Miten te eronneet olette selvinneet siitä että ex-mies ottaa uuden naisen?

Sitten se ehkä jättäisi mut rauhaan, tajuaisi että meidän liitto on O-H-I.

Ajatus jostain naikkosesta leikkimästä äitiä mun lapsille ei kyllä tunnu kivalta, mutta onneksi lapset on vielä niin pieniä ettei yökyläily isän luona ole ajankohtaista.

exällä on tytär uudesta liitosta, sellaset 1,5v. nuorempi kuin meidän yht. nuorimmainen. Eli ei mitenkään hidastellut. Mua on lähinnä säälittänyt se nykyinen vaimo parka, on paljon alistuvampi luonteeltaan, ja ukko on narsisti-paska.

Jo voin sanoa, että helppoo ei oo mullakaan. Miehen äiti ja muut sukulaiset muistelee kaiholla miten kiva Minna oli jne. Onpas kiva olo ittellä. Meille on vasta tulossa lapsi ja Minnalla itsellään on uudesta liitostaan esikoisensa. Eli miehellä ja Minnalla ei ole yhteisiä. Mutta heillä on kuitenkin takanaan 15 vuotta yhteiseloa! Että yritetään siinä päteä sitten.



Mutta ymmärrän kuitenkin tuskaasi, sillä muistan hyvin kun omat vanhempani erosivat kun isälläni oli toinen nainen. Nainen muutti meille n.6kk eron jälkeen. Teininä protestoin mm. sillä, että en syönyt hänen ruokiaan, en puhunut hänelle yms. Myöhemmin, kun sain äidiltäni " siunauksen" minusta tuli naisen kanssa hyvät toverit.

Luojaa siinä kiittelin, että vihdoin pääsen rauhaan. Se tyttö-parka kyllä kävi sääliksi kun ei raukka tiennyt millaiseenp-läjään kätensä iski. No, nyt kun ovat pyöräyttäneet kaksi lasta, niin ovat jo eronneet.

Itse asiassa en antaisi omaa lastani isälleen enää niin mielellään. Se nyt exä nyxä piti jonkinlaisen järjestyksen yllä siinä huushollissa. Että oikeastaan harmittaa kun erosivat.

Vaikka kuinka surisin tai olisin onneton tai tekisin mitä, niin meidän suhde on ohi. Piste. Se uus nainen on ja pysyy minusta riippumatta.



Joten otin itseeni niskasta kiinni ja päätin etsiä elämääni muuta ihanaa ajateltavaa. Onnellisuus on päätöksestä ja asenteesta kiinni! Lapsi saa hyvillä mielin nähdä isin pussailevan jotain, koska silloin se näkee onnellisen isin.



Toimii :) Toivotan onnea matkaan, katsos ei se siitä!

me erottiin lapseni isän kanssa kun lapsi oli vuoden ikänen. mä luulin silloin että kuolen siihen suruun ja tuskaan ja just ajatus siitä että joku toinen leikkii äiti mun lapselle oli aivan raastava..



ainoa lohdun sana jonka tohon voin sanoa, että tuossa asiassa ei auta muu kuin aika...mikä niin kettumaista onkin...



mun onni oli myös se, että mies tajusi mun tuskan, eikä menny heti ketään hoitojaan lapselle esittelemään...mulla kesti vuosi päästä siitä tyypistä yli ja aika pian sen jälkeen kun olin tajunnu, että tunteet on kuollu, molemmat löydettiin uudet kumppanit ja ollaan tyytyväisiä tahoillamme ja nykyään myös tosi hyvissä väleissä keskenämme..



lisäksi kun olin suurimman ahdistuksen ja tuskan yli päässyt, ymmärsin sen, että kukaan järkevä aikuinen ei edes halua alkaa leikkiä äitiä toisen lapselle...ja toinen pointtini on se, että ajattelen niin, että kun lapsi on isänsä ja tämän uuden naisen kanssa, niin saan omaa laatuaikaa itselleni ja se, että lapsella on yksi ihminen lisää joka hänestä välittää, ei ole mitenkään minulta pois...mun tilannetta kyllä tietenkin helpottaa myös se, että lapsen isän uudella on myös lapsi, joten hänelle " äidin vaisto ja tunteet" ovat selvillä, eli ei edes ole yrittänyt puuttua meidän lapsen kasvatukseen tai muuhun..



tsemppistä sinulle hirveästi!!!! asioilla on aina tapana järjestyä!!!!

