut ihan ekasta kerrasta, mikä oli hivenen järkytys meille, varsinkin miehelle. Mut tuossa se tulos vieressä makaa, ja ihana onkin. Meille siis riitti että ei stressattu raskaaks tulon kanssa vaan annettiin sen tapahtua jos tapahtuu.
Itse raskaus ei ollut erilainen, paitsi että vatsa ei kasvanut samaan tahtiin kuin poikien kanssa.
-MM- ja tyttö 8vko
Minä en ota tätä aloitusta niin vakavasti, siksipä voin kertoa meidän ' tytönteko' vinkin;)
Eli seksiä 1-2 päivää ENNEN ovulaatiota eikä kertaakaan sen aikana. Siinpä se! Ja tosiaan, ei YRITETTY mitenkään vaan meininki oli äsaa tulla jos on tullakseen' ...
Poika saatiin alulle häämatkalla, jolloin luonnollisesti seksiä oli joka päivä (juuri siis ovulaation aikaan) ja toiveissa oli nimenomaan raskautua mahdollisimman pian. :)
Molemmat raskaudet saivat alkunsa ensi yrittämällä.
Ruuista sun muista ei ole mitään hajua, söin kuten aina ennenkin!
Onnea yritykselle;)
e&e 8,5kk/2v10kk
vuoden sisällä oli tieteen kuvalehdessä artikkeli siitä, mitkä seikat vaikuttaa siihen, kumpiko tulee. Kaivelepa esille vaikka kirjastosta. Siinä oli kaikkea sellaista kuin tuleeko siemenneste syvälle vai ei, joka siis vaikuttaisi sitä kautta että toiset siittiöt liikkuu hitaasti ja toiset nopeasti jne.
vastauksista päätellen. Etenkin pumpulin vastausta lukiessa tulee melkein paha mieli, mielestäni se nyt oli aika tarpeeton. Vai onko tosiaan niin että ihmiset huvikseen kirjoittelee niin paljon soopaa vitsinä... itse sen verran harvoin kirjoitan mitään että en viitsisi aikaa tuhlata täysien vitsien kirjoitteluun - vaikka nyt ehkä sinänsä puolihuumorilla tuon aloitinkin, niin aika vakava juttu siitä silti tuli.
Aiheen ajattelukin on kai niin kiellettyä, että sitä ei uskalleta myöntää edes itselle...?
En siis todellakaan tarkoita että olisin ollut pettynyt poikiini!! Tyttö vain on nyt jotain muuta mitä kaipaisin.
Mutta riippumatta sukupuolesta, haluaisin siis kuitenkin vielä lisää lapsia.
Kun lapset ovat vielä pieniä ja leikki-ikäisiä, ei sillä ole niin väliä kumpia ovat... mutta oletteko ajatelleet miltä tuntuu sitten kun pojat ovat murkkuiässä. Ei ole paljoakaan samanlaisia " yhteisiä" juttuja kuin voisi olla tyttöjen kanssa, poikien kanssa on vähän erilaista.
Kaikki tv-ohjelmat ja lehdet ja muut paikat on täynnä kaikenmaailman äiti-tytär -sählyä ja -risteilyä ja -ohjelmaa (ja vastapainoksi on myös isä-tytär, mutta en ikinä ole nähnyt mitään äiti-poika-teemaa!)
Ja jos joku naureskelee ajatukselle yrittää jotenkin vaikuttaa sukupuoleen, niin jos vähänkään olette lukeneet vauvakirjoja ja -lehtiä, kyllä silloin tällöin on artikkeleita aiheesta ja eräässäkin odotusoppaassa ihan jotain listoja aineista mitä pitää syödä ja olla syömättä.
Ja eräskin puolituttu valisti että poika tulee kun syö suolaista, tyttö kun syö makeaa (ja hänellä toimi)... tuntuisi kyllä hassulta ruveta jotain makeaa mässyttämään :-) kun se on niin pannassa nykyään ja pidän enemmän suolaisesta.
Jenkeissä ja kai briteissäkin on ihan menetelmiä joissa keinohedelmöityskeinoin jotenkin siittiöt lajitellaan... rahalla saa.
Oletteko muuten lukeneet Janouchin kirjaa - hän itsekin kertoo että neljän pojan jälkeen oli kyllä mukavaa saada tyttö!
Mitä kulttuureihin tulee - tutkimusten mukaan länsimaissa jos saisi vain yhden lapsen ja saisi valita sukupuolen, tyttö olisi kuulemma suositumpi.
Meidän suvussa on aina suosittu tyttöjä. Mummoni sanoi, kun toinen poika syntyi, että " kyllä minä niin teille tyttöä toivoin" .
