Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua asua yhdessä ei kihloja tai naimisiin
13.04.2025 |
Otsikossa tilanne. Ollaan 45-50v, pari vanhinta lasta molemmilla kotona, mutta jo melko isoja. On seurusteltu reilun vuoden. Hän kyllä sitoutuu, ei juokse muiden naisten perässä ja osoittaa sen myös selvästi, ollaan paljon yhdessä. Huomioi, rakastaa, hellii, esittelee minua ja sillä tavalla asiat on hyvin. Hän hyvin alussa jo sanoi, että on sitä mieltä että jokaisella tulee olla oma koti, jossa voi tehdä mitä haluaa ja toisaalta minä sanoin että jos hän sulkee yhdessä asumisen pois kokonaan, minä en jatka suhdetta. Hän ei sulkenut ja jatkettiin. Syyksi siihen että ei näitä asioita halua hän on kertonut sen, että avioliitto lasten äidin kanssa oli iso virhe ja jälkimainingit osituksineen. Ja sen jälkeen kun seurusteli niin asuivat silloin kumppanin kanssa yhdessä hetken, mutta se meni huonosti kun hän ei pysty eikä halua tehdä kompromisseja talossaan oikein mistään. Ja meni silloinkin ilmeisen painostettuna kihloihin. Minä olen sitä mieltä, että voisin olla vaikka kihloissa koko loppuelämän tai jos menen naimisiin vielä niin avioehto ehdottomasti. Ja Ahdistaa vaan niin helvetisti tämä puhe että ei halua sitoutua tai kihloihin tai saman katon alle. Tuntuu että kannan hänen entisten suhteiden virheitä vaikka en oo niihin itse ollut vaikuttamassa. Ja tietenkin haluaisin olla nainen, johon halutaan sitoutua. Oon itse hyvin parisuhdetyyppiä ja teen paljon uhrauksia toisen puolesta, haluan olla mieliksi ja mulla on tosi vaikea puhua näistä jutuista vaikka tuntuu tosi pahalta. Hän haluaa yhdessä tehdä reissuja ja juttuja, mikä on hienoa, mutta arjen jakaminen ei sitten ehkä kiinnosta. Minä taas kaipaan toista jakamaan mun arjen niinkuin juhlankin, en oo tästä nuortumassa enkä halua loppuelämää elää yksin. Pitäiskö mun luovuttaa kun tuntuu että liekö meillä sama päämäärä nyt ollenkaan? Vai onko liian aikaista sanoa?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti: Ihan kuin tämän olisi kirjoittanut joku 20v nuori nainen. Siis olette melkein viisikymppisiä tai jo ja meno on tuollaista? Ja olette vasta vuoden seurustellut ja sinä vaadit jo kihloja? Etkö ole vielä oppinut, että hoputtamalla ne miehet katoaa? Olette vielä tutustumisvaiheessa. Tutustu häneen rauhassa. Ovatko entisetkin suhteesi aina kaatuneet siihen, että olet juossut pää edellä suhteeseen ja vaatinut nopeaa sitoutumista ja yhteenmuuttoa? Katso edellisiä suhteitasi - jos toistat samaa kaavaa, lopputulos on aina sama.
