Oletko aina halunnut jolla *jotakin*, mutta olet kaikessa vain keskiverto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan ole mitään. Ei edes he, jotka ovat nousseet pinnalle tai julkkiksiksi. Ei meitä ketään muisteta jälkeenpäin. Heidänkin muistelu on lyhyttä, jotak saavat  nimen historiankirjaan. Meidän muiden muistelu vieläkin lyhyempää.

Samanlaisia me kaikki olemme loppupeleissä. Samat pelot ja samat kaipuut.  Kaikki puhuvat kuolinvuoteella samoista asioista.

 

Elämäsi helpottuu, kun tämän tajuat. 

Mä olisin halunnut olla juuri se, joka pääsee historiankirjoihin jollain merkittävällä teolla. Toistaiseksi en ole onnistunut saamaan edes vakituista työpaikkaa :D

MIKSI haluaisit päästä historiankirjoihin? Kun löydät syyn niin tajuat, kuinka turha ja omaa egoa pönkittävä se syy on. On toki ihmisiä joilla on merkitystä, mutta he sanovat toteuttavansa kuts

Tuolla yhdessä narsismiketjussa oli juttua ihmisistä, jotka eivät halua/saa tyydytystä edes päiväkirjan pidosta ilman, että se tulisi muiden näkyviin ja saisi tunnustusta. Tiedän myös aivan taviksen miehen, joka omassa illuusiossaan kuvittelee elämänsä niin tärkeäksi ja uniikiksi, että siitä pitäisi kirjoittaa historiikki. Ajattelen, että tällaiset persoonat eivät jotenkin pysy elämässä muutoin pinnalla. Ovat äärimmäisen ulkoaohjautuvia.

Lisätäkseni tähän vielä: minusta jokaisen tulisi opiskella elämänsä aikana psykologiaa ja käydä terapiassa 2 v 18-vuotta täytettyään. Tällä säästettäisiin rahaa tässä maailmassa, kun 18-vuotiaat eivät heti menisi ulosottoon tai pumppaisi itseään täyteen botoxia tai lähtisi OF-tähdiksi. Lisäksi itsetuntemus lisääntyisi, ihmiset tietäisivät mitä haluavat eikä mielenterveysongelmat olisi niin kovia. Tämä on tietenkin vain toiveajattelua. Meillä ei ole tarpeeksi terapeutteja moiseen. Jokainen voi kuitenkin lainata kirjastosta psykologian kirjallisuutta tai käydä avoimessa yliopistossa opiskelemassa. 

 

Mielestäni hyvä itsetuntemus on tärkeä väline. Jos vaikka päätit 15-vuotiaana, että susta tulee lakimies, koska sun paras kaveri päätti niin ja ihailit häntä, muttet todellisuudessa selvittänyt missä olisit oikeasti onnellinen, sun koko elämä on tavallaan rakennettu jonkun toisen kuvitelmalle. Toki moni tekee oikean päätöksen tuolloin. Mutta tiedän myös ihmisiä, jotka opiskelivat tietyn ammatin, koska kaveri meni sinne myös ja koska ammatti oli cool. 

Mitä tarkoittaa "jotain"? Ja mikä on keskiverto, noin tarkasti ottaen? Minä olen minä ja omalla tavallani yhtä tärkeä ihminen kuin kaikki muutkin. Olen tyytyväinen elämääni ja osaan olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä minulla on, koen että se on jo jotain. Ei ole tarvetta olla ns. parempi kuin muut, osaan joitain asioita hyvin, joitain huonosti ja joitain en ollenkaan. Oon tyytyväinen niistä asioista joita osaan ja hallitsen, ne jotka ei minulta onnistu niin en ressaa semmoisilla. Ihan hyvin olen pärjännyt ja oppinut elämässä yhtä sun toista.

Kai minä muiden silmissä olen keskiverto ihminen, semmonen tavallinen joka ei kaipaa keskipisteenä oloa. Enkä hae hyväksyntää muilta enkä itseltäni joillakin teoilla. Olen siis "jotakin" olemalla minä.

Minusta on tärkeää, että ihmisille opetettaisiin että voit menestyä myös hiljaa. Voit olla menestynyt myös, jos naamasi ei ole Iltalehdessä tai netissä. 

 

Ennemminkin olen aina ajatellut olevani just se keskiverto kaikella tapaa, mutta en ole sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan ole mitään. Ei edes he, jotka ovat nousseet pinnalle tai julkkiksiksi. Ei meitä ketään muisteta jälkeenpäin. Heidänkin muistelu on lyhyttä, jotak saavat  nimen historiankirjaan. Meidän muiden muistelu vieläkin lyhyempää.

Samanlaisia me kaikki olemme loppupeleissä. Samat pelot ja samat kaipuut.  Kaikki puhuvat kuolinvuoteella samoista asioista.

 

Elämäsi helpottuu, kun tämän tajuat. 

Mä olisin halunnut olla juuri se, joka pääsee historiankirjoihin jollain merkittävällä teolla. Toistaiseksi en ole onnistunut saamaan edes vakituista työpaikkaa :D

MIKSI haluaisit päästä historiankirjoihin? Kun löydät syyn niin tajuat, kuinka turha ja omaa egoa pönkittävä se syy on. On toki ihmisiä joilla on merkitystä, mutta he sanovat toteuttavansa kuts

Varsinainen päätavoite ei ole päästä historiankirjoihin (niihin voi päästä myös tekemällä kauheita asioita), vaan keksiä jotakin merkittävää ja sen myötä tulla tunnetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole mitään 

ap

Sanomattakin selvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan ole mitään. Ei edes he, jotka ovat nousseet pinnalle tai julkkiksiksi. Ei meitä ketään muisteta jälkeenpäin. Heidänkin muistelu on lyhyttä, jotak saavat  nimen historiankirjaan. Meidän muiden muistelu vieläkin lyhyempää.

Samanlaisia me kaikki olemme loppupeleissä. Samat pelot ja samat kaipuut.  Kaikki puhuvat kuolinvuoteella samoista asioista.

 

Elämäsi helpottuu, kun tämän tajuat. 

Mä olisin halunnut olla juuri se, joka pääsee historiankirjoihin jollain merkittävällä teolla. Toistaiseksi en ole onnistunut saamaan edes vakituista työpaikkaa :D

MIKSI haluaisit päästä historiankirjoihin? Kun löydät syyn niin tajuat, kuinka turha ja omaa egoa pönkittävä se syy on. On toki ihmisiä joilla

 

Miksi haluat tulla tunnetuksi?