Lue keskustelun säännöt.
Koko elämä yksin.
11.04.2025 |
Löytyisiköhän täältä vertaistukea, neuvoja , vinkkejä tai ihan vain mitä tahansa aiheeseen liittyvää järkevää keskustelua?
Olen vähän alle nelikymppinen ihminen. Olen ollut koko elämäni ajan todella yksin. Olin vahinkolapsi, ja vanhempani eivät ole peitelleet närkästymistään siihen, että ylipäänsä synnyin. Sen lisäksi he olivat hyvin kontrolloivia sen suhteen, että minulla ei saisi olla oikein kavereita.
Olen aina jäänyt enemmän tai vähemmän ulos porukoista. Nyt yritän tutustua ihmisiin, olla avoin, ystävällinen ja huomioiva, mutta en mä taida osata olla ihmisten kanssa. Koen, että minua vältellään ja hienovaraisesti torjutaan.
Olen mielestäni ihan kiva tyyppi, mutta ilmeisesti en vain oikeasti osaa olla ihmisten kanssa. Mitäs sanotte, onko minulla enää toivoa? vai tätäkö tämä nyt on seuraavat 40 vuotta, kunnes huoltomies löytää mut muumioituneena kämäisestä kerrostalokämpästä tultuaan tarkistamaan tilanteen maksamattomien vastikkeiden takia?
Kommentit (27)
Kiitos ihanista kommenteista, aivan sydäntä lämmittää <3 taitaa meidän kulttuurissakin olla jotain aivan vinksallaan kun lopulta niin moni on yksin. Pitää vastailla paremmin huomenna jos en tänään ehdi ennen linjojen kiinni menemistä :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jo 55-vuotias ja edelleen yksin vailla ystäviä. Vaikka olenkin jo lapsesta saakka viihtynyt yksikseni, on se tuntunut ajoittain raskaalta ja vaikuttanut kielteisesti henkiseen ja fyysiseen terveyteeni. Kirjoitat hyvin ja fiksusti, elämäsi voi vielä hyvinkin muuttua toivomaasi suuntaan. Kaikkia ei voi miellyttää, luota vaistoosi ja yritä tutustua samanhenkisiin, miellyttäviin ihmisiin.
Entä jos joku pelkää tulevansa syrjityksi köyhyyden, huonojen vaatteiden ja hampaiden vuoksi. Eikä voi mennä paheksuttavaksi muiden luokse. Ja muita erottavia tekijöitä. Ellei jotenkin ole avarakatseisia.
Pelko on mielentila ja hyvältä näyttäviä vaatteita saa hyvin edullisesti kirpputorilta. Prisman ja Citymarketin kalliimmat uudet vaatteet näyttävät paljon huonommilla kuin hyvät kirpputorivaatteet.
Itsellä on menossa tällä hetkellä eräänlainen sosiaalinen koe omaa ärsytystä vastaan, ts. onko etuhampaan puuttumlsella mitään merkitystä jos ei anna sen häiritä? Aikanaan häiritsi omat etuhampaat jotka on myöhemmin korjattu mutta nyt yksi jouduttiin poistamaan ja siinä on aukko muutaman kuukauden ennen uuden hampaan laittoa.
Vielä en ole huomannut sitä häiriöksi.
T. Ylempänä kirjoittava vajaa 50v mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jo 55-vuotias ja edelleen yksin vailla ystäviä. Vaikka olenkin jo lapsesta saakka viihtynyt yksikseni, on se tuntunut ajoittain raskaalta ja vaikuttanut kielteisesti henkiseen ja fyysiseen terveyteeni. Kirjoitat hyvin ja fiksusti, elämäsi voi vielä hyvinkin muuttua toivomaasi suuntaan. Kaikkia ei voi miellyttää, luota vaistoosi ja yritä tutustua samanhenkisiin, miellyttäviin ihmisiin.
Entä jos joku pelkää tulevansa syrjityksi köyhyyden, huonojen vaatteiden ja hampaiden vuoksi. Eikä voi mennä paheksuttavaksi muiden luokse. Ja muita erottavia tekijöitä. Ellei jotenkin ole avarakatseisia.
Tietenkin on myös ylimielisiä ja ilkeitä ihmisiä, mutta on niitä mukaviakin ja avarakatseisia. Toivottavasti saat vielä kohdata näitä jälkimmäisiä.
Et ole ainakaan yksin tämän ongelman kanssa! Monilla on vaikeuksia löytää vanhemmalla iällä merkityksellisiä ihmissuhteita.
Joku jollain tavalla sosiaalinen harrastus, jota tehdään kodin ulkopuolella, voisi tehdä hyvää. On aina ainakin yksi keskustelun aihe ja yhdessä tekeminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä taas vähentää yksinäisyyttä.
Ne on ne piirit joista kannattaa etsiä muita ensisijaisesti jos haluaa löytää omanlaistaan seuraa.. Esimerkiksi poliittiset-, bisnespiirit, taiteelliset-,joissa niissäkin useita erilaisia mahdollisuuksia, ja tieteelliset- joihin vaatii taas sisäänpääsy riteerien mukaisen koulutuksen ja tutkimusta ja sitten on noita alempia
Kansalaisopistot, kurssit, järjestöt, ymym. Pääasia että niissä tavataan suhteellisen säännöllisesti ja pitkään.
Kun ei vaan anna riman pudota, jostain joku tarttuu matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te kaikki ketjuun kirjoittaneet vaikutatte hyviltä tyypeiltä. Tuo on juuri oikea tie tutkia itseään ja muuttaa omaa käytöstä ja ajatusta itsestään. Tsemppiä teille kaikille. Hyvä tulee hyvän luo.
Kuulostaa ihan samalta, kuin minun elämä. Et ole yksin.