En minä vaadi vaan toinen julistaa että ei tuu tapahtumaan. Mikä on minusta epäreilua minua kohtaan. Toisaalta jos on noin varma jo tässä vaiheessa niin ehkä minussa on vikaa, sitähän sitä miettii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en oikein ymmärrä ap. Tapasin oman mieheni juuri tuossa 45-50 välissä, olemme olleet yhdessä yli 15v, molemmilla aina omat asunnot, ja hyvin on mennyt. Lomilla ollaan sitten enemmän jomman kumman asunnolla, mutta ei tulisi mieleenkään enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Viihdyn ihan yksinkin oikein hyvin, mutta kun kerran aikoinaan kiva elämänkumppani löytyi, niin oikein hyvä näin. Miehellä on enemmän sellaista mieskamaa, koneita ja muuta tilaa vievää, itse haluan elää siistissä kodissa. Ollut toimiva kompromissi ja ihan sitoutuneita ollaan tahoillamme, ei siihen mitään kihlasormuksia tai muuta joutavanpäiväistä sälää tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein ymmärrä ap. Tapasin oman mieheni juuri tuossa 45-50 välissä, olemme olleet yhdessä yli 15v, molemmilla aina omat asunnot, ja hyvin on mennyt. Lomilla ollaan sitten enemmän jomman kumman asunnolla, mutta ei tulisi mieleenkään enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Viihdyn ihan yksinkin oikein hyvin, mutta kun kerran aikoinaan kiva elämänkumppani löytyi, niin oikein hyvä näin. Miehellä on enemmän sellaista mieskamaa, koneita ja muuta tilaa vievää, itse haluan elää siistissä kodissa. Ollut toimiva kompromissi ja ihan sitoutuneita ollaan tahoillamme, ei siihen mitään kihlasormuksia tai muuta joutavanpäiväistä sälää tarvita.
Toiselle on toiset asiat tärkeitä. Itselle tärkeä on se tunne että minuun halutaan sitoutua ja arki jaetaan. Mutta ei varmaan kaikille. En viihdy yksin.
Tåssä on nyt kaikin tavoin selvä peli. Mies ei halua samoja asioita kuin sinä, eikä tule haluamaan. Eroa ja etsi uusi. Tilanne ei muutu tämän miehen kanssa siihen, mitä haluat. Tämän enempää ei asiasta tarvitse sanoa.
Ottaisin ihan rauhallisesti siihen asti, kunnes molempien lapset aikuisia. Miksi heidän elämät pitää sotkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan kakkosvaimo on kakkosvaimo.
Mies laittaa tuota ykkösvaimon syyksi, mutta eiköhän ongelma ole hänessä. Jos ei tullut toimeen ykkösvaimon kanssa avioliitossa niin tuskin tulee kenenkään toisenkaan naisen kanssa. Nyt sinä olet sopiva seuralainen ja pano, josta voi hankkiutua tarvittaessa eroon napin painalluksella. Giljotiini vilkkuu kaulasi yllä koko ajan.
Miksi itse haluat yhteen miehen kanssa. Kuulostaa jotenkin häiriintyneeltä, etkö pärjää itseksesi? Kaipaat kuorsaavaa ja tilaa vievää, mölisevää ja metaania tuottavaa, happeasi käyttävää isokokoista orgaanista mölliä kotiisi?
Onko kotisi liian iso, etkö selviä työmäärästä yksin? Vai mikä juttu.
Joka tapauksessa usko miestä ja hyväksy se, ettei hän halua yhtyä sinuun kuin panemisen ja kaveruuden tasolla. Ei niinkuin aviomies vaimoonsa, yhdeksi, erottamattomaksi lihaksi tullen. Hän on sitä jo ykkösvaimonsa kanssa, siksi puhuukin tästä kuolemaansa asti, erosta huolimatta. Jumalan silmissä eroa ei ole ja tuo on täydellinen esimerkki siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Ihan kuin tämän olisi kirjoittanut joku 20v nuori nainen. Siis olette melkein viisikymppisiä tai jo ja meno on tuollaista? Ja olette vasta vuoden seurustellut ja sinä vaadit jo kihloja? Etkö ole vielä oppinut, että hoputtamalla ne miehet katoaa? Olette vielä tutustumisvaiheessa. Tutustu häneen rauhassa. Ovatko entisetkin suhteesi aina kaatuneet siihen, että olet juossut pää edellä suhteeseen ja vaatinut nopeaa sitoutumista ja yhteenmuuttoa? Katso edellisiä suhteitasi - jos toistat samaa kaavaa, lopputulos on aina sama.En minä vaadi vaan toinen julistaa että ei tuu tapahtumaan. Mikä on minusta epäreilua minua kohtaan. Toisaalta jos on noin varma jo tässä vaiheessa niin ehkä minussa on vikaa, sitähän sitä miettii.
Niin, hän on jo kertonut miksi ei halua asua yhdessä, mutta sinä yrität jatkuvasti puskea siihen suuntaan. Miksi siis jäät suhteeseen?
