Lue keskustelun säännöt.
Olen yksinäinen nätti nuori nainen mutta en jaksa nähdä ihmisiä.
12.04.2025 |
Välillä tulee kieltämättä mieleen meneekö elämä hukkaan. Tai ehkä tämä on vain vaihe koska joskus jaksoin olla aktiivisempi, ainakin alkoholin voimalla jota en enää käytä.
Ei jaksa nähdä vain ihmisiä. En käy muuallakaan, olen kotona. Joskus tuli tehtyä paljon töitä, jatkuvasti ja menin kovaa vauhtia. Enää ei jaksa yhtään mitään. Menen käymään ulkona ja kaupassa, voimat ehtyvät. Lenkkeilen ja nautin joistakin asioista mutta siinä se elämä on. Saisin vaikka miesystävän mutta en jaksa sellaistakaan. Tavallaan olisi kiva ihan vain sen takia, että pääsisi vaikka mökkeilemään jonkun mukavan miehen kanssa mutta enpä muuten keksi oikein kokoaikaista käyttöä sellaisellekaan. Olisi varmaan kiva rakastua taas mutta sekin tuntuu liian kuormittavalta ajatuksena, ei jaksa liian vahvoja tunteitakaan.
Kommentit (18)
Pakko ei ole kuin kuolla sitten joskus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksikymppinen ja "joskus tuli tehtyä paljon töitä"... Miten nuorena sä niitä töitä paahdoit ??
Kolmekymppinen. Olen tehnyt valtavan paljon töitä, usko pois. Terveys alkoi rakoilemaan. -ap
Elämä menee hukkaan kotona yksin istuessa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä menee hukkaan kotona yksin istuessa.
Niin kai. Mikään ei oikein säväytä. Paitsi terveellinen syöminen, lenkki ja kotona oleminen. Se mikä säväyttäisi ehkä edes vähän olisi jokin johon ei ole varaa. Hyvä, että on varaa ihan vain elämiseen.
No, ehkä tämä on vain vaihe.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Elämä menee hukkaan kotona yksin istuessa.
Menee se. Hankala vaan hankkia uusia ystäviä iällä, jolloin kaikilla on ollut omat piirinsä jo pitkään.
Ei niihin pääse oikeasti mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa joku harrastus. Joku asia sua täytyy kiinnostaa? Yritä miettiä.
Yksin on aina parempi elää kuin jonkun miehen kanssa joka kuitenkin pettää sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähän elät kuin mun seitenkymppinen kaveri. Se muuttui jossain vaiheessa ihan kummaksi. Täysin passiiviseksi, eikä ota enää yhteyttä, eikä seurani tunnu kiinnostavan. Ajattelin heittää hänet pellolle kavereistani. Mutta oikeasti sä elät nyt niinkuin vanhus.
Ei kuulosta normaalilta. Voisiko sinulla olla työuupumus tai jokin muu sairaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia tässä ilmastossa ja systeemeissä. Ehkä löytyy rauhallisempi seura joskus ettei ole mitään raskasta seuraa. On somekin. Yksin voi myös keksiä omia juttuja.
Miten sun ulkonäkö liittyy mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistuttavaa, paitsi ulkonäkökohta. Mitäs sitä turhaan mennä uloskaan varsinkaan bilettämään.
En kanssa viihdy oikeen kenenkään kanssa, vaan läheisten ystävien ja salilla/lenkillä käyn. Etätyöt on parasta. Kyllästynyt työpaikkojen turhaan jauhantaan jonkun äpäröistä tai asuntoveloista.
Mitä se minua koskee?
Ja haluaisin kyllä hyvän suhteen, deitti appit koluttu ja eivät ne näemmä toimi. En juurikaan juo, vaikka joskus hauskaa käydä ulkona.
Eli olen aika samanlainen ja ihan kaunis nainen. Pidän keskusteluista ja hyvästä seurasta.
Kai se on tosiaan tämä maa ja sulkeutunut ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Saisin vaikka miesystävän mutta en jaksa sellaistakaan."
Tarvitset siis selvästikin oman setämiehen itsellesi. Setämies varmasti suostuu siihen, että näette vain siihen tahtiin, kun sinulle sopii. Setämies lähtee varmasti kanssasi myös mielellään mökkeilemään ja voi käydä kaupassakin puolestasi.
Sama, paitsi en ole nätti enkä lähes nelikymppisenä nuorikaan. Ei kiinnosta mikään kodin ulkopuolella. Uuvuttaa pelkkä ajatus ihmissuhteista ja niiden vaatimuksista.
Ei muuta kuin ulos ja ihmisten joukkoon, karisee samalla ne kuvitelmatkin kuinka nätti olet.
Oisin voinu itse kirjoittaa tuon. Ei kiinnosta ihmiset ja mielenkiinnon kohteet jää päänsisäisiksi "pitäis..." veivaamiseksi.
Kaksikymppinen ja "joskus tuli tehtyä paljon töitä"... Miten nuorena sä niitä töitä paahdoit ??