Meillä on miehen kanssa yhteishuoltajuus ja lapset on vielä alle 4v.! Mä olen ollut nyt tosi väsynyt, masentunut ja itkuinen. Yrittänyt parhaani hoitaa lapsia ja tehdä uutta kotia tänne. Lapset on selvinneet jotenkuten tästä, ovat tosin niin pieniä etteivät ihan ymmärrä vielä tilannetta. Vierastavat tätä uutta paikkaa vielä. Mua vaan niin pelottaa etttä kun miehellä menee nyt hyvin, ei ole masentunut jne. niin lapset " hylkää" minut tässä tilanteessa. Ottavat uuden naisen " äidikseen" kun minä olen tällä hetkellä niin " etäinen" . Onko nää mun ajatukset ihan hulluja? Pelottaa että sekoaako nuo pikkuiset kun ne näkee isin toisen naisen kanssa kun ne ei ymmärrä vielä oikein tätä ero asiaa. Mies on niin sekaisin uudesta naisestaan joten en voi luottaa hänenkään arviointi kykyynsä. Ajatus siitä että lapset, exsä ja uusi nainen menee yhdessä vaikka uima-halliin pitämään hauskaa niin saa mut itkemään niin hervotonta itkua ettei sitä pysty edes sanomaan. Mustasukkainen olen, peloissani ja epätoivoinen.

Ja annat elämänilon taas saavuttaa itsesi!

Tsemppiä!

ei voi olla Sinä, lastesi Äiti !

" What You Can Feel, You Can Heal" -John Gray

taisi tehdä tuonnimisen kirjan. Löytyisikö siitä apua ?

tai sitte parikin kertaa ammattiauttajan luona voi helpottaa oloa kummasti...fakta on kuitenki se, että äiti ja isä on lapsille maailman tärkeimmät asiat ja kukaan eikä mikään voi siihen väliin tulla jos molemmat biologiset vanhemmat vaan ovat kuvioissa mukana...lapset on yllättävän sopeutuvaisia ja oppivat tuntemaan uuden kotinne kodiksi paljon ennen sinua..keskity saamaan oma mielesi nyt kuntoon, niin voit olla parhaana mahdollisena tukena lapsillesi..omasta mielestäni ei tosin ole paha asia, että lapset näkevät että äitikin itkee välillä, kunhan selität että mitään hätää ei ole, etkä missään tapauksessa mustamaalaa heidän isäänsä tai uutta naista, sillä sillä teet hallaa itsesi lisäksi myös lapsille...



anna itsellesi aikaa totutella uuteen tilanteeseen ja kerro toiveesi miehelle jos olette edes jonkinmoisissa väleissä...yritä saada hänet tajuamaan, että sinulle kaikki on mennyt liian nopeasti...



onnea uudelle elämälle!

ilman sitä ei oltas kai koskaan älytty erota :P.. Nyt mies haluu takasin ni on se hyvä et sil on se uus avokki ni ei ehi niin tehokkaasti mua vaivata " kotiinpaluullaa" ,en haluu sitä enää:P

Joskus olen ajatellut omalla kohdallani eroa ja myös ssama ajatus ahdistaisi jos sellainen tulisi eteen ja mietin miten siitä yli pääsisi niin muuta ei tullut mieleeni kuin että aijan kanssa. vaikka ei nyt tällä hetkellä siltä tunnukkaan niin kyllä sinä pääset siitä yli ja löydät uuden ja paremman pari suhteen =) Tsemppiä =)