Voit tottakai itse yrittää tehdä kompromisseja... Alatte asumaan siis pikkuhiljaa yhdessä. Ensiksi vaikka viikonloppuja jomman kumman luona, sitten vähän pidempiä aikoja. Katsokaa miten se menee ja ennen kaikkea, kestätkö sinä sellaista yhdessäoloa, jossa mies ei halua tehdä asunnon suhteen kompromisseja? Kuulostaa, ettet oikein ajattele nyt millaisen miehen kanssa olet menossa yhteen, haluat vaan olla parisuhteessa ja kihloissa ajattelematta pidemmän päälle millaisen miehen kanssa tätä haluat. Hän saattaa haluta, että asunnon kunto, sisustus jne on tiettyyn tapaan, kestätkö tuota, ettet voi sitä muuttaa?
Myös sinällään varoittava kommenttihan tuo on, että sinä olet puskemassa häntä yhteenmuuttamiseen ja kihloihin samalla tavalla, kuin hänen entisensä.. Eli mies toistaa samaa kaavaa naisten kanssa, hankkii aina naisten joka tahtoo kovasti häneen sitoutua mutta hän ei naiseen.. Tuleekohan sinustakin eksä, joka "pakotti" miehen. Onko mies kertonut, että kaikki hänen entiset naisystävät olleet pahoja? Saattaa nimittäin ehkä vähän kertoa siitä, ettei se mies ole niin ihana kuin luulet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä on parempi, että kummallakin on omat kodit, kun oletan, että teillä kummallakin on omistusasunnot.
Oletko AP sitä mieltä, ettei voi olla sitoutunut parisuhteeseen, jos ei asuta yhdessä eikä olla naimisissa?
No, Ap:n mielestä ei voi. Ap:llä on oikeus mielipiteeseensä ja tunteisiinsa. Kauas jo tosin näkee, että tuosta kuviosta on luvassa pelkkää itkua. Lopettaisin pelleilyn alkuunsa ja etsisin miehen, joka haluaa sitoutua samalla tavalla, kuin itse haluaisin. (eri)
Vierailija kirjoitti: Ihan kuin tämän olisi kirjoittanut joku 20v nuori nainen. Siis olette melkein viisikymppisiä tai jo ja meno on tuollaista? Ja olette vasta vuoden seurustellut ja sinä vaadit jo kihloja? Etkö ole vielä oppinut, että hoputtamalla ne miehet katoaa? Olette vielä tutustumisvaiheessa. Tutustu häneen rauhassa. Ovatko entisetkin suhteesi aina kaatuneet siihen, että olet juossut pää edellä suhteeseen ja vaatinut nopeaa sitoutumista ja yhteenmuuttoa? Katso edellisiä suhteitasi - jos toistat samaa kaavaa, lopputulos on aina sama.
Ei miehet hoputtamalla mihinkään katoa. Ap teki virheen, kun kuvitteli, että voi muuttaa miehen mielen. Se ei onnistu, ellei mies itse halua muuttua. Nyt pitäisi vaan lopettaa juttu ja ottaa opikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, toi mies ei ole oikea sulle. Tulet vain pettymään ja satuttamaan itseäsi tuossa suhteessa. Tiedän mistä puhun, sillä olen ollut samassa tilanteessa. Mies halusi suhdetta, mutta ei avioliittoa, ei kihloja, ei yhdessä asumista eikä yhteistä arkea. Halusi säännöllistä seksiä, yhteisiä reissuja, vapaa-ajan viettoa viikonloppuisin. Kärsin todella paljon suhteessa kaikesta hyvästä huolimatta. Mulla oli koko ahan tunne, että mies ei halua eikä rakasta minua tarpeeksi, sillä sanoinkin ihan suoraan, että menettää minut, mikäli asiat jatkuvat entisellään. Niinhän siinä sitten kävi, onneksi. Eli erottiin ja valmistauduin viettämään lopun elämääni sinkkuna. Tajusin, että sinkkuna on tosiaan parempi olla kuin tuollaisessa suhteessa. Eli älä turhaan tuhlaa aikaasi, kuten sanoit, et enää nuorene. Siirry eteenpäin elämässäsi, et kadu.