Serkkuni vihjailee aina että " hyvät rakastajat tekee tyttöjä" (hänellä tyttöjä). (Hmm.. ihan kun mieheni rakastajantaidoissa olisi jotain vikaa, päinvastoin ;-).. ja olenkin lukenut päinvastaista mitä serkkuni väittää).
Nikseistä en tiedä, mutta voin sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu :)
Mulla itsellä on 2 poikaa, joita rakastan yli kaiken. Mutta myös mulla on tytön kaipuu, sitä aina jotenkin pienenä ajatteli, että sitten kun mulla on oma tytär jne...Mun äitisuhde on täydellinen ja voinkin sanoa olevani mammantyttö ;)
Olen vain tässä ihmetellytkin (vauvakuume palstallakin) että miksi mulla on se vauvakuume kun meillä on kaikki niin hyvin ja terveet lapset, ehkä se on tuo tytön kaipuu :D
Älä välitä tollasista idiooteista kun Pompuliini, niiden omassa elämässä ei varmastikkaan ole tarpeeksi onnea kun pitää tänne tulla aukomaan.
Mun mielestä sä et ole tyhmä vaan ihan normaali nainen joka tahtoisi tyttären :) hyvää kevättä sinne :)
Ei kai se ihan tavatonta ole, että ihmiset toivovat tiettyä sukupuolta. Ei kai kukaan normaalisti tunteva ihminen ajattelekaan, että se laskisi jotenkin jo olemassa olevien lasten arvoa tai että jompi kumpi sukupuoli olisi pettymys. Aina omat lapset ovat maailman rakkaimpia olentoja. Mun mielestä toisaalta on ihan luonnollista, että usean samaa sukupuolta olevan lapsen jälkeen saattaa käväistä mielessä, että olisipa aika jännä nähdä toista sukupuolta olevan lapsenkin kasvu. Pätee siis molempiin sukupuoliin.
Kahden lapsen kohdalla mielestäni sukupuolella ei niin ole väliä. Kolmannen kohdalla ainakin itselläni käväisisi mielessä, että olisi juuri kiva nähdä, millainen toista sukupuolta oleva lapsi olisi. Se ei missään tapauksessa tarkoita, että kolmas samaa sukupuolta oleva ei olisi tervetullut, toivottu lapsi. Eivätköhän ne ihan muut asiat ole loppujen lopuksi tärkeitä kaikille vanhemmille.
Ymmärrän nyt paljon enemmä ajatuksiasi. Jos kerta suvussasi arvostetaan enemmän tyttöjä ja paineitakin asian suhteen on niin ikävltä tuntuu puolestasi.
Kirjoitin asian puolileikilläni, koska oikeasti tuossa aloituksessasi oli joitakin niin minun mielestäni ylimeneviä juttuja, etten voinut uskoa sinun olevan ihan oikeasti tosissasi. Kuten tuo että tyttö ansaitsisi pidemmän kotihoidon kuin poika. Sukupuolestako ne asiat on kiinni? Tuo ruokavalio suolaista ja makeaa on näitä vanhan kansan merkkejä ODOTUSaikana siitä, kumpaa odottaa.
Ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi, mutta minusta on hieno juttu tässä elämässä että kaikkiin asioihin ei voi vaan vaikuttaa. Toivoa toki voi, mutta kun ei tässä sukupuolijutussa ole täällä Suomessa sen suurempia mahdollisuuksia asiaan vaikuttaa kuin esim. Amerikassa. Ei siinä välttämättä auta kirjallisuuteen perhetyminen, ei ruokavaliot eikä hyppynaru sängyn alla.
Minä kävin tänään pelaamassa jalkapallon pienten poikieni kanssa. Musta on hauskaa tehdä myös sellaista, mitä itse en ole niin paljon lapsena harrastanut. Minulla on 2 kummityttöä ja lähipiirissä muutenkin tyttöjä, joiden kanssa pääsen kyllä leikkimään tyttöjen leikkejä, jos niitä haluan alkaa leikkiä. Ehkä siksi en ole ajatellut ap:n tapaan, että minulta jotain puuttuu, kun olen saanut 3 näin mahtavaa pojanjässikkää. Meille se tosin ei ole mikään yllätys, sillä miehen sukuun on syntynyt viimeisen 70 vuoden aikana 1 tyttö ja sekin 70-luvun alussa. Minulla olisi tod. näk. miehen vaihto edessä, mikäli tyttöä alkaisin hinkuamaan. Mutta kun elämässä olen näin paljon saanut niin mitä sitä miettiä sellaista, mihin ei voi vaikuttaa.
Huomaan siis olevani aivan ulkopuolella tästä keskustelusta, sillä en pääse ap:n kanssa samalle aaltopituudelle. Kysyit otsikossa, onko muita samoin ajattelevia. No ei täällä ainakaan. Mutta ei se tarkoita, että aihe olisi tabu. Miksi se on tabu jos ajattelee erilailla.
