Lue keskustelun säännöt.
Meillä kummittelee!
15.03.2007 |
En ole ikinä pelännyt niinkuin eilen! Ostimme noin vuosi sitten vanhahkon talon täältä Keski-suomesta. Eilen olin yksin kotona pojan #V, kanssa. Laitoin pojan nukkumaan ja syvennyin Greyn anatomiaan. Kesken ohjelmaa huomioni kiinnittyi ääneen rappusissa, aivan kuin niitä olisi kuljettu ylös. ajattelin että vanha talo vaan elää, enkä kiinnittänyt huomiota sen enenpää. Yhtäkkiä poika alkoi kuitenkin kirkua hysteerisesti, ja kun menin häönen luokseen, hän puhui jostain tädistä. Saatuani pojan rauhoiittumaan, jatkoin telkan katsomista.
Hetken päästä tuntui, kuin joku katselisi minua. Kääntyessäni näin vanhan naisen takanani. Säikähdin ihan älyttömästi ja tuntui, että kuolen siihen paikkaan. Nainen käveli hitaasti takan luo ja katosi. Nyt pitäisi olla vielä 2 yötä yksin ja en kestä sitä! päivälläkin pelottaa! Mitä jos se nainen tulee taas? Apua. Tämä on totta.
Kommentit (43)
Vierailija:
Se auttaa niitä siimahäntäisiä vilistäjäkummituksia luopumaan välitilastaan ja siirtymään reilusti ulos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että ihmisen sielu jää maanpiiriin kulkemaan ei riipu siitä onko uskovainen tai ei.
Jeesukseen uskovatkin joutuvat välitilaan. Ei sinne taivaaseen vilahdeta kuin koira veräjästä.
Uskovaisen väärä manaus raamattuineen saattaa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä harhailevalle sielulle.
Rauhottomat sielut tarvitsevat APUA eikä kirousta. Haluaisitteko te uskovaiset kuoltuanne, että teidät mannattaisiin helvettiin, kun ette ymmärtäisi, että olette joutuneet kuolemanlaaksoon. Kuolema kun saattaa tulla yllättäin ja sielu joutuu kaaos tilaan.
Sano, että te asutte täällä nyt.