Musta tuntuu että suurin osa tuon ikäluokan eronneista miehistä on näitä , jotka haluaa vain kevytsuhteita, kaikkea kivaa mutta ei oikeaa arkea tai jos siihenkin jotenkin lipsahtaa, niin ei ainakaan virallista sitoutumista. Itse oon suhteessa nykyään vaan enää, koska en usko löytäväni mitään parempaakaan tässä iässä. Kaikki tietää millaiset apajat on keski- ikäisellä naisella vakavan, sitoutuneen suhteen osalta. Ei oo oikein neuvoa, itse mietin välillä että päädyn ehkä lopulta olemaan sitten yksin. Tarvitsisin miehen joka osoittaa haluavansa mut oikeasti, ollakseni onnellinen.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen on vain puolisuhde. Sopii toisille, mutta ei kaikille. Minulle ei sopisi ollenkaan. Jos ollaan oikeasti yhdessä, niin silloin jaetaan myös arki yhdessä eikä vain poimita rusinoita pullasta. Vaihtoon.
Kiitos On lohduttavaa tietää että en oo yksin. Hieman ahdistavaa kyllä myös. Että tämä on niin yleistä. Halutaan vaan se kiva ja seksi ja reissut. Ei arkea, ei vastamäkeä eikö oikeaa sitoutumista toiseen ihmiseen. 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette ole sopivia toisillenne, kannattaa erota.
Minä ilmoitan jo tapailun ihan alkuvaiheessa, että en halua asua yhdessä, ei kihloja, ei avioliittoa eikä lapsia. Jos mies on eri mieltä, ilmoitan ettei tapailu jatku, koska ei siinä olisi mitään järkeä sitten jos halutaan eri asioita. N37
Ensinnäkin teillähän on kummallakin vielä lapsia kotona, että mikä kiire on muuttaa yhteen? Vaikuttaisihan yhteenmuutto heihinkin.
Vähän jäi epäselväksi, että oletko erityisemmin rakastunut mieheen, vai kaipaatko vain jotakuta kumppanin rooliin täyttämään arjen läheisyyden tarvetta? Tarvitsetko jotain todistelua mieheltä, että olet tärkeä? Vai onko sinulle tärkeää todistella itsellesi olevasi ns. vaimomatskua? Ei sormus ole mikään kunniamerkki.
Se on hyvä, jos mies on avoimesti sanonut, että on kielteisiä kokemuksia avioliitosta ja yhdessä asumisesta, monella naisellakin on vastaavanlaisia kokemuksia ja halu pitää oma koti. Te ette vaan ole yhteensopivia.
Ei kaikki halua heittää elämäänsä nopeasti romukoppaan suhteen takia, jos on todennut, etteivät suhteet ole aiemminkaan olleet kestäviä.
Siis mitä positiivista se aloituksen mies saisi yhteenmuutosta?
Outoa että viisikymppisellä jyllää vielä tuollainen tarve yhteisen pesän tekemiseen ja kuopsuttamiseen.
Vaihdevuodet eivät ole vielä ohi kokonaan?
Kannattaa uskoa, jos toinen sanoo ettei halua noita asioita. Ihan turhaa haihattelua, että hän muuttaisi mieltään. Hän tietää mitä haluaa ja ei halua etkä sinä voi siihen vaikuttaa. Siinä mies on toiminut hölmösti, kun on jatkanut suhdetta, jos kerran yhteenmuuttamisesta on keskusteltu jo ja olet sanonut että suhde päättyy ilman sitä; olisi miehen pitänyt siinä kohtaa vaan lopettaa suhde. Säästä itsesi suruilta ja ole viisas ja lopeta suhde.
Mitä niin ihmeellistä arjen jakamisessa on? Kuulostaa läheisriippuvuudelta.
Me ollaan styylattu 15v ja vieläkin mietin suhteen virallistamista
+60v (M)