Huvittelin silti raskausaikana lukemalla Kari Heusalan kirjaa " Rakkautta ja kihelmöintiä" - muistaakseni nimi oli näin. Hyvä ja kiinnostava kirja seksuaalisuuden, raskauden, lapsenteon yms. historiasta! Sitten siinä on näitä vinkkejä ruokavaliosta ja rakastelutavoista, jos jompaa kumpaa sukupuolta toivoo. Huvikseni lueskelin ja pähkäilin että kumpikohan meille on tulossa!! - suosittelen!
Kyllähän tämä jomman kumman sukupuolen toivominen on Suomessa ihan hirveä tabu. Valitettavasti me ei vaan osata suhtautua asiaan rennosti ja puoliksi leikillä vaan vedetään mukaan heti etiikkaa, tasa-arvokysymystä, rakkauden kyseenalaistamista, ym..
Tajusin asian kun esikoistamme odottaessani sain kosketusta ulkomaalaisten suhtautumiseen aiheeseen.
Työpaikallani ulkomaalainen työkaveri kysyi heti kuultuaan, että olen raskaana, ja onniteltuaan siitä, että " toivotko tyttöä vai poikaa" . Hän katsoi vähän ihmeissään, kun vastasin " poliittisesti korrektisti" , että ihan kumpi vain on tervetullut, tärkeintä on että on terve ja luettelin vastaukseni vakuudeksi molempien sukupuolien plussia (miinuksiahan ei tietenkään ole olemassa..). Selittelyjeni jälkeen tämä työkaveri vielä yritti jatkaa aiheesta tyyliin " eikö sulla tosiaankaan ole mitään " tunnetta" siitä, kumpi tulee tai etkö ole nähnyt unia jommasta kummasta" . Kiusallisia kysymyksiä suomalaiselle!
Eräissä häissä amerikkalainen vieras huomasi mahani ja tuli juttelemaan. Hän kertoi iloisesti, että on itsekin raskaana ja jo neljän pojan äiti. Hän rupatteli ilman häpeää siitä, miten kovasti he miehen kanssa toivovat tyttöä ja miten he olivat nyt yrittäneet " tehdä kaikki temput toisin" , mutta veikkasivat silti saavansa pojan ja naureskelivat etteivät tiedä tytön reseptiä. Sain kuulla lapsi lapselta, kumpaa he kulloinkin olivat toivoneet ja miksi (ja luonnollisestikin myös sukulaisten/ystävien veikkaukset). Hän ei peitellyt hämmästystään, kun kysellessään minun toivettani sai taas epämääräisen " kumpi vaan, ihan sama" -vastauksen.
Suomessa pidetään vieläkin myös hieman turhamaisena selvittää vauvan sukupuoli ultrassa (siis mennä ultraan vain siitä syystä). Muualla se tuntuu olevan ihan normaalia ja syntyessään vauvalla onkin jo sopivan väriset huone/vaatteet/lelut valmiina, eikä todellakaan mitään epämääräisiä viher-keltasävyjä.
Meille tuli tyttö - ja sitähän minä kai olin salaa toivonutkin, vaikka en täysin edes itselleni uskaltanut myöntää. Tämä " ei saa toivoa tiettyä sukupuolta, muuten kyseenalaistuu rakkaus lasta kohtaan, jos se ei olekaan se toivottu sukupuoli" -ajattelutapa elää meissä niin vahvana, että on pakko potea huonoa omatuntoa, jos ajatuksissa edes käy toive tytöstä tai pojasta.
Ymmärrän hyvin ap:n ajatuksia ja annan pisteet rohkeudesta kertoa toiveistasi. Olen onnellinen ja tietyllä tavalla helpottunut, kun tämä sisälläni varmaan aina elänyt toive saada tyttö on täyttynyt. Minusta olisi ihanaa saada jossakin vaiheessa poikakin, jotta saisin kokea myös pojan äitinä olemisen ja mieheni saisi olla isä myös pojalle.
Tärkeintä minulle on kuitenkin oikeasti se, että ylipäänsä olen pystynyt saamaan lapsen. Ja toivon hartaasti, että saamme vielä pari lisää. Tavallaan on hyvä, ettei sitä sukupuolta saa itse päättää. Ajattelen asian niin, että perheeseen tulee tyttö tai poika sen mukaan, kumman on tarkoituskin tulla :) Mutta eihän se saa estää edes pikkuisen toivomasta juuri jompaakumpaa. Luulisi kaikille olevan itsestään selvää, että joka tapauksessa synnyttyään tulokas on juuri se, mikä pitääkin olla ja häntä rakastaa ihan täysillä.
Jola